Itselle on jäänyt käsitys, että tietyntyyppisten vammojen kanssa on vaikea osoittaa, että ne on juuri syntynyt onnettomuuden seurauksen. Ja vakuutusyhtiöt käyttää tätä hyväkseen ja luistelee korvauksista. Eli kun loukkaa itsensä onnettomuudessa on syytä pitää huoli että näkyviin jää selvä ulkoinen vamma. Muuten voi alkaa polemiikki että vanha vamma, kuluma, tms...
Alkuvinkin saa kun tutustuu siihen miten sairausvakuutuksen ehdot on kirjoitettu.
Mikäli sinulla ikinä milloinkaan on ollut selkä kipeä, niin ikinä et tulee euroakaan samaan korvausta selkäkipuihin liittyvistä sairaanhoitokuluista.
Jos vaikka intissä satutat selkäsi 19 -vuotiaana, niin loppuikänäsi et tule saamaan selästä sairaanhoitokuluja vakuutusyhtiöltä. Et vaikka olisi 25 vuotta välissä ja sairaus eri.
Sama kaikkiin muihinkin sairauksiin.
50 ikävuoteen mennessä olet todennäköisesti jo sen verran kulunut ja kolhiintunut, että Suomalainen sairaskuluvakuutus on lähinnä tuloa yhtiölle mutta ei menoja.
Jos jotain maksavat niin se on pelkkää hyvätahtoisuutta. Näissä on sama kuin henkivakuutuksessa. 70 vuotiaana olet vakuutusteknisesti kuollut, joten sinua ei enää kuoleman varalta vakuuteta.
Korvauksista usein saa omansa pois, jos ne on tarpeeksi pieniä. Päreiksi suhrattu mopo, ajokamoja jne. Mutta kun sitten jysähtää miljoonan korvaus, niin jo on koko kaarti yläkerrasta etsimässä tapaa todeta ettei tarvitse maksaa. Sälän kanssa tiukataan yleensä silloin kun yleistä kannattavuutta pitää parantaa.
Onneksi sentään vakuutusyhtiö voi 8/10 tapauksista joissa perusterve kolmekymppinen mopedisti laskee kaseikkoon ja invalidisoituu todeta että törkeä liikenteen vaarantaminen ja että ei korvata kuin joku pieni summa.
Me itse pidetään siitä keskimäärin huolta
