Ei auteta "kaveria"

[premier]

Hehe. Joo. HD:n ja tynnyrissä kasvaneen kotilokuskin kohdalla se on ehkä ymmärrettävääkin? Entäpä sportit sitten? Sporttien ajajat ovat aika pahamaineista porukkaa?

Nään sieluni silmin kuinka pelkääjän paikalta sanotaan pelokkaasti kuskille, että "Älä pysähdy, hei. Toi on varmaan sellanen bomberi!"

 

[yenny]

Kun ajoin viime syksynä ojaan, takana tullut henkilöauto ei pysähtynyt, tuskin edes hiljensi, katsomaan miten minun kävi. Kyllä siitä auto jos toinenkin hidastellen ajoi sitten ohitse, mutta vain pari lopulta kysyi jotta tarvitaanko apua.

Avulias nuoripariautokunta pysähtyi tienlaitaan ja poikakuski tuli auttamaan, että saatiin mopo ylös ojasta. Painoa sillä kuitenkin sen 200kg, ja 1,5m syvä oja. Onneks mopo sentään käynnisty (juuri ja juuri), mikä vähän helpotti tätä tehtävää kahdelle äijälle, mutta ei niin jyrkkää ojanpientaretta pitkin sitä ihan helpolla olis saatu ylös.

Täytyy vaan

näitä, jotka pysähtyvät kysymään avuntarvetta, ja

niitä jotka kehtaavat olla pysähtymättä! Kaveri on myös joskus joltain HD-mieheltä kysynyt, että tarviiko hän apua (kun oli selkeästi avuntarpeessa), mutta tämä äijä oli myös toivottanut tervemenoa v*ttuun. On se nyt kumma, että niin epäystävällisesti pitää vastata - harva ihan vittuillakseen tulee kysymään, et tarvisko apua.

 

[Kaboomm]

Kaveri on myös joskus joltain HD-mieheltä kysynyt, että tarviiko hän apua (kun oli selkeästi avuntarpeessa), mutta tämä äijä oli myös toivottanut tervemenoa v*ttuun. On se nyt kumma, että niin epäystävällisesti pitää vastata - harva ihan vittuillakseen tulee kysymään, et tarvisko apua.

Tässä ois muutama kategoria, mistä nämä kohteliaat vastaukset:
1) adrenaliini, "nousee tää yksinkin" (tässä kohtaa kuulee yleensä välilevyjen kirkunaa selkärangasta koska nostotapa on usein väärä)
2) kieltäminen "ei täs mitään" (eivät edes myönnä että pyörä on kumossa ja nolottaakin vähän)
3) itsekritiikki "minun pyöränihän ei hajoa, ja jos hajoaa niin kukaan muu kuin _minä_ ja mun _kaverit_ ei voi auttaa".

Tuli mieleen ne "kuuluisat" turun motarin lipat taannoin missä pysähdyttiin r6-kuskia auttamaan. Tyyppi niin täpinöissään konttaamisesta että pukkasi yksinään pyörää pystyyn pehmeällä penkalla vaikka pingottiin täysillä apuun ja meidät kyllä nähtiin. Mitä ihmettä? Karkuunko se ois karauttanu ellei pyörä ois ollu lunarikunnossa?

Ei sillä, itekin myönnän että koitin ihan tyynesti selittää käden katkeamisen venähdyksellä, ja kyllä ketutti kun en hevosen selkään päässyt että ois matka jatkunut pienen äkkijalkautumisen jälkeen. Noh, vartissa tuli kyllä semmoinen kipu ettei venähdysteoria enää pätenyt. Tiedä sitten meneekö tilanne miehillä naisia useammin siihen nolostus-ketutus-ärähdykseen apua tarjottaessa. "Olipa noloa kun toi näki mun kaatuvan, anna mun nyt vaan nuolla haavani ihan itse"...

Kommentteja?