Eli kärkipäässä mennään pääosin kokemuksella, silmällä ja järjellä,
vaikka vähän puolivallattomastikin. Nouu roplem.
Letkan keskivaiheila taas iskee turhan usein "varpusparvi turbiiniin"

Tungetaan joka väliin joka puolelta... ja osa armottomasti myöhässä millä tahansa kriteereillä.
Aika jäätävää katseltavaa muuten riittää välillä.
Loppupäässä mennäänkin sitten eri syistä taas "hiljalleen"... kuka varmemmin, kuka epävarmemmin,
mutta edes jonkinlaisella jatkumolla ilman keskiryhmässä turhan usein esiintyvää, pään räjäyttävää teutarointia......
jonka takia monella menee jatkuvaksi "merkkailuksi" pahemmin kuin poikakoiralla

.