Näistä monet voi olla jo käyty ja kerrottu, ellei kaikki, mutta kommentoinpa pari omaa:
Kyytiläisiä itse ohjeistan niin, että kerron normaalisti tavoitteet teoriassa, eli siis sen että olis helkkarin tärkeää molempien nautinnon ja turvallisuuden kannalta että keskityt ja teet ohjeiden mukaan. Parasta olisi jos kyytiläinen olisi nimenomaan "kuolleena massana" takana, ehdottomasti ei vastustaisi kallistuksia muttei myöskään heiluttelisi pyörää mihinkään suuntaan muutenkaan: on tosi paha jos menee jo valmiiksi lähellä asfaltin sisäreunaa tai pikkaisen lähellä että pää menee vastaantulijoiden kaistalle, jos kyytiläinen rupeaa kallistamaan sisäänpäinkään ylimääräisesti.
Helpoiten kyytiläinen pysyy oikealla paikallaan jos hän keskittyy siihen että katsoo aina kuskin sisäkurvin puoleisen olkapään yli. Ei siis heilauta itseään sisäkurvin puolelle, vaan istuu vain suunnilleen takana ja katsoo sen olan yli minkä suuntainen kurvi on seuraavaksi tulossa. Sillä tavalla tulee väistämättä aika lailla oikeassa paikassa.
Samalla kyytiläisen pitäisi nopeassa liikenteessä ja muutenkin kovassa ajossa ehdottomasti pitää kiinni kuskista eikä mistään kauhukahvoista, ja pääasiallinen syy on jarrutukset: Jos kyytiläinen halaa kuljettajaa vyötärön kohdalta, hän pysyy väistämättä myös yhtenä kappaleena kuljettajan kanssa, ja näin kuljettajan on paljon helpompi annostella jarruvoimaa niin että omat kädet jaksaa kannatella - ja nehän jaksaa kannatella paljon enemmän jos kuorma ei rysähdä selkään vaan on siinä kiinni jo valmiiksi. Joissain katupyörissä kyytiläisen kädet yltää tankkiin, mutta en tiedä onko se nyt niin paras vaihtoehto, olisi esimerkiksi aika murhatilanne jos toinen käsistä vaikka pääsisi lipeämään ja kyytiläinen heilahtaisi sivuun.
Toinen syy tähän on tietysti kiihdytyksetkin. Kun miettii itse miten hutera asento se on jos kyytiläinen pitäisi kiinni kahvasta oman selkänsä takana ja kuski lähtisi kiihdyttämään nopeasti. No, aina tavoite on se että yllättäviä tekoja ei tehtäisi mutta kyytiläisen voi olla vaikea aina ennakoida mitä kuski tekee varsinkin jos on aloittelevampi. Joka tapauksessa oman hanurin takaa kiinni pitäminen on todella heikko asento jarrutuksessakin, pelkät sormivoimat vastaan kaikkea sitä hidastuvuutta. Mieluummin kuljettajassa kiinni.
Sitten tietysti molempien yhteinen sääntö: Ei tehdä mitään hölmöä tai sellaista mitä olisi vaikea ennakoida ja muistetaan että hengissä pysyminen on hitosti tärkeämpää kuin muutama kilometri tunnissa lisää tai joku "hauska juttu" mitä kokeilla satulassa tms.
Toi vilkun kuittaaminen on myös todella tärkeää, siinä saa itsensä todella vaikeuksiin jos jättää vilkun päälle.
Samalla kannattaa muistaa nimenomaan se että autoilijat ei käytä sitä vilkkua aina eikä niiden ohi siis kannata yrittää jos näyttävät hidastelevan ilman syytä. Kääntyvät kuitenkin päällesi - kokemusta on, tosin onneksi eivät osuneet.
Kardaanivetoisissa, varsinkin vanhemmissa, pyörissä kannattaa muistaa, onko sen nimi nyt ns "cardan hop", eli takapyörä helposti pomppaa vähän aggressiivisemmalla kytkimen käytöllä, mikä tuntuu melko hauskalta kurviin mennessä, hah!
Kannattaa ostaa pari huomioliiviä, yksi itselle ja yksi kyytiläiselle. Menevät ihan älyttömän pieneen tilaan, kaksi näitä saa helposti survottua penkinalussäilöön, yhteen tankkilaukun taskuun tms. Kaivan ne itse sieltä heti kun alkaa hämärtää. Joitakin hävettää - no, omaa tyhmyyttä. Ei sinua pimeässä kukaan kuitenkaan tunnista, mutta jos näkee, niin se on jo hieno juttu!
Ja sitten yks todella tärkeä pikkujuttu: Jos käytät jarrulevylukkoa, mitä en kyllä ehkä suosittele, niin varmista herranjumala että muistat ottaa sen sieltä JOKA KERTA kun lähdet liikkeelle. Värjää sen lukon suojapussi vaikka neonoranssiksi ja laita kypärän sisään niin että varmasti tunnet sen kun lähdet ajamaan. Olen nimittäin itse lähtenyt Helsingin kauppatorilta ensimmäistä kertaa kyydissäni oleva naisihminen mukanani ottamatta jarrulevylukkoa pois. Tai no, siis en ole lähtenyt, vaan yritin lähteä kunnon näppärästi ja reippaasti, kunnes lukko haukkasi, pyörä nyykähti eteenpäin ja kaatui vasemmalle kyljelleen todella ilkeällä tavalla. En kyllä tiennyt oisko pitäny nauraa vai itkeä, mutta mä nyt sitten nauroin.
Jos tulee muuta mieleen niin kerron.
-Aleksi