viimeisimpiin keskusteluihin komponentti- ja alihankintaketjuista liittyen:
https://essexbikeclub.com/ktms-foundry-faces-bankruptcy-crisis/
Tää on lukemisen arvoinen. Moni suomalainen firma meni nurin Nokian vanavedessä, kun ensin oltiin tingitty marginaalit olemattomiksi "kun me tilataan näitä seuraavat 25 vuotta tasaiseen tahtiin" ja sitten se loppuikin kuin seinään. Tässä tapauksessa oltiin haettu asiakkaita laajalti, mutta firman myynti Piererin ryppään osaksi sinetöi kohtalon. Suuruudenhulluudesta olikin yllä puhetta. Hirveä sääli monellakin tapaa, kun tuollaista firmaa ei ihan tyhjästä enää länsimaihin polkaista.
Noihin alihankintoihin, erään kaavakuvan olen nähnyt kolmiportaisesta autoteollisuuden alihankinnasta, eli vaikka olisi Bosch-moottorinohjaus niin eivät hekään sitä itse tee. Motskaripuolella, mietin aiemmin Hondan legendaarista "poimittiin Japanin kilpa-Bladeen pisimmät kiertokanget moottoritehtaan linjastolta" mutta eihän se kerro missä osat on tehty, vaan voivat osat tulla eri tehtaalta.
Mitä niihin 2025 Kotareihin tulee, haluaisin tietää saadaanko sellaisia ja kuinka paljon? Kuten tässä todettu niin osat tehdään ties missä ja kokoonpanokin voi olla ulkoistettuja tahoja ja tehtaita täynnä. Bisneksessä yleensä ei tavara vaihda omistajaa eikä työvoimakaan tule paikalle jos on epävarmuutta maksun suorittajasta. Onhan se aika nihkeää että Pertsan Muovi ja Kate Ab varasto ja pihamaa ovat täynnä etupainotteisesti alta pois tehtyä 2025 Super Duken etukatetta jolle ei tarvitsijaa löydy, ja firmoja voi mennä tästä syystä laajemminkin kumoon. Sen lisäksi siinä voi joutua Pertsa ja Pierer käymään vähän neuvottelua siitä, että saisko näitä 30% hintaan (kun ei ole rahaa ja muuten ei kukaan maksa mitään) ja ostettaisko kuitenkin vaan kymmenesosa luvatusta ja sopparilla pyyhitään vesilintua.
Ei tuollaisessa tilanteessa voi ihan tuosta vaan päättää, että nyt tuleekin vaan pienet erät pyöriä. Sidosryhmiä on valtavasti ja kaikki pitäisi saada synkkaan, että saisi edes jotain tuotetta ulos ovesta - ja rahathan ovat loppu. Toisella puolella ovat sitten jälleenmyyjät jotka voivat hekin ihmetellä maailman menoa ja luvattujen pyörien saapumista tai saapumattomuutta. No, ainakin tekemistä riittää, myös lakimiehillä.
Elämä MP-tehtaalla voi myös ilman konkurssiakin olla vaikeaa - olen kuullut, että Moto Guzzilla on 1980-luvulla jouduttu soittelemaan Italian merkkihuoltoja läpi, että saataisiin varaosiksi toimitetut palikat takaisin tehtaalle, kun kokoonpantavista pyöristä puuttuu näitä osia. Alihankinta kun on vaikea taiteenlaji. Pitäisi saada halvalla, mutta laadukasta ja sovitusti, myös poikkeustilanteissa.
