Kantapäänkautta opittua...
Nyt kun on tullu muutama tuhat kilometriä ajokokemusta, niin tulee semmonen voittajafiilis. Tuntuu, että ajo on lasten leikkiä ja sit sitä tupen kääntöä tulee kanssa kokeiltua, että miten se mopo lähtee. = VIRHE!
Ajattelin tuossa mummelin pikkunissania ohittaessani hoitaa homman tyylillä. Mentiin niin alinopeutta (seittemääkymppiä, kasikympin alueella), että ajattelin, että turvalisesti voi ottaa semmosen reippaan spurtin. Lämmin päivä, aurinko paistaa, kuiva karkea asvaltti...
Ei muuta kun 3 pykälää pienempää askiin. Sit kun oma keltanen viiva loppuu, tuppi täysin nurin ja ajolinjaa keskemmälle. HYVIN muuten lähtee...! Ja sitten "Mitä vit...!" Tiessä oli kai joku pikipaikka (tai öljyä?) ja suht liukasta keltasta viivaa --> kaksi "hillittyä" peräsladia puolelta toiselle, kun takanakki sutasee tyhjää kaikilla 92 laiskalla hevosvoimalla... Ei onneks lähteny kokonaan lapasesta, mutta huonosti ois voinu käydä.
Opetus: Vaikka ois miten ideaaliolosuhteet, kuiva keli ja muutenkin olevinaan simppeli juttu, niin aloittelijan suunnattomalla itsevarmuudella tuli melkeen ryssittyä tuokin homma. Aivan varmasti tiesin, että maalaukset ja tien paikat voi olla liukkaita vaan eipä tullu ajateltua, että tuossa nopeudessa ja muuten kuivalla asvaltilla. Kokenut kettu ois varmaan tajunnut vaaran paikan. Vähemmällä kahvan käännölläkin ois varmaan ehtiny myös..