Tuolla toisaalla on käyty paljonkin keskustelua ketjujen hoidosta, kestosta ja rasvoista.
Jos jätetään silkat hölmöilyt, jatkuvat ääri- tai huonot olosuhteet ja maailmanennätysyritykset pois,
meillä jää kerta toisensa jälkeen käteen vain se, että rasvaa millä rasvaat..... kunhan rasvaat.
Omalta kohdalta tuo kokonaisuus on seuraava:
Hiekkateitä ei juuri tule ajettua. Vähemmän myös alkukevään hiekkamyrskyhelvetissä. Sateella hyvin vähän.
Castrolin spraylla (ei vaha) kunnon läpikäynti joka toisella tankkauksella. Vähillä sadeajoilla tiheämminkin
tarpeen mukaan. Sotkeeko? Eipä juuri kun vaan malttaa antaa hieman jämähtää suihkutuksen jälkeen.
"Sotkujen siivous" on pyörässä käytännössä vain takavanteen ketjupuolen pyyhkäisy
tärppärätillä silloin tällöin pölyn tarttumisen vähentämiseksi.
Nykyisillä vitjoilla/rattailla(kin) on nyt menty tällä taktiikalla ja olosuhteissa 30tkm.
Jossain 20tkm kohdilla hieman tiukkasin, kun tykkään "napakasta", muttei kuitenkaan missään
joustoasennossa "soivasta" ketjutuntumasta.
Vaikuttaisi se normi 45-50 tkm olevan taas haarukassa ja siitä vielä moni Laihian poika ajaisi niillä
pari kymppää kevyesti ennen finaalia.
HOKS - HOKS! Missä se ketjun PESU????
No ei vittu missään

.
Kerran kaudessa rataskopan ja ketjusuojan alaosan putsaus.
PS. Ei tuo "Mighty Mean Bertha" tuolla ylläpidolla silti miltään paskaläjältä näytä

.
Ei vaikka painepesurikin on sille tuntematon kapistus

.
Että näin meillä tapana.... edelleen.
On tuossa toki suuri merkitys sillä, että vehkeillä ei "ryynätä", vaan ajellaan pääosin silloin ja siellä,
missä on moottoripyöräilyn kannalta asialliset olosuhteet

.
Ei toisaalta vielä kohtuukuntoisen ketju/ratassarjan vaihtokaan bauttiarallaa 50tkm syklillä konkurssiin syökse,
vaikka niillä kovin volttia heittäen menisikin sitten puolet lisääkin.
Kukin tarpeidensa mukaan tyylillään ja "hien määrällään". Näinhän se menee tässäkin hommassa.
Tyhmä paljon (turhaa) työtä tekee, laiska pääsee samaan keskittymällä olennaiseen.... vai miten se oli
