Sellanen juttu tuli vaan mieleen että varmaankaan kovinkaan monella ei oo sellasta paikkaa/tiloja jotka mahdollistaisivat rakentelun...
Mulla ainakin on sellanen tilanne että talveksi täytyy aina hommata säilytyspaikka ja kesällä pitäs ajaakkin niin ei viittis alkaa rälläköimään ainutta pyörää palasix....
Tietty haluja ja kiinnostusta tohon rakenteluun olis mutta tällä hetkellä ei ainakaan mulla oo resursseja muuhun kuin nuiden katalooki-osien asenteluun....
riittää se, että on halua ja kiinnostusta rakentelua ja pyörän varustelua kohtaan. riittää myöskin se, että osoitat kiinnostuksen paikallista pyörätallia/kerhoa kohtaan jolla on tilat missä puuhata. toisilla olohuone, toisilla talli. mulla on ittellä looshi kimppatallissa jossa puuhata tiettyä kuukausimaksua vastaan. porukka on hyvä ja siellä myös rakennellaan näitä mutterinuijia. työkaluja on tullut hankittua/lainattua aina tarpeiden mukaan ja nyt alkaa olla jo sellanen arsenaali että tilaa tarviisi enemmänkin. mutta ihminen on sopeutuvainen ja sopu antaa sijaa. en pidä itteäni minään Mr.Mooren kaltaisena visionäärinä/rakentelijana vaan teen mitä mieleen ikänä juolahtaa.
tulevana keväänä siirryn takaisin boheemin elämäntavan alkumetreille ja kouluttaudun uuteen ammattiin eräässä pirkanmaan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa josta valmistuu joskus artesaaniksi, erikoismetallisepän ammattiin. tämä jalo käsityön taito uhkaa hävitä varsinaisten mestareiden vanhetessa ja sitämukaa myös hieno käsityö metallin kanssa katoaa. kiinnostava aihepiiri muutenkin. rankka päätös pudota työntäyteisen ammatin palkoilta pois, mutta kun on intohimo johonkin, se ei katoa murehtimalla. sama pätee pyöränsä personoimiseen. toiset laittaa tarroja kun toiset valmistaa pyöränsä omassa vaatehuoneessa suorasta tavarasta. kaikki tämä, rakentelu ja varusteleminen, kuuluu tähän jaloon käsityön osaamiseen ja sen hyödyntämiseen moottoripyöriin. mitä enemmän teknisiä innovaatioita ihmisen pienessä päässä syntyy, on suorastaan rikkaus nähdä toteutuneita kapistuksia alan tapahtumissa ja tuolla tienpäällä ja kokkareissa. mikään ei piristä päivää kuin tekijänsä näköinen konepyörä tai auto, josta voi jokainen rakentelija kattoa oman improvisaaton lähteensä.
tilat vaan hakuseen, suomesta puuttuu vielä helvetisti radikaalisti rakennettuja japaninkustomeita, brittejä, ryssäpyöriä sekä polakkikoneita. kaikki ladut on auki, ja jos vaan tietää mihin suuntaan mutteri kiristyy, se on hyvä alku. asioista saa selvää ottamalla selvää, pohtimalla, tekemällä sutta ja oppimalla siitä. viimemainittu lienee mun heiniäni, itseoppinut kasvaa "ammattilaiseksi" ajanmyötä ja luotan tähän ajatukseen. jokainen tekee mitä voi, mä teen mitä milloinkin tahdon. katalooki on hyvä apu, mutta täytyy sanoa että jos laitteet ja aika riittäisi, voisi monesta katalookituotteesta tehdä sen omannäköisensä. ihmisen tekemiä kappaleita kaikki.
viimeinen ote: omasta ainoasta ajopyörästäni tuli muutettua jäykkäperäinen, 60's henkeen toteutettu about kireä kone sai osakseen palasen oldskoolia kunnes projektin toteuttajalta loppui mehut, viski sen sijaan riitti. työt sekä muut arkiset paineet ja vastoinkäymiset johti siihen että projekti jatkuu seuraavan syksyn ja talven. toisaalta hyvä että tämä hallittu takaisku sattui nyt, koska nykypäivän menon ja mielipiteiden takia olisin kohta vaihtanut tämän rakkaan, monen vuoden yhteisten reissujen sekä vastoinkäymisten tienpäällä, kuin myös teknisten pohtimisien -takia johonkin nelipyöräiseen ameriikan tekeleeseen. tauko tekee hyvää jopa nais-asioissa, sanoovat ne tosiviisaat. syksy, ja koulu odottaa tiedon/taidonjanoista opiskelijaa ja päässä syntyy uudet visiot joiden toteuttaminen vaatii oikeita koneita ja menetelmiä. rahaa ei ole niinkuin ennen, mutta jospa tuosta joku toimiva kapistus ensikaudelle syntyisi. kuva on päässä ja se mulle riittää.
rakentakaa ihmiset niitä himmeleitänne että saadaan tää touhu yhtä hyväksytyksi kuin rakkaan naapurimme, ruotsin, tasolle. hienoja laitteita ei ole koskaan liikaa. merkillä ja mallilla ei ole hevonvitun merkitystä.
ps. mikä helevetin american chopper?