mek
New member
Torstai
Vähän katkonaista oli uni viime yönäkin, mutta parasta tähän saakka, peräti vartin yli kuuteen. Illalla alkanut sään kirkastuminen ei kantanut aamuun, vaan sää oli harmaa ja sataa tihuutteli. Netistä etsin lauttojen aikatauluja, Tjøtta – Forvik sopiva lautta olisi vartin yli kahdeksan Tjøttasta lähtevä. Siltä ehtisi ainakin kiirehtimättä seuraavan välin Andalsvågen – Horn 10.05 lauttaan. Siihen olisi hyvä keritä, sillä seuraava menee vasta 11.30. Tuo ensimmäinen väli on pitkä, tunnin väli, joten jätin aamupalan syönnin laivaan. Ajomatkaa ei Tjøttan satamaan ollut kuin kolmisenkymmentä kilometriä. Muutama muukin oli lauttaa odottamassa. Lautta oli paikoillaan, mutta siivoojaa lukuun ottamatta muuta elämää ei siellä näkynyt. Viereisessä laiturissa kävi johonkin saareen menevä lautta ja se lähti 8.15. Meitä Forvikin kaistoilla odottavia ei kuitenkaan kyytiin viitottu. Turistien lisäksi paikalliset alkuasukkaatkin näyttivät ihmettelevän reittien ja aikataulujen ihmeellisyyksiä. Seuraava lautta lähti 8.40, eli perillä 9.40. Kyllä siltäkin Andalsvågeniin pitäisi 10.05 ehtiä. Söin aamupalaevääni ja kuluttelin aikaa maisemia katsellen.
Lauttamatkan aikana tihku yltyi ihan kunnon sateeksi. Pääsin kiilaamaan lähdössä jonon kärkeen, joten norjalaisia hirmusakkoja ei tarvinnut uhmata, vaan normaalia vauhtia ajaen ehti kymmeneksi Andalsvågeniin. Jo edellisessä lautassa ollut nuorempi norjalainen motoristi vanhalla F650GS:llä uskaltautui toisen lauttamatkan aikana puheille. Poristiin työt, lomareissut, pyörät, renkaat ja ajokamppeet. Paljon sitä vartissa ehtiikin. Hornista ei ollutkaan pitkä rykäisy edelleen jatkuvassa vesisateessa Brønnøysundiin. Etsin kylältä ruokapaikan. Muutama minuutti piti odottaa, niin lounaslistalla olleita annoksia alkoi saada, valitsin lämminsavulohella täytetyn voileivän. Hyvää oli, mutta turhan suolaista tämäkin. Kylällä ajellessani olin huomannut Torghatten -viitan nähtävyysmerkillä varustettuna. Googlettelin syödessä, mistä on kysymys ja ajelin ruuan jälkeen tuota luonnonihmettä katsomaan. Hatun muotoinen pienehkö vuorihan se oli, jossa on keskellä iso halkeama, oikeastaan reikä vuoressa. Pilvet roikkuivat matalalla eikä vesisade innostanut vaellushommiin. Tieltä vuoren erikoisuutta ei täysin nähnyt, vaikka kävin vielä lahden vastarannallakin katsomassa. Liekö Helgelandin lauttoja operoiva Torghatten A/S saanut juuri tuolta vuorelta nimensä.
Palasin kylälle ja jatkoin vielä vartin Rv17:ää etelään. Skillebotnista käännyin sitten 76:lle kohti itää. Rannikkoa tuli siis tällä reissulla ajettua Skibotnista Å:n kautta Skillebotniin. Vettä tuli vielä alkuun vuorille noustessa kuin aisaa, mutta viimeisen pitkän tunnelin aikana sää kirkastui. Pilvet jäivät vuoriin kiinni ja sisämaassa oli poutaa. E6:a lähdin pohjoiseen, liikennettä riitti ihan ruuhkaksi asti. Onneksi ei tarvinnut ajaa pitkästi kun sain kääntyä 73:a kohti Hattfjelldalia ja Tärnabytä. Olisi voinut ajaa Tärnabyhynkin yöksi, niin olisi huomiselle jäänyt vähän lyhyempi pikataival kotiin, mutta olin halvan hinnan houkuttelemana varannut viimeiselle yölle jo ennen reissuun lähtöä Mo i Ranasta Hotel Svartisenistä 1 hh:een 633 NOK. Aamupalaa ei hintaan kuulu, mutta voin tehdä samoin kuin tänä aamuna, eli ostaa kaupasta eväät ja syödä välillä. Tai Tärnabyssä jollain huoltsikalla. Jos Slussforsiin asti jaksaisi tyhjällä mahalla, niin siellä olisi ihan tien varressa Slussforssin moottorikelkkakerhon siisti kota Portbrostugan.
Toinen syy yöpaikka ja reittivalintaan oli Villmarksveien Hattfjelldalista Bleikvasslin kautta Korgeniin. Hattfjelldalissa join vielä kahvit ennen tunturiin lähtöä. Coopin yhteydessä ollut hyvä kahvila (muistikuvat 10 vuoden takaa) oli suljettu, mutta vastapäisessä rakennuksessa oli kahvila josta sai kaikenlaista syötävää kahvin lisäksi. En ole tuota pätkää Villmarksveieniä ennen ajanut, mutta kyllä se kannatti, ihan mukavat erämaiset maisemat oli. Tie oli paikoin vähän huonopintaista ja kauttaaltaan kapeaa, mutta päällystettyä kuitenkin. Kalamiehiä oli tunturissa jonkin verran liikkeellä ja yksi polkupyöräilevä pariskunta piti taukoa. Yksi yöpymisvaihtoehto olisi sattunut myös tuon Villmarksveienin varrelle, sillä pari Statskogin autiotupaa sattui tuon reitin varrelle. Lomtjønnstualla kävinkin, mutta Statskogin tupiin olisi näköjään tarvittu eri avain, joka olisi pitänyt hakea Statskogin toimistolta Mo i Ranasta, Den Norske Turistföreningin yleisavain ei noihin käy.
Korgenista Mo i Ranaan piti taas jonotella E6:lla. Välille mahtui yksi pieni tietyökin. Tunnelissa oli sähkäri vaihtamassa lamppuja, joten käytössä oli vain yksi kaista ja följebil ajatti vuorotellen kummankin suunnan liikennettä perässään tunnelin läpi. Viiden maissa olin Mo i Ranassa, tankkasin ja sitten valmiiksi varattu ja maksettu huone Svartisenistä. Mopon sai takapihalle parkkiin, kadunvarsiparkkikin olisi ilmainen klo 16-8. Huuhtaisin suihkussa hiet pois, käveleskelin kylällä ja kävin hakemassa Coopista evästä illaksi ja huomiset aamupalatarpeet. Reissu alkaa olla taas pikku hiljaa loppukiriä vaille valmis. Olen yrittänyt tehdä rennompaa aikataulua tälle reissulle, tai siis oikeastaan olla tekemättä liian tarkkoja suunnitelmia, mutta kyllä tämäkin taisi vähän suorittamisen puolelle silti mennä.
Vähän katkonaista oli uni viime yönäkin, mutta parasta tähän saakka, peräti vartin yli kuuteen. Illalla alkanut sään kirkastuminen ei kantanut aamuun, vaan sää oli harmaa ja sataa tihuutteli. Netistä etsin lauttojen aikatauluja, Tjøtta – Forvik sopiva lautta olisi vartin yli kahdeksan Tjøttasta lähtevä. Siltä ehtisi ainakin kiirehtimättä seuraavan välin Andalsvågen – Horn 10.05 lauttaan. Siihen olisi hyvä keritä, sillä seuraava menee vasta 11.30. Tuo ensimmäinen väli on pitkä, tunnin väli, joten jätin aamupalan syönnin laivaan. Ajomatkaa ei Tjøttan satamaan ollut kuin kolmisenkymmentä kilometriä. Muutama muukin oli lauttaa odottamassa. Lautta oli paikoillaan, mutta siivoojaa lukuun ottamatta muuta elämää ei siellä näkynyt. Viereisessä laiturissa kävi johonkin saareen menevä lautta ja se lähti 8.15. Meitä Forvikin kaistoilla odottavia ei kuitenkaan kyytiin viitottu. Turistien lisäksi paikalliset alkuasukkaatkin näyttivät ihmettelevän reittien ja aikataulujen ihmeellisyyksiä. Seuraava lautta lähti 8.40, eli perillä 9.40. Kyllä siltäkin Andalsvågeniin pitäisi 10.05 ehtiä. Söin aamupalaevääni ja kuluttelin aikaa maisemia katsellen.
Lauttamatkan aikana tihku yltyi ihan kunnon sateeksi. Pääsin kiilaamaan lähdössä jonon kärkeen, joten norjalaisia hirmusakkoja ei tarvinnut uhmata, vaan normaalia vauhtia ajaen ehti kymmeneksi Andalsvågeniin. Jo edellisessä lautassa ollut nuorempi norjalainen motoristi vanhalla F650GS:llä uskaltautui toisen lauttamatkan aikana puheille. Poristiin työt, lomareissut, pyörät, renkaat ja ajokamppeet. Paljon sitä vartissa ehtiikin. Hornista ei ollutkaan pitkä rykäisy edelleen jatkuvassa vesisateessa Brønnøysundiin. Etsin kylältä ruokapaikan. Muutama minuutti piti odottaa, niin lounaslistalla olleita annoksia alkoi saada, valitsin lämminsavulohella täytetyn voileivän. Hyvää oli, mutta turhan suolaista tämäkin. Kylällä ajellessani olin huomannut Torghatten -viitan nähtävyysmerkillä varustettuna. Googlettelin syödessä, mistä on kysymys ja ajelin ruuan jälkeen tuota luonnonihmettä katsomaan. Hatun muotoinen pienehkö vuorihan se oli, jossa on keskellä iso halkeama, oikeastaan reikä vuoressa. Pilvet roikkuivat matalalla eikä vesisade innostanut vaellushommiin. Tieltä vuoren erikoisuutta ei täysin nähnyt, vaikka kävin vielä lahden vastarannallakin katsomassa. Liekö Helgelandin lauttoja operoiva Torghatten A/S saanut juuri tuolta vuorelta nimensä.
Palasin kylälle ja jatkoin vielä vartin Rv17:ää etelään. Skillebotnista käännyin sitten 76:lle kohti itää. Rannikkoa tuli siis tällä reissulla ajettua Skibotnista Å:n kautta Skillebotniin. Vettä tuli vielä alkuun vuorille noustessa kuin aisaa, mutta viimeisen pitkän tunnelin aikana sää kirkastui. Pilvet jäivät vuoriin kiinni ja sisämaassa oli poutaa. E6:a lähdin pohjoiseen, liikennettä riitti ihan ruuhkaksi asti. Onneksi ei tarvinnut ajaa pitkästi kun sain kääntyä 73:a kohti Hattfjelldalia ja Tärnabytä. Olisi voinut ajaa Tärnabyhynkin yöksi, niin olisi huomiselle jäänyt vähän lyhyempi pikataival kotiin, mutta olin halvan hinnan houkuttelemana varannut viimeiselle yölle jo ennen reissuun lähtöä Mo i Ranasta Hotel Svartisenistä 1 hh:een 633 NOK. Aamupalaa ei hintaan kuulu, mutta voin tehdä samoin kuin tänä aamuna, eli ostaa kaupasta eväät ja syödä välillä. Tai Tärnabyssä jollain huoltsikalla. Jos Slussforsiin asti jaksaisi tyhjällä mahalla, niin siellä olisi ihan tien varressa Slussforssin moottorikelkkakerhon siisti kota Portbrostugan.
Toinen syy yöpaikka ja reittivalintaan oli Villmarksveien Hattfjelldalista Bleikvasslin kautta Korgeniin. Hattfjelldalissa join vielä kahvit ennen tunturiin lähtöä. Coopin yhteydessä ollut hyvä kahvila (muistikuvat 10 vuoden takaa) oli suljettu, mutta vastapäisessä rakennuksessa oli kahvila josta sai kaikenlaista syötävää kahvin lisäksi. En ole tuota pätkää Villmarksveieniä ennen ajanut, mutta kyllä se kannatti, ihan mukavat erämaiset maisemat oli. Tie oli paikoin vähän huonopintaista ja kauttaaltaan kapeaa, mutta päällystettyä kuitenkin. Kalamiehiä oli tunturissa jonkin verran liikkeellä ja yksi polkupyöräilevä pariskunta piti taukoa. Yksi yöpymisvaihtoehto olisi sattunut myös tuon Villmarksveienin varrelle, sillä pari Statskogin autiotupaa sattui tuon reitin varrelle. Lomtjønnstualla kävinkin, mutta Statskogin tupiin olisi näköjään tarvittu eri avain, joka olisi pitänyt hakea Statskogin toimistolta Mo i Ranasta, Den Norske Turistföreningin yleisavain ei noihin käy.
Korgenista Mo i Ranaan piti taas jonotella E6:lla. Välille mahtui yksi pieni tietyökin. Tunnelissa oli sähkäri vaihtamassa lamppuja, joten käytössä oli vain yksi kaista ja följebil ajatti vuorotellen kummankin suunnan liikennettä perässään tunnelin läpi. Viiden maissa olin Mo i Ranassa, tankkasin ja sitten valmiiksi varattu ja maksettu huone Svartisenistä. Mopon sai takapihalle parkkiin, kadunvarsiparkkikin olisi ilmainen klo 16-8. Huuhtaisin suihkussa hiet pois, käveleskelin kylällä ja kävin hakemassa Coopista evästä illaksi ja huomiset aamupalatarpeet. Reissu alkaa olla taas pikku hiljaa loppukiriä vaille valmis. Olen yrittänyt tehdä rennompaa aikataulua tälle reissulle, tai siis oikeastaan olla tekemättä liian tarkkoja suunnitelmia, mutta kyllä tämäkin taisi vähän suorittamisen puolelle silti mennä.
Viimeksi muokattu:
