Kaliningrad
- Keskustelun aloittaja rauman
- Aloituspäivä
TTA
New member
Kaliningradista on kokemusta sen verran että varaudu siihen ettei rajalla/tullissa osata englantia joten oot ihan monttu auki mille tiskille pitäis millonkin mennä ja kenelle maksaa mitäkin maksuja.
Me mentiin idästä maahan ja puotettiin mustan Bemarin kanssa kilpaa kohti kaupunkia niin vähän säikäytti kun levähdyspaikalla oli miliisi parkissa. Mut ilmeisesti kahvitunti kun ei reagoinut mitenkään.
Kaliningradissa kantsii pyörähtää satamassa katsomassa sukellusvenettä ja erilaisia torpedoja ja miinoja. Siin vieressä on joku merimuseo jos kiinnostaa. Keskeltä kaupunkia löytyy eläintarha ja tuo mesta on samaan aikaan kiinnostava että surullinen; eläimet on melko huonossa kunnossa ja liian pienissä häkeissä. Miskatkin on ihan häiriintyneitä ja kiertää pientä ympyrää tekemisen puutteessa. Mut plussaa on se että eläimiä oikeesti näkee eikä niinku jossain Korkeasaaressa pitää arvata onko vaalea tupsu ison häkin perällä, kasvillisuusen seassa lumileopardin häntä vai joku oksa. Tuolla voi vaikka syöttää käden tiikerille jos haluaa työntää sen kaltereiden raosta. Yks hauska juttu sattui kun lauma paikallisia lapsia meni syöttää virtahepoa ja me siinä seassa mentiin lähemmäs niin hepo kääntyi yhtäkkiä ympäri ja sen lyhyt häntä alkoi heilua villisti puolelta toiselle. Hetken ihmettelimme mistä on kyse mutta kun löysää paskaa alkoi lentää kaaressa liki kymmenen metrin etäisyydelle niin tuli kaikille kova kiire. Myöhemmin oon nähnyt jossain luontodokumentissa virtahevon tekevän samalla tavalla vedessä paskantaessaan. Se kai jotenkin levittää sen sonnan veteen ja saa siitä jotain hyvää mieltä tms.
Kun mestoille saapuu idästä/etelästä on heti joen ylittävän sillan kohdalla iso hotelli nimeltään Hotel Kaliningrad. Jossain sen takana on kuulemma joku vakoilumuseo mutta itse luin siitä vasta jälkikäteen.
Ruokapaikoista kokemusta tuli Mexikolaisesta ravintolasta nimeltä Sombrero. Erittäin hyvät safkat. Ja sitten toisen kerran syötiin jossain satunnaisessa kellaribaarissa jossa tilattiin jotain lihaa ja kun tarjoilija kysyi että "salaattiakin?" johon vastasimme että "daa daa" niin seurauksena meillä oli kulho jossa oli kinkkusuikaleita, metwurstisuikaleita, jotain lihasuikaleita ja vissiin kanasuikaleita, löytyi vielä kananmunasuikaleita ja päällä majoneesia. Tilattiin siis lihasalaatti. Noh, erittäin hyvää oli sekin.
Google Earth näyttää länsirannalla olevan mielenkiintoisen matkailukohteen jossa sukellusveneitä on laiturissa vieri vieressä. Sinne ei kuitenkaan ollut suomi passeilla asiaa vaan portilta käännytettiin takaisin. Kantsii ajella aivan rannikkoa pitkin semmosta kivikuutioista tehtyä tietä pohjoseen josta löytyy kauniita rantoja ja semmosta lomakeskus-meininkiä. Saattaa olla hyvä vaihtoehto viettää yksi yö siellä suunnalla. Tosin huhtikuun lopussa ei varmaan ole juuri rantaelämästä tietoakaan.
Poistuminen kannattaa suorittaa Kuurin kynnäksen kautta. Se on luonnonsuojelualuetta ja toki siksi kerätään pieni kolehti. Kuurin kynnäs ei etelästä ole niin vaikuttava kuin vasta Liettuan puolella. Tosin hellepäivinä vetää kynnäs hiekkarannat täyteen kumpuja ja kukkuloita joissa saattaa olla katsottavaa. Heti rajan jälkeen löytyy Liettuasta leirintäalue jossa on muistaakseni mökkejäkin. Dyynien päällä on näköalapaikkoja joista saa hienon kokonaiskuvan kynnäksen mittasuhteista.
Itselle jäi mielikuva että jotain jäi näkemättä eli joskus toistekin tuonne voisi ajella. Kaliningradista on julkaistu useita matkaoppaita joista kannattaa ammentaa tietoa itseä kiinnostavista kohteista. Kantsii muistaa että tuo on venäjää ja siksi kannattaa varautua venäjämeininkiin.
Me mentiin idästä maahan ja puotettiin mustan Bemarin kanssa kilpaa kohti kaupunkia niin vähän säikäytti kun levähdyspaikalla oli miliisi parkissa. Mut ilmeisesti kahvitunti kun ei reagoinut mitenkään.
Kaliningradissa kantsii pyörähtää satamassa katsomassa sukellusvenettä ja erilaisia torpedoja ja miinoja. Siin vieressä on joku merimuseo jos kiinnostaa. Keskeltä kaupunkia löytyy eläintarha ja tuo mesta on samaan aikaan kiinnostava että surullinen; eläimet on melko huonossa kunnossa ja liian pienissä häkeissä. Miskatkin on ihan häiriintyneitä ja kiertää pientä ympyrää tekemisen puutteessa. Mut plussaa on se että eläimiä oikeesti näkee eikä niinku jossain Korkeasaaressa pitää arvata onko vaalea tupsu ison häkin perällä, kasvillisuusen seassa lumileopardin häntä vai joku oksa. Tuolla voi vaikka syöttää käden tiikerille jos haluaa työntää sen kaltereiden raosta. Yks hauska juttu sattui kun lauma paikallisia lapsia meni syöttää virtahepoa ja me siinä seassa mentiin lähemmäs niin hepo kääntyi yhtäkkiä ympäri ja sen lyhyt häntä alkoi heilua villisti puolelta toiselle. Hetken ihmettelimme mistä on kyse mutta kun löysää paskaa alkoi lentää kaaressa liki kymmenen metrin etäisyydelle niin tuli kaikille kova kiire. Myöhemmin oon nähnyt jossain luontodokumentissa virtahevon tekevän samalla tavalla vedessä paskantaessaan. Se kai jotenkin levittää sen sonnan veteen ja saa siitä jotain hyvää mieltä tms.
Kun mestoille saapuu idästä/etelästä on heti joen ylittävän sillan kohdalla iso hotelli nimeltään Hotel Kaliningrad. Jossain sen takana on kuulemma joku vakoilumuseo mutta itse luin siitä vasta jälkikäteen.
Ruokapaikoista kokemusta tuli Mexikolaisesta ravintolasta nimeltä Sombrero. Erittäin hyvät safkat. Ja sitten toisen kerran syötiin jossain satunnaisessa kellaribaarissa jossa tilattiin jotain lihaa ja kun tarjoilija kysyi että "salaattiakin?" johon vastasimme että "daa daa" niin seurauksena meillä oli kulho jossa oli kinkkusuikaleita, metwurstisuikaleita, jotain lihasuikaleita ja vissiin kanasuikaleita, löytyi vielä kananmunasuikaleita ja päällä majoneesia. Tilattiin siis lihasalaatti. Noh, erittäin hyvää oli sekin.
Google Earth näyttää länsirannalla olevan mielenkiintoisen matkailukohteen jossa sukellusveneitä on laiturissa vieri vieressä. Sinne ei kuitenkaan ollut suomi passeilla asiaa vaan portilta käännytettiin takaisin. Kantsii ajella aivan rannikkoa pitkin semmosta kivikuutioista tehtyä tietä pohjoseen josta löytyy kauniita rantoja ja semmosta lomakeskus-meininkiä. Saattaa olla hyvä vaihtoehto viettää yksi yö siellä suunnalla. Tosin huhtikuun lopussa ei varmaan ole juuri rantaelämästä tietoakaan.
Poistuminen kannattaa suorittaa Kuurin kynnäksen kautta. Se on luonnonsuojelualuetta ja toki siksi kerätään pieni kolehti. Kuurin kynnäs ei etelästä ole niin vaikuttava kuin vasta Liettuan puolella. Tosin hellepäivinä vetää kynnäs hiekkarannat täyteen kumpuja ja kukkuloita joissa saattaa olla katsottavaa. Heti rajan jälkeen löytyy Liettuasta leirintäalue jossa on muistaakseni mökkejäkin. Dyynien päällä on näköalapaikkoja joista saa hienon kokonaiskuvan kynnäksen mittasuhteista.
Itselle jäi mielikuva että jotain jäi näkemättä eli joskus toistekin tuonne voisi ajella. Kaliningradista on julkaistu useita matkaoppaita joista kannattaa ammentaa tietoa itseä kiinnostavista kohteista. Kantsii muistaa että tuo on venäjää ja siksi kannattaa varautua venäjämeininkiin.
Kiitokset TTA:lle vastauksesta. Vaikuttaa oikein mukavalta. Kyselin eilen viisumia; 48 euroa kertaviisumi ja sen saa kuulemma noin viikossa. Tästä se lähtee...
Venäjällä en ole koskaan käynyt, enkä siitä kielestä ymmärrä edes kirjaimia. Mutta eiköst siellä sen verran pärjää kuin muuallakin.
Mieleen tulee eräs reissu Puolassa; siisti ja hyvännäköinen ravintola keskikokoisessa kaupungissa. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia, enkä minä tai muut sanaakaan puolaa. "Am-muun" hänkin ymmärsi ja jotain lihasapuskaa ruuaksi sain. Kaveri räpytti käsiään ja ääntelehti kanaa
.
Venäjällä en ole koskaan käynyt, enkä siitä kielestä ymmärrä edes kirjaimia. Mutta eiköst siellä sen verran pärjää kuin muuallakin.
Mieleen tulee eräs reissu Puolassa; siisti ja hyvännäköinen ravintola keskikokoisessa kaupungissa. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia, enkä minä tai muut sanaakaan puolaa. "Am-muun" hänkin ymmärsi ja jotain lihasapuskaa ruuaksi sain. Kaveri räpytti käsiään ja ääntelehti kanaa
julles
New member
No tämä on just se asenne millä pärjää maailmalla. Pistätähän tänne jokusen rivin kokemuksistasi jahka Kaliningrad on nähty - kiinnostaa meinaan ihan oikeesti.Kiitokset TTA:lle vastauksesta. Vaikuttaa oikein mukavalta. Kyselin eilen viisumia; 48 euroa kertaviisumi ja sen saa kuulemma noin viikossa. Tästä se lähtee...
Venäjällä en ole koskaan käynyt, enkä siitä kielestä ymmärrä edes kirjaimia. Mutta eiköst siellä sen verran pärjää kuin muuallakin.
Mieleen tulee eräs reissu Puolassa; siisti ja hyvännäköinen ravintola keskikokoisessa kaupungissa. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia, enkä minä tai muut sanaakaan puolaa. "Am-muun" hänkin ymmärsi ja jotain lihasapuskaa ruuaksi sain. Kaveri räpytti käsiään ja ääntelehti kanaa.
teepee5569
New member
Moi, kun itsekin sinnepäin menossa kesä-heinäkuussa, niin laita vaan tulemaan, jos mahollista, yksityiskohtasempaa tietoa rajanylityksistä jne.; mistä yli, jonotusajat rajalla, paljonko saa varata valuuttaa ja jos yövyt niin jos löyty kohtuullinen hotelli.
Ei muuta ku hyvät reissut!
Ei muuta ku hyvät reissut!
Hilo
Mr.
Näin se on matkailu helppoa kun osaa vieraita kieliäKiitokset TTA:lle vastauksesta. Vaikuttaa oikein mukavalta. Kyselin eilen viisumia; 48 euroa kertaviisumi ja sen saa kuulemma noin viikossa. Tästä se lähtee...
Venäjällä en ole koskaan käynyt, enkä siitä kielestä ymmärrä edes kirjaimia. Mutta eiköst siellä sen verran pärjää kuin muuallakin.
Mieleen tulee eräs reissu Puolassa; siisti ja hyvännäköinen ravintola keskikokoisessa kaupungissa. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia, enkä minä tai muut sanaakaan puolaa. "Am-muun" hänkin ymmärsi ja jotain lihasapuskaa ruuaksi sain. Kaveri räpytti käsiään ja ääntelehti kanaa.
Ranskalainen visiitti Kaliningradiin tuli tehtyä; nähdä sukellusvene ja poistua kaupungista
.
Ilman karttaa kaupungissa pyörineenä jäi jotenkin sekava olo kaupungista. Pikkaisen (lue: helvetisti) teetti työtä löytää kaupungista Sovetskiin päin johtavaa moottoritietä.
Menin Kaliningradiin Kuurin kynnästä pitkin. Tie oli kohtalaisessa kunnossa, välillä oli toki jotain kuoppia yms. Mutta ihan ajettava matkalehmälläkin, ei tarvita enskaa. Suosittelen kyllä etustefojen tarkastusta ennen reissua, sen verran nimittäin paikoitellen rynkytti.
Venäjän raja olikin sitten luku sinänsä. Niin tai otetaan sen verran takapakkia, että ennen kuin kynnäkselle Klaipedasta pääsin, olin etsinyt sinne johtavaa tietä about 30 minsaa.
Ei vaan millään löytynyt, vaikka Neringan (kyntään etelänpuoleinen osa) kylttejä siellä täällä näin ja niiden mukaan suunnistin.
Aikani haahuiltuani kävin Klaipedan turinsti-infossa. No siellä sanottiin, että kynnäkselle pitää mennä lautalla. Sieltä saamallani citymapista olikin sitten helppo suunnistaa lauttarantaan.
Lossimaksu mp:llä on 17 litiä. Matkaa ei taida 100 metriä enempää olla.
Ajettuani muutaman kilometrin kynnästä etelää kohti, huomasin edessä olevan tietullin ja maksuautomaatin. Koneessa oli kyllä hienosti ohjeet myös englanniksi. Ohjeista ei juuri apua ollut, kun ei sattunut olemaan yhtään Liettuan valuuttaa mukana (en ottanut sitä koko matkan aikana). No aikani konetta ihmeteltyäni jätin mp:n puomille ja talsin kohti maksukoppia, jossa oli nainen myyjänä. Annoin hänelle luottokorttini ja aikansa sitä höylättyään hän totesi, ettei se toimi
. Tässä kohtaa meinasi hiukan hikeä pukata, kun ei sitten tullut juurikaan käteistä mukaan. Mitä nyt muutama kymppi euroja oli lompakossa. No aikansa yritettyään ilman tulosta nainen näytti kädellään, että mene vaan. Kiitin häntä suunnattomasti saamastani 10 litin alennuksesta.
Niin matka jatkui kohti Venäjän rajaa. Välillä tie oli paremmassa kunnossa, välillä vähän huonommassa. Kynnäksellä lienee ollut jokin aika sitten jonkun sortin myrsky. Tien sivulla oli monen monituista puuta kallellaan tielle päin ja niitä raivattiin parhaillaan. Tiedä sitten onko ne puut aina olleet tielle kohti vinossa
.
Kyntään Liettuan etelänpuoleisessa päässä on nätti Nida -niminen kylä tai kaupunki. Voin kuvitella, että kesällä se on aivan upea paikka ja suosittu turistikohde sikäläisen mittapuun mukaan. Nyt sekin oli autio, eikä puissakaan lehtiä vielä ollut...
Hetken ajon jälkeen sitten saavuinkin Venäjän rajalle. Se oli kyllä huvittavan tuntuista puuhaa ja byrokraattista kerrassaan.
Ensimmäisellä luukulla katsottiin passi ja viisumi. Sen jälkeen piti mennä maksamaan maahanmuuttovirastolle 158 ruplaa. No se maksu jäi meikäläiseltä maksamatta. Kassalle kelpaa vain ruplat tai ilmeisesti Liettuan valuuttakin olisi hätätapauksessa kelvannut. Euro ei siinä pelittänyt, eikä myöskään luottokortilla voinut maksua suorittaa.
Ja minulla kun ei ollut ruplan ruplaa, eikä litin litiä. Hetken siinä voivoteltuani rouva kassankäyttäjä näytti kädellään, että ok- mene pois. Kiitin häntä megalomaanisesti ja eikun seuraavalle luukulle.
No seuraavalla kopilla oli sitten tiätty taas eri virkailija, joka otti passini ja mongersi jotain venäjäksi. Sanaakaan siitä ymmärtämättä totesin hänelle, että ei taivu englannin lisäksi kuin suomi. No ajan kuluttua kävi ilmi, että hän oli vailla passiani. Se oli jäänyt ensimmäiseltä kopilta maksukoppiin. Tässä maksukopin yhteydessä piti täyttää maahantulokaavake, jossa kysyttiin kaikki samat asiat kuin mitä passissa tai viisumissa oli. No ei muuta kuin täyttämään kaavaketta ja passi mukana seuraavalle kopille.
Tällä kertaa homma sitten toimi ja pääsin siitä tovin jälkeen yllätys, yllätys, seuraavalle kontrollipaikalle
.
Tässä ei tarvinnut enää tehdä muuta kuin odottaa että puomia käyttänyt virkailija otti radiopuhelimella yhteyttä ja saatuaan ilmeisesti "kaikki ok" - vastauksen hän nosti puomin ja pääsin rajalta.
Rajalta johtava tie oli kohtalaisessa kunnossa. Kuoppia oli tiellä kyllä ja muita vaurioita paikoitellen. Pärräilijänä kun on tottunut siihen, että katsoo tien kuntoa huomattavasti enemmän kuin autoillessa, niin kuopat ei tule niin yllättäen.
*Itse pidän juurikin turvaväliä edellä ajavaan pitkälti sen takia, että pystyy reagoimaan tien ongelmakohtiin ja tarvittaessa väistämään ne. Jos on miltei kiinni auton takapuskurissa, niin eipä siinä jää aikaa mihinkään reagointiin*
Itse Kaliningrad oli suurempi kaupunki kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Kaupungissa tiet olivat paikoitellen SURKEAT; useita senttejä syviä teräväreunaisia monttuja asfaltissa. Raitiovaunujen kiskot paikoitellen korkealla. Täällä turvavälin jättäminen oli kyllä arvossaan. Muuten olisi varmuudella tullut rikottua ainakin pyöränsä, mahdollisesti itsensäkin.
Kaupungin liikennetiheys oli suuri. Ajokaistamerkintöjä siellä ei ilmeisesti juurikaan käytetä, vaan kaistoja on niin paljon kuin mitä autoja mahtuu rinnakkain. Näin ainakin ydinkeskustassa näytti olevan varsinkin risteyksissä.
Tankkasin kaupungissa noin 17 litraa bensiiniä. Meinasin ostaa bensan lisäksi limpparia, mutta luottokortilla voi maksaa vain polttoaineen. Outoa, outoa. Eikä minulla tässä vaiheessa ollut edelleenkään ruplia. Ja eurot eivät käyneet. Kiitin sitten bensasta ja poistuin huoltamolta kuivin suin…
Rahanvaihtopaikkoja oli siellä täällä jokusia. Samoin löytyy pankkiautomaatteja, joista voi nostaa joko ruplina tai dollareina.
Sanottakoon nyt, että suurin vaikutin reissulle oli kohteen ”eksoottisuus” (laivastotukikohta ja ennen kaikkea sukellusveneitä) ja etäisyys. Sinne ja takaisin on sopivasti matkaa muutaman päivän reissua silmällä pitäen.
Ostin nykyisen pyöräni viime syksynä, enkä ollut ajanut sillä ennen reissua kuin noin 200 km. Reissu toimi minulle mittarina siihen, onko pyörä käteeni sopiva. Ja onhan se. Aivan mahtava kampi, jolla näköjään pystyy rennosti ajamaan pitkiä päivätaipaleita. Kolmessa päivässä tuli mittariin runsaat 2000 km.
Venäjälle matkaaville suosittelen ruplien vaihtoa etukäteen. Ainakin sen 158 ruplaa. Voi nimittäin olla, että sen puuttuminen estää pääsyn maahan. Itsekin yritin vaihtaa reissua edeltävänä arkipäivänä pankissa ruplia, mutta niitäpä ei pankissa säilytetä. Pitää kuulemma erikseen tilata muutaman päivän varoajalla…
Ilman karttaa kaupungissa pyörineenä jäi jotenkin sekava olo kaupungista. Pikkaisen (lue: helvetisti) teetti työtä löytää kaupungista Sovetskiin päin johtavaa moottoritietä.
Menin Kaliningradiin Kuurin kynnästä pitkin. Tie oli kohtalaisessa kunnossa, välillä oli toki jotain kuoppia yms. Mutta ihan ajettava matkalehmälläkin, ei tarvita enskaa. Suosittelen kyllä etustefojen tarkastusta ennen reissua, sen verran nimittäin paikoitellen rynkytti.
Venäjän raja olikin sitten luku sinänsä. Niin tai otetaan sen verran takapakkia, että ennen kuin kynnäkselle Klaipedasta pääsin, olin etsinyt sinne johtavaa tietä about 30 minsaa.
Ei vaan millään löytynyt, vaikka Neringan (kyntään etelänpuoleinen osa) kylttejä siellä täällä näin ja niiden mukaan suunnistin.
Aikani haahuiltuani kävin Klaipedan turinsti-infossa. No siellä sanottiin, että kynnäkselle pitää mennä lautalla. Sieltä saamallani citymapista olikin sitten helppo suunnistaa lauttarantaan.
Lossimaksu mp:llä on 17 litiä. Matkaa ei taida 100 metriä enempää olla.
Ajettuani muutaman kilometrin kynnästä etelää kohti, huomasin edessä olevan tietullin ja maksuautomaatin. Koneessa oli kyllä hienosti ohjeet myös englanniksi. Ohjeista ei juuri apua ollut, kun ei sattunut olemaan yhtään Liettuan valuuttaa mukana (en ottanut sitä koko matkan aikana). No aikani konetta ihmeteltyäni jätin mp:n puomille ja talsin kohti maksukoppia, jossa oli nainen myyjänä. Annoin hänelle luottokorttini ja aikansa sitä höylättyään hän totesi, ettei se toimi
Niin matka jatkui kohti Venäjän rajaa. Välillä tie oli paremmassa kunnossa, välillä vähän huonommassa. Kynnäksellä lienee ollut jokin aika sitten jonkun sortin myrsky. Tien sivulla oli monen monituista puuta kallellaan tielle päin ja niitä raivattiin parhaillaan. Tiedä sitten onko ne puut aina olleet tielle kohti vinossa
Kyntään Liettuan etelänpuoleisessa päässä on nätti Nida -niminen kylä tai kaupunki. Voin kuvitella, että kesällä se on aivan upea paikka ja suosittu turistikohde sikäläisen mittapuun mukaan. Nyt sekin oli autio, eikä puissakaan lehtiä vielä ollut...
Hetken ajon jälkeen sitten saavuinkin Venäjän rajalle. Se oli kyllä huvittavan tuntuista puuhaa ja byrokraattista kerrassaan.
Ensimmäisellä luukulla katsottiin passi ja viisumi. Sen jälkeen piti mennä maksamaan maahanmuuttovirastolle 158 ruplaa. No se maksu jäi meikäläiseltä maksamatta. Kassalle kelpaa vain ruplat tai ilmeisesti Liettuan valuuttakin olisi hätätapauksessa kelvannut. Euro ei siinä pelittänyt, eikä myöskään luottokortilla voinut maksua suorittaa.
Ja minulla kun ei ollut ruplan ruplaa, eikä litin litiä. Hetken siinä voivoteltuani rouva kassankäyttäjä näytti kädellään, että ok- mene pois. Kiitin häntä megalomaanisesti ja eikun seuraavalle luukulle.
No seuraavalla kopilla oli sitten tiätty taas eri virkailija, joka otti passini ja mongersi jotain venäjäksi. Sanaakaan siitä ymmärtämättä totesin hänelle, että ei taivu englannin lisäksi kuin suomi. No ajan kuluttua kävi ilmi, että hän oli vailla passiani. Se oli jäänyt ensimmäiseltä kopilta maksukoppiin. Tässä maksukopin yhteydessä piti täyttää maahantulokaavake, jossa kysyttiin kaikki samat asiat kuin mitä passissa tai viisumissa oli. No ei muuta kuin täyttämään kaavaketta ja passi mukana seuraavalle kopille.
Tällä kertaa homma sitten toimi ja pääsin siitä tovin jälkeen yllätys, yllätys, seuraavalle kontrollipaikalle
Tässä ei tarvinnut enää tehdä muuta kuin odottaa että puomia käyttänyt virkailija otti radiopuhelimella yhteyttä ja saatuaan ilmeisesti "kaikki ok" - vastauksen hän nosti puomin ja pääsin rajalta.
Rajalta johtava tie oli kohtalaisessa kunnossa. Kuoppia oli tiellä kyllä ja muita vaurioita paikoitellen. Pärräilijänä kun on tottunut siihen, että katsoo tien kuntoa huomattavasti enemmän kuin autoillessa, niin kuopat ei tule niin yllättäen.
*Itse pidän juurikin turvaväliä edellä ajavaan pitkälti sen takia, että pystyy reagoimaan tien ongelmakohtiin ja tarvittaessa väistämään ne. Jos on miltei kiinni auton takapuskurissa, niin eipä siinä jää aikaa mihinkään reagointiin*
Itse Kaliningrad oli suurempi kaupunki kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Kaupungissa tiet olivat paikoitellen SURKEAT; useita senttejä syviä teräväreunaisia monttuja asfaltissa. Raitiovaunujen kiskot paikoitellen korkealla. Täällä turvavälin jättäminen oli kyllä arvossaan. Muuten olisi varmuudella tullut rikottua ainakin pyöränsä, mahdollisesti itsensäkin.
Kaupungin liikennetiheys oli suuri. Ajokaistamerkintöjä siellä ei ilmeisesti juurikaan käytetä, vaan kaistoja on niin paljon kuin mitä autoja mahtuu rinnakkain. Näin ainakin ydinkeskustassa näytti olevan varsinkin risteyksissä.
Tankkasin kaupungissa noin 17 litraa bensiiniä. Meinasin ostaa bensan lisäksi limpparia, mutta luottokortilla voi maksaa vain polttoaineen. Outoa, outoa. Eikä minulla tässä vaiheessa ollut edelleenkään ruplia. Ja eurot eivät käyneet. Kiitin sitten bensasta ja poistuin huoltamolta kuivin suin…
Rahanvaihtopaikkoja oli siellä täällä jokusia. Samoin löytyy pankkiautomaatteja, joista voi nostaa joko ruplina tai dollareina.
Sanottakoon nyt, että suurin vaikutin reissulle oli kohteen ”eksoottisuus” (laivastotukikohta ja ennen kaikkea sukellusveneitä) ja etäisyys. Sinne ja takaisin on sopivasti matkaa muutaman päivän reissua silmällä pitäen.
Ostin nykyisen pyöräni viime syksynä, enkä ollut ajanut sillä ennen reissua kuin noin 200 km. Reissu toimi minulle mittarina siihen, onko pyörä käteeni sopiva. Ja onhan se. Aivan mahtava kampi, jolla näköjään pystyy rennosti ajamaan pitkiä päivätaipaleita. Kolmessa päivässä tuli mittariin runsaat 2000 km.
Venäjälle matkaaville suosittelen ruplien vaihtoa etukäteen. Ainakin sen 158 ruplaa. Voi nimittäin olla, että sen puuttuminen estää pääsyn maahan. Itsekin yritin vaihtaa reissua edeltävänä arkipäivänä pankissa ruplia, mutta niitäpä ei pankissa säilytetä. Pitää kuulemma erikseen tilata muutaman päivän varoajalla…
hondamania
New member
Rohkeasti olet liikkeellä vain luottokortilla. Itsellä on yleensä käteistä ainakin jonkin verran, luottokortti kun ei aina kelpaa tai saattaa heittäytyä toimimattomaksi. Tuo Venäjän rajamuodollisuus vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Suomestakin Venäjälle mentäessä: ensin passikoppi, sitten autositoumuskoppi ja sen jälkeen vielä tulli ihmettelee ==> saa mennä.
seku
New member
Te nuoret olette riemastuttavia! Tommonen pitää motoristin ollakin, ettei pelkää mitään. Aiemmin toi "itämatkailu" herätti kuulijoissa pelonsekaista kunnioitusta. Itse olen kulkenut monasti noita itäreittejä, Balttiaa, Puolaa ja Unkaria sekä entistä Jugoslaviaa, mutta Valko-Venäjä, sekä Kaliningrad jäi käymättä. Jo Paldiski sellaisenaan teki lähtemättömän vaikutuksen, kun kemiallisten huumeiden käyttäjät tuli tekemään tuttavuutta. Heitä ei Äiti-Venäjä kaipaa paluumuuttajina. Samaa on kuulemma (esson baari) tarjolla laajemmin Kaliningradissa, mutta asenteenne on oikea. Mihin sitä vois mennä, jos kaikkea pelkäisi. Sinne vaan ja lisää kertomuksia. Multa taitaa jäädä käymättä...
Wolff
New member
Kiinnostaa kanssa, jos olisi tuoreempia raportteja. Ollaan heinäkuun puolessa välissä tekemässä myös Itämeren rantoja pitkin kierros, tosin Tallinnasta vai Tukholmaan asti. Suunnitelmissa jaa myös Kaliningradin kautta.
Viime kesänä tuli käytyä pitkä viikonloppu. Mentiin ja tultiin Kuurinkynnästä pitkin. Rajanylitys meni nopeasti, ei juurikaan muuta liikennettä. Puolasta päin kuulemma jonoja (hevosmiesten tietotoimisto). Yövyimme Ibis Kaliningrad hotellissa joka oli mielestäni hinta/laatusuhteeltaan hyvä. Itse Kaliningradin kaupunki tuntui hieman sekavalta, mutta nähtävyyksiä ainakin itselleni oli riittävästi. Voisin mennä uudelleenkin, ei paha.... Kukaan ei yrittänyt kusettaa ja paikoissa joissa vierailin vastaanotto oli ehkä hiukan neukkumaista, mutta asiallista...
Baltic
New member
https://reissunaisia.wordpress.com/2013/07/29/kaliningradiin-autolla/
Löyty pikakuukeloinnilla tuollanen tarina...
Eniten ketuttaa viisumi, muutenhan tuolla olis käyty jo monta kertaa!
Koska noi kisat on, et tietää kiertää kaukaa?!
Löyty pikakuukeloinnilla tuollanen tarina...
Eniten ketuttaa viisumi, muutenhan tuolla olis käyty jo monta kertaa!
Koska noi kisat on, et tietää kiertää kaukaa?!
Viimeksi muokattu:
adenauer300
New member
Etelässä on tullijonot pidempiä kuin pohjoisesta tullessa. Oikein mukava paikka sinällään. Pitää joskus käydä uudestaan ja ajella extra päivä siellä