Ihmetyttää, että miksi BMW kasvattaa myyntiosuuttaan ja Buell lopetetaan. Miksikö, no siksi, että molemmat poikkeavat valtavirrasta (tai onhan BMW jo valtavirtaa), molemmilla jonkinlainen vaihtoehto status, pyöriä ei voi kauneudesta syyttää, vanhalla konekonstruktiolla yritetään pyristellä nykypäivänä, kalliita kilpailijoihinsa verrattuna jne.
Ehkä annat liian suurta painoarvoa imagolle ja statukselle. Etteikö silläkin olisi merkitystä mutta varmaan suuri osa ostavista asiakkaista kattoo pyörät pyörinä ja vertaa mitä tällä rahalla saa eri merkeiltä kussakin pyöräryhmässä. Näkisin että Buell oli viimeisillä malleillaan mukana seuraavissa ryhmissä:
1) Urheilullinen Harley. Pyörä niille vannoutuneille HD-miehille jotka hakivat vaihtoehtoa painavalle customille. Ryhmässä ei kilpilijoita mutta toisaalta segmentin koko pieni.
2) Street Fighter: XB S ja R -mallit. Pyörä hyvillä mutkatieominaisuuksilla. Tehossa noin 100 hv riittää. 2- sylinterisyys, ilmajäähdytteisyys, persoonallisuus hyve. (Trumpan triplet ym kapistukset) jo hiukan eri Street Fighter-kategoria. Suurimmat menestyksensä Buell saavutti tässä ryhmässä, missä varsin kilpailukykyinen. Mutta kuitenkin altavastaaja Ducati Monsteriin? Moto Guzzilla ehkä jotain malleja tässä ryhmässä? Etteikö bemun R1200R voisi olla tässä ryhmässä myöskin mutta toisaalta sen "vain eläkelläisille" -muotoilu sijoittaa sen lähestulkoon retro-pyöriin (aiempi R1150R oli paljon jyrkempi).
3) Matkaendurot. Oli malli Ulyseuss vai mitenkä se kirjoitetaan. Ei kerinnyt olla kauaa tuotannossa ja vaikka toisaalta pidettiin outona niin ymmärsin että kerkesi kerätä jonkinlaista kulttistatusta. Vanhahtava työtötankokone ei sinällään este mutta kestävyys / luotettavuus joka tärkeä tässä luokassa herätti (ehkä aiheettomia) epäilyjä, kuten myös hihtaveto. Bensatankkirunko joka veti vain 17 ei plussa kuten ei myöskään kuskin jalkoja kuumottava takapytty. Bemun kilpilija tälle GS-mallit jotka sit kait kuitenkin vaikka maksoivat enemmän myös tarjosivat enemmän??
4) Rajummat Street Fighterit / lähestulkoon urheilupyörät. Kilpilijoina esim. KTM Super Duke, vesijäähy Ducatit. 1125 periaatteessa kilpilukykyinen mutta olisi tarvinnut vielä lisää kehitystyötä / hiomista ollakseen menestyjä. Omituinen ulkonäkökään ei jeesannut.
5) Blast (jota ei eurooppaan, ainkaan suomeen edes tuotu) oli aloittelijapyörä, jolle kilpialu, Honda 250 Rebel yms. oli vaan liian kovaa. Luotettavuusongelmiakin taisi olla
Olisko tilanteeseen sitten auttanut että emoyhtiö olisi satsannuit rajummin jolloin pienistä omituisuuksista olisi päästy tuotekehitelyllä eroon jolloin asiakaskuntakin olisi ollut hieman laajempi?
? Olisiko sukulaisuutta HD:n pitänyt korostaa vai piilottaa olemattomiin?
Ja jos taas verrataan BMW:n:
segmenteissä / kategorioissa joissa he on mukana, niin kotiläksyt hyvin tehty. Featuret mitä segmentissä pitää olla niin löytyy. Toki pitää muistaa että BMW:llä varmaan resurssit henkilömäärän ja kehitysprojektien rahoituksen, markkinoinnin suhteen ihan eri tasolla.
)
