Gessu meni EMC:lle 10 tkm huoltoon, odotellessa oli aikaa koeajaa jotakin ihan erilaista. Ja ihan erilaista se olikin, kuin mikään aikaisemmin ajamani pyörä. Ohjaustangon kytkimet ovat tuttua BMW:tä. Hyvin viimeistellyt ja täsmällisesti toimivat, mutta pyörän tyyliin hieman muovisen oloiset. Muuten viimeistely on huippuluokkaa viimeisintä yksityiskohtaa ja nippeliä myöten. Avain taskuun ja ohjaustangon painikkeesta sytysvirta päälle. Lyhyen, laiskahkon starttauksen jälkeen pyörä hyrähtää voimakkaasti vasemmalle heilahtaen tasaiselle, tutisevalle tyhjäkäynnille. Tyhjäkäynti tutisuttaa koko pyörää, ei kuitenkaan alkuunkaan yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin koeajamassani H-D Street Glidessa. Pakoputken äänet ovat aika vaimeat, samoin moottorin mekaaniset äänet. Moottorissa pyörii paljon rautaa, mikä saa pyörän huojahtelemaan kaasutellessa. Vielä hitaissa taajamanopeuksissakin kaasukahvan kääntäminen heilauttaa koko pyörää hieman.
Ajoasento on outo. Istuimen ja leveän ohjaustangon suhde on kuin mistä tahansa vastaavan tyylisuunnan pyörästä, mutta suuret sylinterit estävät tietysti jalkatappien sijoittamisen tyylisuunnan mukaisesti kauas eteen. Pitkälle kuskille ajoasentoa voisi parhaiten kuvalla "kuin istuisi matalalla jakkaralla kottikärryn aisat käsissä". Varsinkin lonkkakulma jää turhan jyrkäksi, pitkälle kuskille istuin saisi olla vähän korkeampi. Kuvien perusteella H-D Street Bobissa satulan ja jalkatappien suhde on aika lailla samanlainen, mutta BMW:ssä ohjaustanko on hieman kauempana. Vaikka kytkimen pitää kestää luistamatta ison moottorin tuottama julma vääntö, on kytkikahva suhteellisen kevyt puristaa ja tuntuma hyvä. Molempien jarrujen tuntuma on samoin hyvä ja teho hyvä, mutta etujarrua pitää puristaa selvästi tiukemmin kuin Gessussa. Vaihdevivun liikkeet ovat lyhyet ja täsmälliset kuin sporttipyörässä. Ykkösen kytkeminen paikallaan ei aiheuta kolahdusta eikä saa pyörää nytkähtämään eteenpäin.
"Alkujärkytyksestä" toivuttua pyörä liikkeelle. Ykkönen on välitetty melko pitkäksi. Moottorissa on vääntöä heti tyhjäkäynniltä niin, että huolimattomallakaan kytkimen käytöllä moottoria lienee liki mahdoton saada stumppaamaan. Kytkimen tuntuma on erittäin hyvä ja se ottaa pehmeästi, pyörää on helppo ryömittää myös hitaasti, tosin ohjausgeometria asettaa siihen hieman rajoituksia. Moottorin käynti tuntuu kaikilla kierrosluvuilla, mutta häiritseväksi se muuttuu vasta 4000 yläpuolella. Tasaisimmin moottori käy 2000 kahta puolta. Voimaa on niin, että yli 3000 kierroslukuja ei tarvitse missään tavallisessa liikennetilanteessa. Satasen vauhdissa kuutosella on mittarissa hieman reilut 2000 r/min. Sen verran tärinää kuitenkin on, että taustapeilien kuva ei ole täysin terävä, jämäkästä ohjaustangosta ja tukevista peilien varsista huolimatta.
Taajamavauhdeissa pyörä on oikein helppo ja oikeastaan ketteräkin käsiteltävä. Kunhan muistaa pyörän painon aivan hitaissa vauhdeissa. Moottorin julma vääntö sekä kevyesti ja täsmällisesti toimivat hallintalaitteet tekevät ajamisesta vaivatonta ja helppoa. Risteyksissä ja liikenneympyröissä pyörä kaartaa tukevasti ja helposti, hiljaisissa vauhdeissa kaasukahvan väännöt kuitenkin saattavat huojauttaa pyörää, tai jos pienemmälle vaihtaessa kierrosluku ei satukaan sopimaan ihan täsmälleen. Kaarteissa pyörän käytös on neutraalia, jarruttaminen kesken kaarteen ei aiheuta ylimääräistä ohjelmaa, mutta äkilliset korjausliikkeet kesken kaarteen vaativat pyörän koosta ja ohjausgeometriasta johtuen päättäväisiä otteita. Alusta on jämäkkä ja antaa hyvän tuntuman tiehen. Takajousitus on lyhyestä joustomatkasta johtuen terävissä nypyissä hieman pintakova (varusteineen 80 kg ohjastaja). Runko on tukeva ja ajaminen helppoa. kaiken kaikkian pyörän ajo-ominaisuudet ovat hyvät ja riittäisivät sporttisempaankin menoon kuin kallistusvarat antavat myöten. Moottorissa on kierrosluvusta riippumatta voimaa riittävästi kaikkiin normaaleihin liikennetilanteisiin. Classic-mallissa oleva pleksi tuottaa pitkän kuskin kypärään kovaa huminaa satasen vauhdissa, asia korjaantuisi todennäköisesti MRA:n tms. säädettävällä spoilerilla, koska käden laittaminen pleksin yläreunan päälle hiljentää kohinan. Kypärää tutisuttavia pyöräteitä pleksistä ei tule ja se antaa ylävartalolle varsin hyvä suojan, vaikka ei kovin suuri olekaan kooltaan.
Kokonaisuutena pyörä on tyylikäs, hyvin viimeistelty ja erilainen vaihtoehto Custom-pyörää harkitsevalle. Monesta muusta vastaavan tyylisestä pyörästä poiketen BMW R18 on oikeasti hyvä ajettava, jolla taittuvat mukavasti pitemmätkin matkat, kunhan tottuu omituiseen ajoasentoon. Ainekset kulttipyöräksi, toisin kuin BMW:n edellisellä yrityksellä, eli R1200 CL:llä.
