CRF300 Rally

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Turder
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
pari nuorta saksalaista naisoletettua ajeli pohjoista kohti tuollaisilla moottoritietä pitkin kemin kohdalla parisen viikkoa sitten. juuri ne satasta veti menemään. mutta päällisin puolin näytti oleva tekemisen meininki. eikä se pyörämallikaan pahalta näyttänyt. :thumbup:
 
Pikkupyörää sora- ja arkikäyttöön olen miettinyt ja näitä CFR:iä katsellut itsekin. Pari kysymystä tietäjille.

Taustaksi, että pidemmät lenkit ajelen Varaderolla, joka on oiva vehje röykkyisille asfalttiteille ja hyvälle soratielle, mutta vähän iso ja painava huonoille soralle ja metsäautoteille. On tullut upottua pehmeään hiekkaan sen kanssa turhan monta kertaa. Samoin Varaderon renkaat on lähempänä katurenkaita kuin nappuloita, jotta sillä viitsii ajaa satojen kilometrien lenkkejä asfaltilla.

Nyt olen soralla puputellut menemään XL500:lla, mutta sen ostin enemmänkin projektipyöräksi, kun kiehtoo tuollainen pomminvarma wanhan liiton potkustartti-ilmajäähyvehje. Mutta helvetin hauska sillä on mennä ihan paskoja paskempia polkuja pitkin. Siitä sitten on tullut mieleen, että jos XL:ää säätäisi tallilla ja olisi jokin moderni peli, jolla voisi vaan ajella sinne soralle...

Kun en sillai tunne enskatouhuja, niin missä menee raja tunti- ja kilometrimittaroinnin kanssa? Pienemmissä tuntuu ilmoituksissa olevan kerrottu tunnit, isommissa kilsat. Ja näissä tuntivehkeissä on sitten huoltokirjassa öljynvaihtoa sun muuta 10-20 tunnin välein ja uutta mäntää 100-150 tunnin välein (ei kiitos), kun kilometripeleissä on normaalihkot Hondan huoltovälit (kyllä kiitos)? Onks nää tuntivehkeet poikkeuksetta jotain kisapyöriä, vai miten nämä jaotellaan, kun esim. CFR 250:n myynti-ilmoituksissa on tasaisesti käytetty kumpaakin ilmoitustyyliä? Mutta eikös nää rekisteröimättömät kuraenskat ja rekisteröidyt katuenskat ole kuitenkin samoja CFR:iä vai miten tää mallisto on rakennettu?

Entä onko CFR 250 ja 300 välillä jotain luokkaeroa, vai onko kyse vaan saman pyörän reinkarnaatiosta isommalla koneella? Edellinen olis halvempi ja kovaahan näillä ei mennä eikä ole tarkoituskaan mennä, joten sen puolesta 250 vois riittää ihan hyvin. Paitsi jos siinä on pienempikoneisena huolto-ohjelma sitten sitä luokkaa, että koko ajan saa olla tekemässä jotain...
 
Kun en sillai tunne enskatouhuja, niin missä menee raja tunti- ja kilometrimittaroinnin kanssa? Pienemmissä tuntuu ilmoituksissa olevan kerrottu tunnit, isommissa kilsat. Ja näissä tuntivehkeissä on sitten huoltokirjassa öljynvaihtoa sun muuta 10-20 tunnin välein ja uutta mäntää 100-150 tunnin välein (ei kiitos), kun kilometripeleissä on normaalihkot Hondan huoltovälit (kyllä kiitos)? Onks nää tuntivehkeet poikkeuksetta jotain kisapyöriä, vai miten nämä jaotellaan, kun esim. CFR 250:n myynti-ilmoituksissa on tasaisesti käytetty kumpaakin ilmoitustyyliä? Mutta eikös nää rekisteröimättömät kuraenskat ja rekisteröidyt katuenskat ole kuitenkin samoja CFR:iä vai miten tää mallisto on rakennettu?

Entä onko CFR 250 ja 300 välillä jotain luokkaeroa, vai onko kyse vaan saman pyörän reinkarnaatiosta isommalla koneella? Edellinen olis halvempi ja kovaahan näillä ei mennä eikä ole tarkoituskaan mennä, joten sen puolesta 250 vois riittää ihan hyvin. Paitsi jos siinä on pienempikoneisena huolto-ohjelma sitten sitä luokkaa, että koko ajan saa olla tekemässä jotain...

CRF ja CRF on isoja eroja. CRF 250/300L on puhdas matalaviritteinen katupyörä katupyörän huolloilla ja muut kisapyöriä kisapyörän huollolla. Yhteistä malleissa on kirjaimet CRF mallimerkinnän alussa. 300L taitaa olla vain päivitysmalli 250L:stä. Tuli muutamilla merkeillä 250 katuenduroita ja ilmeisesti koettiin liian pieniksi ja päivitettiin 300 mallikokoon. Kohta tulee varmaan 350 versioita.
 
Tieajossa kilsoilla, maastossa tunneilla yleensä nuo huoltovälit. CRF250R on kisapeli, tehoa, iskarit ja huoltovälit aika tiukat. Enskakäytössä harrastajavauhtiset kuskit ajelee noilla paljon pitempiä männänvaihtovälejä.
CRF250- ja 300L mallit on taas tehty kevyempään käyttöön, tehoa on tosi maltillisesti ja alusta aika mittakaavassa tehojen kanssa.
Ne sitten todennäköisesti kestää ajella maailman tappiin perushuolloilla. Kannattaa koeajaa ja arvioida onko oma juttu. Ovat hyviä vehkeitä siinä mihin on tarkoitettu mutta jotenkin sellainen mielikuva monesta nettikeskustelusta tulee että on ensin ostettu 20-heppainen ja 140-kiloinen pyörä aika löysällä alustalla ja sitten havahduttu siihen että kyseessä on 20-heppainen ja 140-kiloinen pyörä aika löysällä alustalla ja sitten aletaan virittää.
Enkä tarkoita ilkeillä, rakenteleminen on minustakin hauskaa ja olen itsekkin ostanut ihan väärän pyörän käyttööni ja tusannut siitä sitten sopivampaa mutta vahva mielikuva on että CRFL:n rauhallisuus on monet yllättänyt.
 
Ovat hyviä vehkeitä siinä mihin on tarkoitettu mutta jotenkin sellainen mielikuva monesta nettikeskustelusta tulee että on ensin ostettu 20-heppainen ja 140-kiloinen pyörä aika löysällä alustalla ja sitten havahduttu siihen että kyseessä on 20-heppainen ja 140-kiloinen pyörä aika löysällä alustalla ja sitten aletaan virittää.
Enkä tarkoita ilkeillä, rakenteleminen on minustakin hauskaa ja olen itsekkin ostanut ihan väärän pyörän käyttööni ja tusannut siitä sitten sopivampaa mutta vahva mielikuva on että CRFL:n rauhallisuus on monet yllättänyt.

Hyvin kiteytetty.

Mulla oli WR250R ja siinä oli kyllä alusta hyvä jo vakiona mutta kiukkua olisi saanut olla enemmän ja osittain siitä syystä peli lähti myyntiin. Toki siihen oli tehty kaikki tarvittava imu/pako puolelle ja soppa lisää, vääntöä ja ajettavuutta tuli lisää mutta yli 80kmh leveän tien ajot sekä vauhdikkaat soratiet tökki vastaan. Parhaimmillaan se oli taajamassa, metsäteillä ja poluilla.

Asennekysymys, mulla asenne loppui puolessa vuodessa.

Muutamia kertoja olen ajanut 250L:llä ja onhan se tehoton mutta hyvin pärjää rauhallisen kuskin alla. Alusta siinä on vaan umpisurkea ja sen päivitykseen saa varata vähintään tonnin, sen jälkeen onkin hyvä ajettava. Ja sitten alkaa tuntua mopolta, lisää palikkaa ja tonneja...

Vaikka olen mopoilun lopettanut niin aika ajoin 300 Rally päivitetyllä alustalla pyörii mielessä, ehkä sitten joskus, tai ei koskaan.
 
CRF ja CRF on isoja eroja. CRF 250/300L on puhdas matalaviritteinen katupyörä katupyörän huolloilla ja muut kisapyöriä kisapyörän huollolla. Yhteistä malleissa on kirjaimet CRF mallimerkinnän alussa. 300L taitaa olla vain päivitysmalli 250L:stä. Tuli muutamilla merkeillä 250 katuenduroita ja ilmeisesti koettiin liian pieniksi ja päivitettiin 300 mallikokoon. Kohta tulee varmaan 350 versioita.

Okei, eli haluan seurata L-mallien myynti-ilmoituksia, ja R-mallinen on esimerkiksi ihan toisella tavalla viritetty vehje. Toihan menikin multa ohi ja selittää ton jakauman myytävinä olevissa.

Nykyinen XL on tehoiltaan ja ominaisuuksiltaan ihan riittävä, 150 kiloa ja 27hp/37Nm ja jaksaa tämmöstä röhjäkettä kuljettaa ihan hyvin. Ei tuu yli kahdeksaakymppiä ajeltua, olen tuon saanut rullattua moottoritievauhtiinkin, mutta meno on kaameaa. Löysä jousitus on just sopiva kuoppaiseen sora-ajeluun. 250L olis näköjään 23hp/22Nm ja 27hp/27Nm eli väännössä tuo isompipyttyinen museovehje voittaa nuo uudemmat, joskin uudemmat taas ovat kevyempiä.

Tartteepa pyörähtää koeajamassa tuollainen L malli, että tietää ollaanko yhtään samalla tontilla. Nuo L-mallit on ilmeisesti myös matalampia istuimeltaan, mikä on huono kyllä.

Sitten olis tietysti myös CRF450L...
 
450L on käytäännössä kisaenska mistä on moottoria vähän miedonnettu tietyillä osilla. Ajettavuudeltaan aivan huippu ja hieno moottori mutta ei välttämättä yhtä pitkäikäinen kun katukäyttöön tehdyt katuvireiset maamoottorit. Toisaalta, kisakoneet kestää hyvinkin pitkään sievässä ajossa joten ei 450L ole huono vaihtoehto jos varautuu siihen että jollain aikavälillä kone pitää käyttää auki. 450L ei lähtenyt nousukiitoon ja niitä ei ole montaa myyty suomeen, osasyynä oli hinta joka taisi olla 14500€.

Jos XL tehot on sopivat niin 250L ja 300L voi hyvinkin olla sopivia menopelejä, on vähän kevyempiä käsitellä j nostaa pystyyn kun XL.
 
Ihmettelin itsekin näitä huoltovälejä kun aloin kiinnostumaan näistä ns. Dual sport malleista. En halua vaihtaa öljyjä joka ajolenkin jälkeen ja uusia mäntää joka toinen torstai. Oma ajokin on sellaista marjastelua että kisavireinen laite menisi ihan hukkaan.

Hetken ihmettelyn jälkeen selvisi että Hondan CRF 250L ja nykyiselle 300L /Rally malleille ei ole markkinoilla oikeastaan kilpailijaa. Lähimpänä lie KTM 390 pikku adventure, joka on vähän enemmän asvalttihenkinen kampe. Kawasakin KLX250 on vastaava, mutta vähän näkyy myynnissä. Päivitettyä KLX300:sta ei myydä suomessa tai ehkä koko euroopassakaan.

Ostin vm. 2017 CRF250L:n tänä keväänä. En halunnut laittaa kovin paljon rahaa kiinni tähän kokeiluun, siksi 300L jäi ostamatta. Sehän on vain päivitetty ja vähän paranneltu versio. Rally mallin maski on minusta niin ristuksen ruma etten sitä halua, ja L:n perinteinen tyyli miellyttää omaa silmää enemmän ja siitä tulee jotain DT125 fiboja. Nyt olen pikkuseriffillä ajellut vasta parisataa km, joten melko vähän kokemusta vielä. Pyörä on kutakuinkin sellainen kun kuvittelinkin. Tehot on maltilliset, mutta soratiellä sillä pärjää. Kokeilin motariakin siivun. Justiinsa saa mittariin 120 lukeman, todellinen vauhti ehkä luokkaa 110 km/h. Motarit täytyy kiertää kaukaa tällä. Mutta niitä varten onkin eri vehkeet. Tämä vaatii omanlaisen asenteen. En kuvittele että tällä mitään enduropolkuja lähtisi ruopimaan. Ennemminkin sellainen makkarat reppuun ja sorateitä ja metsäautoteitä putputellen laavulle makkaraa paistamaan. TET-pätkille hyvä vehje. Alusta on aika hontelon tuntuinen. Kiristin esijännityksen melkein tappiin ensitöikseni kun painoa on liki 100kg ajokamoissa. Melkoinen hyppykeppi fiilis tulee, ehkä hankin jossain vaiheessa paremman iskarin. Ajellaan nyt sillä tuollaisenaan ja fiilistellään. Ajofiilikset on vähän niinkuin mopolla ajaisi, helppoa eikä pyörän hallintaan tarvitse juuri keskittyä. Aiemmin mulla oli XT660Z ja sen paino +200 kg oli sellainen ettei sen kanssa viitsinyt tunkea joka rakoon. Tällä pikku Hondalla tuntuu että tuostakin voisi mennä yli että heilahtaa.
 
Pyörä on kutakuinkin sellainen kun kuvittelinkin. Tehot on maltilliset, mutta soratiellä sillä pärjää. Kokeilin motariakin siivun. Justiinsa saa mittariin 120 lukeman, todellinen vauhti ehkä luokkaa 110 km/h. Motarit täytyy kiertää kaukaa tällä. Mutta niitä varten onkin eri vehkeet. Tämä vaatii omanlaisen asenteen. En kuvittele että tällä mitään enduropolkuja lähtisi ruopimaan. Ennemminkin sellainen makkarat reppuun ja sorateitä ja metsäautoteitä putputellen laavulle makkaraa paistamaan. TET-pätkille hyvä vehje.

Tämmöstä just itekin hain. Sorateitä nappularenkailla, jotain metsäautoteitä yms. tämmöstä ajelisin CFR:llä. Hyvä kuulla kokemuksia. Myös 250L:ää harkitsin juuri samasta syystä, eli halvempi ja toisaalta vaatimukset eivät ole kovin hurjat. Ja parempikin niin, kun täällä alenevien nopeusrajoitusten maassa tuppaa vuosi vuodelta olemaan vaikeampaa ajaa asvalttikelpoisella pyörällä ilman, että on koko ajan päiväsakkoriskiä. Varaderollakin on jo ongelmia siinä... :blink: Mutta jos pyöräkään ei kiihdy hetkessä liialliseen vauhtiin ja kun asvaltilla on muutenkin vähän ikävä ajella nappuloilla, niin esim. tuo mainitsemani XL500 on ollut aika "turvallinen" rätkytin ja sille tuollainen 250L/300L vois olla ihan hyvä moderni jatkaja.
 
Vähän yllättäen tähän 250L:ään on kalliimmat vakuutukset kuin isoon Banditiin. Ehkä kirjaimet CRF mallinimessä aiheuttaa sen, vaikka nämä L-mallit on aika monta napsua kesympiä kuin lajitoverinsa.

Kävin juuri kaverin kanssa paistelemassa kauden eka surauttelumakkarat, ja samalla vähän möyrimässä metsäkoneen urilla. Kivaa oli, tuollainen 145 kg kevyt pyörä ei tosiaan kuumota niin pahasti maastossa kuin painavampi adv mopo. Painavahan tämäkin tietty on pahimpiin paikkoihin, mutta ei mennä niihin. Huomasin että tien päällä moni vastaantuleva motoristi ei morjesta pikkuseriffillä ajellessa, taitavat luulla mopoksi. Kotiin ajellessa aloin miettimään että tarvisikohan sitä oikeasti enää muita pyöriä ollenkaan jos hankkisi CRF 300L:n.
 
Back
Ylös