Tuollahan saa kuin kaupan päälle hyviä neuvoja liittyen ladun käyttöön ja ajotekniikkaan.
Kello ja kierrosajat toki kertoo omaa kieltään,mutta niitä kannattaa "lukea" hieman avarammalla
ajatuksella kuin vain maksimisuorituksena.
Oikeiden linjojen, pyörän käsittelyn ja radan oppimisen myötä ajat paranee melkoisesti ilman
mitään varsinaista höntsäämistä

.
Hetken päästä kello näyttää ihan muita aikoja kuin alkuunsa, vaikka itse suoritus tuntuu edelleenkin
vain kohtalaiselta

.
Tuosta pisteestä eteenpäin kannattaakin sitten katsella niitä radan varteen kohoavia vaara- kylttejä

.
Asiat voi toki tehdä monella tapaa, mutta jos ei tosissaan ala rataa harrastamaan ja etene systemaattisesti
monien ratkaiseviksi nousevien juttujen kanssa, niin sitten tahtoo alkaa tapahtumaan asioita jotka
voisi hyvin jäädä tapahtumatta.
Tuosta pisteestä on ihan turha häseltää eteenpäin ties millaisilla eri kumeilla miten sattuu ja
mitä moninaisimmilla säätövirityksillä..... joka reissu eri paketilla

.
Tuohon kun vielä pläjäytetään into & kiima päälle, niin johan alkaa pillit soimaan ja valot vilkkumaan

.
Tolla systeemillä se rajan hakeminen ja löytäminen tahtoo mennä liian helposti "haarukoinniksi"......
vaikka tuota pitäisi lähestyä hissukseen ja vain nousujohteisesti.
Elikäpä.... Rauhassa, johdonmukaisesti ja toistoja-toistoja-toistoja-toistoja.
Kierrosmäärät ei sellaisenaan ole itseisarvoja, mutta jos niitä on yksinkertaisesti liian vähän,
sitä tuntumaa ei vaan ehdi tulemaan, eikä niitä eri vastaan tulevia rajoja pääse lähestymään
oikealta suunnalta ja tahtiin.
Nää on ihan yleisiä perusasioita, jotka pätee moneen motorsporttiin.
Kaksipyöräisillä eritoten ja asvaltilla noiden asioiden sisäistäminen säästää kroppaa, kalustoa ja lompsaa.
Kiusallisen usein "ajattelemisen
opettaminen" tahtoo unohtua muutoin hyvän alkuboostin jälkeen noilta
vanhoilta ja kokeneemmilta. Juuri tuolla kohtaa alkaa sitten tulla liikaa ihan turhia "vastoinkäymisiä"