HD-miehellä alkoi matkahammasta kolottaa niin pahasti, että hän kävi hammaslääkärillä. Alapuolen tekohampaista kolotusta ei löytynyt ja yläpuolellakin oli reikiä puhtaat nolla. Kolotusta siis piti tosiaan helpottaa muulla tavoin. Nyt oli rallikin kierretty, eikä polte uuteen ralliin ihan heti kipinöisi, sillä kiitos yhden yön tulisen rakkauden ei pyörän päällä voinut istua vähään aikaan. Ja antibioottikuurikin oli vaikuttanut mielialaan, niin että haaveet uudesta romanssista sai heittää sivuun. Ainakin hetkeksi, mutta nyt alpeille olisi päästävä. Tuonne bikereiden kotimaahan Saksaan, jossa vuorijonot ja autopaanat risteilivät päätähuimaavissa korkeuksissa hakaristien varjossa. Mutta saakohan autopaanalla ajaa moottoripyörällä? Ehkä se siellä selviää, mutta millään lehmipoluilla ei Harley Davidsonilla ajeta, se on jämpti. Arvokas pyörä ja mainekin menee. Ja Saksaa olisi nyt harjoiteltava, joten HD-mies haki divarista jalan mittaisin kasan korkkareita. Himmel raikasi.
Reissuun lähdettäessä on reitti suunniteltava hyvin ja luotava väljä aikataulu, tästä HD-mies oli lukenut monta hyvää esimerkkiä. Esim. Down underin jätkät ajoivat ihan liian hitaasti siperian halki, hanaa vaan reilusti, mutta eihän ne kyykkypyörät mihinkään kulje. Ei niistä hienopersenäyttelijöistä ole mihinkään, nauroi HD-mies. On huoltoautot ja valvontakamerat, mikä se semmoinen reissu on, punnitsi HD-mies reissua mielessään. Its not tö fänsipänsi, its tö rait, lohkaisi HD-mies viisaana.
Ensiksi laivalla Tukholmaan ja siitä sitten illaksi Berliiniin, josta sitten autopaanaa pitkin seuraavaksi päiväksi alpeille katsomaan ausvitsiä, tuota kuuluisaa kylpyläkohdetta. HD-mies alkoi pakata pyöräänsä matkan tuntemattomat ihanuudet mielessään. Rinkka vaan kiinni tankoon jeesus-teipillä, halkoja etulokarin päälle että saa vähän grillata sitä kuuluisaa snautseria, takalokariin reppu johon kahvinkeitin ja suomalaista kunnon kahvia. Suomalainen kahvihan on maailman parasta, ei niitä ulkomaan kuria hullukaan juo, HD-mies tuumi. Pyörän kumit jo pullistelivat siihen malliin tavaran painosta, että taitaa olla kumit ihan tyhjät. No pitääpä illalla mennä huoltsikan kautta.
Selkäreppuun HD-mies pakkasi paljon lämmintä vaatetusta, sillä maunt everestin autopaanalla tulee varmaan kylmä. HD-sukkia, HD-racing takki, jos illalla lähtee paariin, HD-tpaitoja, HD-henkselit, HD-kahvikuppi, HD-kalsareita monta paria, paksummat lämmitettävät HD-ajohanskat, HD-sytskäri nuotiota varten ja tietysti HD-sateenvarjo jos tulee vettä. Pyörä keikisteli lastinsa alla ja HD-mies katsoi sitä ylpeänä. Kellon hän heitti seinään, tämä oli suora siteeraus kuuluisan moottoripyöräelokuvan Buttman in Budabest alulle, missä Henry Honda teki läpimurtonsa. Se on hieno pyörä se, Kaptain Kanada, HD-mies muisteli kaiholla.
Ilta koitti ja HD-mies kävi vetämässä renkaat viiteen paariin, tuleehan ohuessa ilmanalassa alipaine, että ei ihan vanteilla ajeta. Pyörä jyrähti käyntiin ja HD-mies hikoili käännellessään pyörää liikenteen seassa. Taitaa olla eturenkaan aurauskulma ihan persiillään, kun näin on raskasta ajaa, tuumi HD-mies kurkistellessaan rinkan ja halkopinon takaa. HD-mies karautti sisään lautan ramppia pitkin laivan autokannelle ja joku virkaintoinen matruusi alkoi tulla neuvomaan.
- Aja se pyöräs tonne seinän viereen, niin laitetaan liinoilla kiinni. Jaha halkojakin on mukana, just just.
HD-mies vähän korpeentui neuvomisesta, mutta koska ei ollut laivassa koskaan ollut, taiteili hän juhtansa hikipäissään laipion viereen.
- Laita tosta liinalla kiinni, ettei pyörä pääse kallistumaan. Sammuta kone!
- MITÄ?
- SAMMUTA SE KONE!!
- RUPEETSÄ JÄTKÄ VITTUILEE? MEE SOHII SEN LAMPUN KANSSA KUULE MUUALLE, MÄ EN SUN APUA TARTTE, SAAMERIN AMIRAALI.
- No herra laittaa itte sit, on tässä muutakin tekemistä, sanoi kansimies ja meni ohjaamaan muita ajoneuvoja.
Perkele, rupee neuvomaan alppien valloittajaa, sentään rallinkin nähnyttä miestä, HD-mies tuhahti ja nousi pyörän sarvista. Hän rullasi liinaa auki ja muisti, että ykkönen pitäs olla silmässä ja polkaisi ykkösen sisään. Koneen ollessa käynnissä, kävi kova kolahdus ja pyörä tempautui seinää vasten kaatuen sitä vasten kyljelleen, niin että tankki raapi ilkeästi laipiota.
- VOI PERKELE, KUKA MAKSAA, KUKA MAKSAA, raivosi HD-mies.
- Voi saatana, nyt lähti kotka irti tankista, laivayhtiö saatana ei varmana korvaa.
Kansimiehet eivät liikauttaneet eväänsäkään, kun HD-mies heilutteli jotain ilmassa ja hyppi tasajalkaa. Mäni korvaushakemus persiilleen suhahti HD-mies ja veti kiukulla pyöräänsä kuusi liinaa, pinnojen välistä rinkkaan, halkopinon yli pakoputkeen. Pyörää olisi ihan turha varastaa, sillä liinat oli vedetty hartiavoimin umppareille. Mutta kotkan irtoaminen harmitti ja raskaasti. HD-mies otti reppunsa, irtokotkansa ja suunnisti autokannen alapuolelle hyttiinsä. Nyt lähdettäisiin vähän täksvriihin hakemaan juomaa. Ja jos kuuma merellinen romanssi koettaisiin, niin mikäs siinä, HD-mies myhäili. On komeita maisemia nuo saaret, HD-mies katsoi liikuttuneena hytin seinään maalattua ikkunaa.
Laiva irtosi satamasta hytit täristen. Matka alppien huimaaviin korkeuksiin oli alkamassa.
jatkuu...