Nyt kyllä on Skog Racingissä puhuttu läpiä päähän tai sitten sanoma on ymmärretty väärin. Tod. näk. on tarkoitettu, että tuon vakiojousen kanssa ei kannata kiertää esijännitystä tappiin jos kuski on reilusti liian painava ko. jouselle. Tai sitten on tarkoitettu, että kun kerran on saatu painumat kohdalleen, ei niitä tarvitse/kannata ruuvata jos ei tiedä mitä tekee.
Pyörän alustan ja ajogeometrian toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että alustan painumat ovat kuskin painolle sopivat. Esim. itselläni Super Dukessa painumien muutos vs. vakioasetus oli muistaakseni keulassa ~+10mm, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että pyörä alkoi kääntymään myös keskimutkassa. Super Duken jousituksen säätämisessä rata-ajoon/kadulle kunnolliseksi on omat haasteensa, koska takaiskarin joustomatka on huomattavasti suurempi kuin kyykkypyörissä. Takapään jousto on myös keulan joustoon suhteutettuna suhteellisen suuri, mikä johtaa siihen, että perä ui herkästi liian syvällä keskimutkassa, minkä seurauksena geometria loivenee, jolloin pyörä ei käänny ja keulalle on vaikea saada riittävästi painoa.
Super Dukessahan ei ole takaiskarissa linkkua ollenkaan, joten iskarin toiminta on käytännössä lineaarista. Progressiivisuutta ei alustassa yleensä kaivata kuin katuajossa, jossa samalla jousella pitäisi pärjätä mukavasti niin yksin kuin 2-päälläkin. Tämä tarkoittaa sitä, että on lähes pakko käyttää progressiivista jousta/linkkua jos halutaan, että yksin ajaessa pyörä ei ole pintakova tai ettei takajousi pohjaa 2-päällä. Perus-Duken lineaarisen takajousen/linkun puutteen huomaa hyvin siitä, että pyörä painuu todella alas 2-päällä ajaessa. 2-päällä iskarin pohjaaminen lieneekin mahdollista, mutta yksin ajellessa en saanut sitä pohjaan edes hyppyistä.
Edit. Iskarithan tuossa Super Dukessa ovat vakionakin ihan loistavaa kamaa, pyörän geometria on vain vähän hassu mutka-ajelua ajatellen: Pirun ketterä nopeissa suunnan muutoksissa, mutta kankea pitkissä mutkissa.
