Hitaan ryhmän kuskit

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JGo
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Tämän aamuinen työmatkasessio herätti taas epätodellisen kuivan kesän jälkeen kylmään todellisuuteen reippaan sadekuuron myötä. Tästä vasta muutama ratapäivä kuivassa säässä ajaneena newbienä tuli mieleen hieman tyhmä kysymys: Entä jos sataa? Onko radalle järkeä lähteä luistelemaan pienessä, saati kovemmassa, sateessa näin keskivertoaloittelijana olettamuksella että on tuollaiset perus sport-touring renkaat alla (painesta en toivo tässä keskusteltavan) ja kokemusta muutenkin vähän rata-ajosta? Eli ovatko .orgin ratapäivät autiot kuin sahara aina kun vettä tulee?
 
Sateella ajellaan varovasti. Hitaassa yleensä suurin osa pikkutihkussa vielä ajelee. Kunhan muistaa että asfaltti on liukkain juuri kastuttuaan. Lämpimänä päivänä kuuma radan pinta kuivuu nopasti ja pieni tihku ei juuri vaikuta ajoon, kun radan pinta ei kastu. Nopeassa ajaa sateella kovaakin ne joilla sattu saderenkaat olemaan.
 
Onhan sitä märällä ajoakin hyvä harjoitella, mutta aika hiljaista siellä radalla on sateen sattuessa. Touring-kumit lienee sporttikumeja paremmat, esim. omat Rennsportit on kuin saippuapalat. Sanovat vaan että radalla asfaltti on kostealla maantieasfalttia liukkaampaa? Että varovasti vaan.
 
Onhan sitä märällä ajoakin hyvä harjoitella, mutta aika hiljaista siellä radalla on sateen sattuessa. Touring-kumit lienee sporttikumeja paremmat, esim. omat Rennsportit on kuin saippuapalat. Sanovat vaan että radalla asfaltti on kostealla maantieasfalttia liukkaampaa? Että varovasti vaan.
Siellä ajellaan silloin oman mieltymyksen mukaan. Toiset eivät halua ajaa maantielläkään sateessa jos sen vain voivat jotenkin välttää. Tosiaan niin kauan kun ajetaan katurenkailla (lue luokkaa M3/M5, Pilot power, yms) niin varovaisesti voi ajella. Itse lopetin märällä ajamisen kun olin keskiryhmän keskiluokkaa.

Ainakaan mun mielestä ei oikein ole turhempaa tapaa kaataa pyöräänsä kuin märällä radalla, jos paikaltaan kaatamiset jätetään huomiotta. Mitään kierrosennätyksiä silloin ei enää voi ajaa ja kunnon kanttailukin on mahdotonta. Hauskaa se tosin joskus on käydä vähän sudittelemassa suorilla...
biggrin.gif
 
Joo, lähestyin asiaa hitaan ryhmän, ehkä jopa koulutusryhmän näkökulmasta. Ekalla ratakerralla (koulutusryhmässä, katuajoa varten harjoitellessa) kävin yhdellä setillä märälläkin kokeilemassa. Vauhtien noustua jättänyt riskin ottamatta.
 
Tuli huomattua tällainenkin, raapi jalkatapit ja vaihdepolin muutamaan otteeseen maahan, mutta silti takaseen jää n.2mm käyttämätöntä reunaa jäljelle. Eli eipä tuota ihan kantille saakka saa menemään...

Tästä on hyvä jatkaa ja taitaa tulla siirto keskiryhmään...
Ajoitko siellä Super Dukella? Mitkä ja minkä profiiliset renkaat sulla on alla? Oletko katsonut alustan painumat kohdalleen? Paljonko on kuskilla suurinpiirtein kokoa?

Isolla Dukella on tullut kierrettyä rataa jonkin verran, eikä oikeastaan koskaan ollut ongelmaa tappien tahi minkään muun raapimisesta. Veikkaan, että alusta on liian löysä tällä hetkellä sun painolle ja pyörä ui mutkissa ihan liian syvällä, minkä takia maavaraa on liian vähän.
Joo tosiaan Super Dukella ja alla Metzelerin Rennsportit, 120/70 ja 185/55.
Ei ole tullut katottua painaumia, alusta on ohjekirjan basic-säädössä. Kuskilla painoa 92kg + ajokamppeet, eli saattaahan tuo liian syvällä mennä.
Keulassa käytin nippusidettä, kun tuntui että painui jarrussa tosi syvälle, mutta n.5cm jäi vielä putkeen varaa. Siinäpä on minun alustan säätelyt.
biggrin.gif
 
pyörä pyrkii kampeamaan ylös jarrulla. Siis jos menen jarrulla mutkaan sisään, pyörää pitää pakottaa enemmän kallelleen. Kun päästää moottorijarrulle/ kaasulle, niin johan helpottaa.
Kuvauksestasi tulee väistämättä mieleen, että kaasu on päällä kun alat jarrua painamaan.
Tää onkin mielenkiinotinen juttu. Muistan itse alkuajoilta tuon saman, eli tuntui että jarrutus mutkassa nostaa pyörän pystyyn...

Luulin sen olevan normaalia, mutta vuosiin en enää ole tuota ajatellut. Nykyisellään jarrulla tulee sidottua keulaa alas mutkaan mennessä pitkällekin...

Voisko kyse olla niinkin yksinkertaisesta aisasta kuin kevyestä hartialukontapaisesta kuskin käytöksestä, eli kuski itse jänkää sitä pyörää pystyyn? Ja tuosta olisi joskun kokeempana oppinut pois?
 
Radalle ajan pyörällä ratanahat valmiiksi päällä, joten ei kiinnosta kastella sitä sateessa ja olla loppupäivää märissä nahoissa. Ja onhan se kaatumisen riski suurempi, en keksi yhtään hyvää syytä miksi mun tuo riski kannattaisi ottaa.
 
Tuli huomattua tällainenkin, raapi jalkatapit ja vaihdepolin muutamaan otteeseen maahan, mutta silti takaseen jää n.2mm käyttämätöntä reunaa jäljelle. Eli eipä tuota ihan kantille saakka saa menemään...

Tästä on hyvä jatkaa ja taitaa tulla siirto keskiryhmään...
Ajoitko siellä Super Dukella? Mitkä ja minkä profiiliset renkaat sulla on alla? Oletko katsonut alustan painumat kohdalleen? Paljonko on kuskilla suurinpiirtein kokoa?

Isolla Dukella on tullut kierrettyä rataa jonkin verran, eikä oikeastaan koskaan ollut ongelmaa tappien tahi minkään muun raapimisesta. Veikkaan, että alusta on liian löysä tällä hetkellä sun painolle ja pyörä ui mutkissa ihan liian syvällä, minkä takia maavaraa on liian vähän.
Joo tosiaan Super Dukella ja alla Metzelerin Rennsportit, 120/70 ja 185/55.
Ei ole tullut katottua painaumia, alusta on ohjekirjan basic-säädössä. Kuskilla painoa 92kg + ajokamppeet, eli saattaahan tuo liian syvällä mennä.
Keulassa käytin nippusidettä, kun tuntui että painui jarrussa tosi syvälle, mutta n.5cm jäi vielä putkeen varaa. Siinäpä on minun alustan säätelyt.
biggrin.gif
Suosittelen kyllä laittamaan ne painumat kohdilleen. Perussäädöt ovat varmasti aika kaukana optimista painoisellesi. Itsellä painoa n. 65kg ja etenkin takajousen esijännitystä sai lisätä vakiosta reilusti. Löysä takajousi/liian vähäinen esijännitys yhdistettynä suht pitkään joustoon takana syö nopeasti maavaran.

Tuo 185/55 takanen saattaa kyllä olla profiililtaan sen verran korkea, että se ei kulukaan reunalle asti. 190/55 profiiliseen Pilot Poweriin jäi mullakin sellanen 2-3 milliä käyttämätöntä.
 
Pää oli jo tyynyyssä, mutta tulipa vielä yksi kysymys mieleen. Moni täällä silmät kirkkaana sanoo, että jarrulla kääntyy mutkaan paremmin, ja peruste on looginen; keula on alempana.

Miksi minusta tuntuu, että pyörä pyrkii kampeamaan ylös jarrulla. Siis jos menen jarrulla mutkaan sisään, pyörää pitää pakottaa enemmän kallelleen. Kun päästää moottorijarrulle/ kaasulle, niin johan helpottaa.
Ootko funtsinut omaa asentoasi? Mulla oli sama homma, eli jarrulla mutkat meni pitkäks. Sit kun asiaa mietin, niin: jarrua -> paino käsille (kun ajoasennossa kunnon tukea, polvet ei tankissa jne...) -> paino liian eteen ja hartialukko -> pyörä ei käänny.

Ei tuo ole mulla vieläkään korjaantunut, eli ajoasento menee yhäkin pieleen jarrulla mutkaan tullessa. Mutta ne koulutusryhmän opit kyllä auttaa, eli kun vaan sinnikkäästi painaa sinne sisämutkan puolelle, pitää keskivartalon tiukkana ja koittaa pitää kädet rentoina jnejne, niin asia helpottuu huomattavasti. Treeni auttaa tähännii.
 
Voisko kyse olla niinkin yksinkertaisesta aisasta kuin kevyestä hartialukontapaisesta kuskin käytöksestä, eli kuski itse jänkää sitä pyörää pystyyn?
Ei vaan siitä mitä wekkuli tuossa ylempänä kirjoitti. Kuvittele asia niin että mopo leijuu hieman ilmassa ja etukumin kulutuspinnan reunaan on kiinnitetty naru (kiinnityspiste ikään kuin tietä vasten), ja narusta vedetään suoraan taaksepäin, eli samalla tavalla kuin kitkavoima vaikuttaa jarrutettaessa. Ajatellaan vielä niin ettei rengas pääse pyörimään. Ohjausakseli kääntyy, koska naru (eli kitkavoima jarrutettaessa) tulee hieman ohjausakselin sivusta.
 
Pää oli jo tyynyyssä, mutta tulipa vielä yksi kysymys mieleen. Moni täällä silmät kirkkaana sanoo, että jarrulla kääntyy mutkaan paremmin, ja peruste on looginen; keula on alempana.
Kyllähän se pyörä yrittää kammeta pystyyn, jos kesken mutkan jarruttelee ja käsittääkseni syynä on se että eturenkaan kosketuspinta ei ole enää keskilinjassa => syntyy momentti joka pyrkii kääntämään "rattia" mutkan suuntaan. Eli jarrulla pyörä vastaohjaa itseään pystyyn. Onneksi näinpäin, toisteppäin voisi jarrun hiplailukin mutkassa olla aika vänkää...

Tätähän ei välttämättä tunne jos menee jarrulla mutkaan niin kuin oikeasti pitää, eli kovin jarrutus pystyssä ja sitten keventää hiljalleen samalla kuin kallistaa. Ja silloin kun ollaan vielä suht pystyssä, ei tuon momentin vaikutus ole suuri, enemmän merkitystä on ohjausgeometrian jyrkentymisellä jarrutuksen seurauksena, jolloin pyörä kallistuu helpommin.
Mopon vastaohjauksessahan on aina läsnä tuo vastaan vääntävä momentti, eli jos irrottaa kädet tangosta kesken mutkan niin mopo kampeaa itsensä pystyyn.
Se voima syntyy juurikin tuon etujätön kautta, ja mitä pidempi etujättö, sen kankeempi ohjaus.
Vauhti lisää ohjausvoiman tarvetta; suurempi suoraan eteenpäin pyrkivä liike-energia tarvii suuremman voiman poiketakseen suoralta reitiltä.
Jarruttaminen etujarrulla lisää ohjausvoiman tarvetta; jarrulla pitää olla joku tukipiste jota vasten liike-energiaa pienennetään, ja kun tukipiste on "poikittain", niin jarrutuksen voima pyrkii kääntämään rengasta suoraan.
Kiihdyttäminen lisää ohjausvoiman tarvetta; takarengas pyrkii työntämään mopoa voimalla suoraan eteenpäin, jolloin "poikittain" oleva eturengas pyrkii kääntymään suoraan.

Miksi minusta tuntuu, että pyörä pyrkii kampeamaan ylös jarrulla. Siis jos menen jarrulla mutkaan sisään, pyörää pitää pakottaa enemmän kallelleen. Kun päästää moottorijarrulle/ kaasulle, niin johan helpottaa.
Syystä että etujarrulla saa alottelijakin erittäin helposti 0,5-1,0G hidastuvuuksia aikaiseksi, ja tukipisteenä eturengas.
Moottorijarrulla taasen, varsinkin jos on alhaiset kierrokset hidastuvuus on vain luokkaa 0,1-0,3G, ja tukipisteenä on takarengas, jolloin voima ei kertaannu poikittain olevan etujätön kanssa.
Ja kaasulla mutkassa ehkä 0,0-0,2G kiihtyvyyksiä x etujättö.
Josta voi sitten laskeskella että se etujarrun käyttö aiheuttaa käytännössä jopa moninkertaisen ohjausvoiman tarpeen vs moottorijarruun/kaasuun vastaavaan verrattuna.
 
Kylläpä tulee hitaan ryhmän keskusteluun taas semmosta teksti settiä, että ei mitään järkeä. Ihan turhaa tietoa ajotasoon nähden.

Hirvee taikinointi renkaista ja paineista...

Hitaassa ryhmässä kyllä pärräntekniikkaan on aivan turha kyllä alkaa perehtymään, sana iskari alkaa jo jollain useammalla heittää päässä isoa pyörää.
Siinä vaiheessa kun aletaan renkaan kulumista ja paineita venkslaamaan edes takas niin -> keskiryhmään.

Hitaassa vaan kurvaillaan ja katsellaan miten sitä vois mutkaa ajella. Typerää touhua minun mielestä silloin edes katsoa kelloa. Jos vauhtia on liikaa ryhmään nähden niin sillo järjestäjä katsonee parhaaksi vaihtaa kaveri nopeampaan. Sitten voikin alkaa katsomaan että mitä kello näyttää ja ruveta taikinoimaan paineitten ja muiden pilkunviilaus juttujen kanssa.
 
Muistelisin erään sankarin kaataneen tuliterän dukensa 2007 ahvenistolla, ja jälkilöylyissä parikin kuskia puheli juuri siitä, että ko dukessa rojut ottaa tonttiin hieman ennen kuin renkaasta loppuu vara, vaikka ois painaumatkin jne kohdillaan.
Kyllähän Dukessa ottaa kunnon kallistuksessa maahan kytkinkoppa ja pakoputken alkukäyrä, mutta siinä vaiheessa on vauhtiakin jo sen verran, ettei siihen joka pulliainen pysty. Keskiryhmän köröttelyllä (1:40 Alastaro) ei mikään osa pyörästä ole vielä lähelläkään maata. Jalkatappien ja maan välillä vielä n. 5 senttiä.
 
Kylläpä tulee hitaan ryhmän keskusteluun taas semmosta teksti settiä, että ei mitään järkeä. Ihan turhaa tietoa ajotasoon nähden. Hirvee taikinointi renkaista ja paineista... Hitaassa ryhmässä kyllä pärräntekniikkaan on aivan turha kyllä alkaa perehtymään, sana iskari alkaa jo jollain useammalla heittää päässä isoa pyörää. Siinä vaiheessa kun aletaan renkaan kulumista ja paineita venkslaamaan edes takas niin -> keskiryhmään. Hitaassa vaan kurvaillaan ja katsellaan miten sitä vois mutkaa ajella. Typerää touhua minun mielestä silloin edes katsoa kelloa. Jos vauhtia on liikaa ryhmään nähden niin sillo järjestäjä katsonee parhaaksi vaihtaa kaveri nopeampaan. Sitten voikin alkaa katsomaan että mitä kello näyttää ja ruveta taikinoimaan paineitten ja muiden pilkunviilaus juttujen kanssa.
Kokemukseni mukaan kaikenlaisella tiedolla voi(si) parhaimmassa tapauksessa esimerkisksi välttää kaadon hitaassa ryhmässä.
Joten minä näen vain kaikenlaisen infon jakamisen ja erityisesti siitä keskustelun erittäin terveenä piirteenä hidasryhmäläiselläkin.
 
Tää onkin mielenkiinotinen juttu. Muistan itse alkuajoilta tuon saman, eli tuntui että jarrutus mutkassa nostaa pyörän pystyyn...

Luulin sen olevan normaalia, mutta vuosiin en enää ole tuota ajatellut. Nykyisellään jarrulla tulee sidottua keulaa alas mutkaan mennessä pitkällekin...

Voisko kyse olla niinkin yksinkertaisesta aisasta kuin kevyestä hartialukontapaisesta kuskin käytöksestä, eli kuski itse jänkää sitä pyörää pystyyn? Ja tuosta olisi joskun kokeempana oppinut pois?
Jos k e s k e n mutka-ajon täräyttää jarrut päälle, niin kyllähän se pyörä silloin pystyyn änkeää. Tämä on tyypillinen virhe hitaan ryhmän ajossa. Mutkaan mennään omiin taitoihin ja lopulliseen uskallukseen nähden liian kovaa ja kesken mutkaa tulee paniikki. Jarrut pohjaan (pahimmassa tapauksessa myös takanen, jolloin tapahtuu paljon muutakin) ja pyörä kampeaa pystyyn ja ei pysykään enää ajolinjalla ja esim. takaa tuleva, ulkokautta ohittava joutuu kiilatuksi. Ahvenistolla moinen on johtanut muutamia kertoja meidän tapahtumissa kaiteisiin ajamiseen.

On siis aivan eri asia aloittaa jarrutus suoralla ja jarrutuksen ollessa päällä, kallistaa pyörää mutkaan ja viedä jarrulla pyörä mutkaan ja kesken mutkaa vapauttaa jarru ja aloittaa kaasutus kuin katuajoon tarkoitettu treeni jossa vauhti tapetaan suoralla, päästetään jarru ja tasakaasu päällä taitetaan mutkaan.

Ennakoivan ajon kurssilla opetettavat (etenkin EAK I) tekniikat ovat ihan eri tekniikoita ja eri tarkoituksiin kuin kilpa-ajotekniikat. Jälkimmäisiä ei oikein kannata hyödyntää yksyhteen kadulla, voi tulla happipaikkoja kun puoliväliin rappiin työntää eturengas hieman luistaen.

Kun topic käsittelee hitaan ryhmän ajoa, niin ainoa oikea tapa mielestäni jarruttaa on jarruttaminen suoralla ja sen jälkeen tasakaasun kanssa mutkaan. Jos taas haluaa oppia muita juttuja, niin pyörään kaatumasuojat ja riskitasoa nostamaan ja kilpa-ajokurssille. Hitaassa ryhmässä kesken mutkaa jarruttamalla pyörän kaataminen on silkkaa tyhmyyttä ja täysin tarpeetonta.

Jukka
 
Ainakaan mun mielestä ei oikein ole turhempaa tapaa kaataa pyöräänsä kuin märällä radalla, jos paikaltaan kaatamiset jätetään huomiotta. Mitään kierrosennätyksiä silloin ei enää voi ajaa ja kunnon kanttailukin on mahdotonta. Hauskaa se tosin joskus on käydä vähän sudittelemassa suorilla...
biggrin.gif
Poikkeaa topicin ympäristöstä, mutta sadekelin renkailla pääsee kyllä polvipaloja kuluttamaan ja kokemuksesta tiedän, että myös olkapään suojia, joita ilmeisesti ei ole kiinnityksestä päätellen tarkoitettu kulutustavaraksi. Ja suorilla pyörä ei niillä renkailla sudi. Rytkösellä kiipesi pystyyn aina avattaessa (kallellaan ollessa ei pysty käytännössä avaamaan lainkaan) ja jarrutettaessa perse kiipeää ilmaan.

Sama ohje, mikä pätee sadekelin kilpa-ajoon, pätee myös hitaan ryhmän kaarteluun. Mutkissa ei yhtään jarrua eikä kaasua lisätä. Jarrutus ja kaasutus vasta kun pyörä on pystyssä. Pystyssä olevan pyörän sutiminen ei haittaa, mutta kyljellään olevasta kun pito karkaa niin sitten karkaa kyllä mopokin. Nimim. 3.000-4.000 euron oppirahat maksanut, mutta eipä vituttanut yhtään. Oli niin tyylikäs kaato ja vielä nauhalle, joten sitä katselee mielellään vanhoilla päivillä.

Jukka
 
Jos k e s k e n mutka-ajon täräyttää jarrut päälle, niin kyllähän se pyörä silloin pystyyn änkeää. Tämä on tyypillinen virhe hitaan ryhmän ajossa.
Tuosta, että se on virhe en alaa väittämään, niin sitä näköjään opetetaan... itse kyllä tulee tuota kesken mutkan jarruttelua käytettyä katuajossakin, joskus radallakin kun ei halua päälle ajaa.

Mutta siis mihin tuo perustuu, että pyörä kampeaa pystyyn jos kesken mutkan jarruttaa? Vastatkoon kuka osaa...
 
^Siihen, että etunakin kosketuspinta asfalttiin ei ole pyörän painopisteen kanssa samassa keskilinjassa. Tästä syntyy vääntömomentti etuhaarukkaan => vastaohjaus pyrkiin nostamaan pyörän ylös.
 
Kylläpä tulee hitaan ryhmän keskusteluun taas semmosta teksti settiä, että ei mitään järkeä. Ihan turhaa tietoa ajotasoon nähden. Hirvee taikinointi renkaista ja paineista... Hitaassa ryhmässä kyllä pärräntekniikkaan on aivan turha kyllä alkaa perehtymään, sana iskari alkaa jo jollain useammalla heittää päässä isoa pyörää. Siinä vaiheessa kun aletaan renkaan kulumista ja paineita venkslaamaan edes takas niin -> keskiryhmään. Hitaassa vaan kurvaillaan ja katsellaan miten sitä vois mutkaa ajella. Typerää touhua minun mielestä silloin edes katsoa kelloa. Jos vauhtia on liikaa ryhmään nähden niin sillo järjestäjä katsonee parhaaksi vaihtaa kaveri nopeampaan. Sitten voikin alkaa katsomaan että mitä kello näyttää ja ruveta taikinoimaan paineitten ja muiden pilkunviilaus juttujen kanssa.
Kokemukseni mukaan kaikenlaisella tiedolla voi(si) parhaimmassa tapauksessa esimerkisksi välttää kaadon hitaassa ryhmässä.
Joten minä näen vain kaikenlaisen infon jakamisen ja erityisesti siitä keskustelun erittäin terveenä piirteenä hidasryhmäläiselläkin.
Liiasta informaatiosta ei mee ku polla sekasin.

"Keep it simple stupid" on ihan hyvä konsti rata-ajossakin. Varsinkin kun tarkoitus ei ole ajaa täysiä. Ajamisen pitää yksinkertaisena niin virheiden määrä pienenee. Kaikki kellotukset, g-pisteet, rengaspaineet ja varikolla oleva turha säätäminen vaan sotkee omaa ajamista. Huonoimmassa tapauksessa keskittyy siihen, että vaikuttiko äskeinen säätö johonkin.

Sitten kun aletaan oikeasti ajamaan niin asia on eri, kurvailijalle vain mielestäni turhaa tietoa.

edit. niin kun mielestäni hitaan ryhmän kaadot ovat lähes aina ajovirheitä, ei teknisiä murheita. Joku kuka noita nyt enemmän on ollu järjestämässä voi varmaan sanoa, että onko näin.
 
Back
Ylös