HD-mies heräsi uuteen päivään kotka kaulassa enteilevästi kiiluen. Eilisen karmiva tapahtuma oli taakse jäätyä elämää, junou waild haiway änt tsentlemän staat joor entsins. Niin hyvällä tuulella hän ei ollut, että jäisi tähän kylään, ties mitä housuun kasvaisi jos hän joisi lisää tuota hanavettä. Varmasti oli joku ydinsaaste kipattu mont blänkin huipulle, kun ei näistä sakemanneista ota helevettikään selvää.
Hän päätti lähteä gästhousesta tyylillä. Tiskillä hän osoitti hyllystä sikaria ulos hotellista kirjautuessaan ja maksoi sen samalla. Sitten hän laittoi sikarin suuhunsa ja sanoi:
- Mii harley davidson, juu malporo män?
Respassa seisoskeleva omistaja tarjosi nyrpeästi tulta koppavalle asiakkaalle ja HD-mies vetäisi morot. Takapihalla omistajan lapset olivat piirrelleet kuvia pyörän kylkeen. HD-mies lietsoi itsensä täyteen raivoon.
- GAAATTÄMMIT!!! JUU FAK MAI PAIK, JUU FAK MIII!!!!
Lapsia ei näkynyt missään, HD-mies ruiskutti vettä puutarhaletkusta pyörän päälle ja riemunkirjava vesi valui pitkin nurmikkoa. Mutta kohta pyörä ärähti käyntiin ja HD-mies päätti polttaa vähän kumia paskamaisen gästhousen edessä. Mites se menikään, eka kierrokset täysille, jarru pohjaan ja kytkin ylös. Sen HD-mies tajusi, että kun etujarru oli rikki (palat jo menneet rajussa vuoristoajossa), niin jarrutus piti hoitaa takarenkaalla. Hän käskytti koneen täysiin kierroksiin ja piti jalkaansa takajarrulla. Omistaja tuli ulos katsomaan, että mikä ihmeen souvi nyt onkaan menossa. HD-mies hymyili pirullisesti, kun hän ruoski koneestaan ulos eläimellistä mylvintää. Kytkin oli pohjassa ja ykkönen sisässä. Ennenkuin hän nosti kykintä hän huusi koston väre äänessään:
- JUUU FAK MII, AI FAK JUUU!!!!
Ja nosti kytkimen täydellä kaasulla. Pyörä nytkähti voimakkaasti, HD-mies meinasi kaatua, mutta saikin oikean jalan maahan. Silloin pyörä ampaisi kuin raketti eteenpäin ja HD-mies lensi perseelleen maahan. HD jyskytti suoraan vastapäisen kukkakaupan ikkunasta sisään ja sammui pelargoonioitten sekaan kyljelleen ikkunansirpaleitten helistessä maahan.
- Maybe you fuck yourself hahahaha! huusi gästhousen pitäjä ja nauroi aivan kippurassa.
Jumalauta, nyt HD-miehen kunniaa oli loukattu!!! Hän ponkaisi asfaltilta pystyyn ja alkoi huitomaan nyrkkeily-iskuja. Omistaja nappasi oven vieressä olleen harjan ja löi sillä HD-miestä kajuuttaan niin lujaa, että varsi meni poikki. HD-mies tuupertui tajuttomana maahan. Kone kävi, mutta kukaan ei ollut ohjaamossa.
HD-mies heräsi, hänen päähänsä vedettiin harsoa ja hänelle kerrottiin, että oli tapahtunut kauhea moottoripyöräonnettomuus. HD-mies ei muistanut hetkeen mitään, mutta sitten hän tajusi asian varsinaisen laidan. Ja nolon sellaisen, joten hän päätti säästää kasvonsa.
- Jees fakin blaint rändädi vith kaiddook kam from interseksön änt mii preik pat pläkaut.
- Calm down mister, everything is all right, sanoi ambulanssimies rauhallisesti.
- HIT ÄNT RAN, HIT ÄNT RAN!!!
Tarina oli uskottava, sillä pyörä oli kimpoutunut jarrutusjäljen kohdalta vastapäiseen kaupan ikkunaan, eikä yliajajaa näkynyt missään. HD-mies kömpi pystyyn ja kääre päässään hän näytti tulevansa suoraan raatteen tieltä. Voi helevetti sinne män ponukset, hän sanoi maksaessaan kaupan ikkunan ja pelarkuukelit. Kukkakaupan myyjä oli kuitenkin oikein murakka nainen ja tekohampaat haljenneena HD-mies sökelsi: mii män of meni teintsör!!! Myyjä hihitti ujosti tiskin takana.
Mutta vatkainkauppoja HD-mies ei aikonut kylään jäädä enää tekemään, sillä friikki oli herkutellut hänen jakoavaimellaan, pyörä oli sabotoitu, päähän oli lyöty ja nyt pyörän etulokari oli lähtenyt irti. Lommoja ja naarmuja oli pyörän kyljet täynnään, kuskista nyt puhumattakaan. Respekt roikkui riekaleina kuin kerjäläisen viitta.
Siispä kuuma moottoritie kutsui. Tunnin päästä jomotus oli helpottanut ja tekohampaat sai kasattua jeesus-teipillä.
Monen tunnin ajon jälkeen HD-mies oli syönyt ja juonut ja tutkinut karttaa. Tienviitat ja kartta eivät pitäneet sitten yhtään paikkaansa. Hän katsoi kartan vuosilukua, 1978!!!! Jumalauta talvisodan kartallako minä täällä ajelen? manaili HD-mies. Eikun kartta mäkeen ja kulkemaan sinne minne nenä näyttää.
- Junou vist tu nous, nous to vist, HD-mies murjasi, mutta tajusi samalla heiton ironian. Helvetti, tästä reissusta pitäisi saada joku ironfist-pinssi, kun on joka kylässä näinkin hirvittävästi tapeltu.
Tien varressa vilahti kyltti, Mosjoen 50km. HD-mies jytisteli pitkin tietä rinkka tiukasti stongassa kiinni. Vuonojen varret vain vilisivät kun hän piiskasi ratsuaan yhä kiihkeämpään käyntiin. Hän oli kuin todellinen biker, vailla tietoisuutta määränpäästä, eikä hänellä ollut mitään menetettävää. Kuin ehkä kultainen kotkansa.
jatkuu...