fj 1200
New member
joo,oon tota kans kahlannu jo varmaan puolivuotta noita sivujaAika mielenkiintoinen juttu! Tässä jo tovi vierähtänyt lukiessa
....
Moottoripyörällä Tsernobyliin...
- Keskustelun aloittaja eppu
- Aloituspäivä
Jerry Cotton
New member
Kylällä? Kävin Tsernobylin kaupungissa syömässä borts-keittoa ja hapankaalia
Mc Nikke T
Stadissa taas
Tuli tästä avaruustouhusta semmonen juttu mieleen, et jenkit ne käytti tuhansia dollareita täytekynän suunnitteluun, joka toimisi painottomassa tilassa, mut veli venäläinen käyttikin avaruudessa lyijykynää...
Eikä menny yhtään offtopic... sori.
silava
New member
Viime kesänä tuli käytyä Kiovassa prätkällä, josta käsin käytiin pikkubussilla tutustumassa Tshernobylin voimalaan ja Pripjatin kaupunkiin ukrainalaisen matkatoimiston reissulla.
Matkareittinä oli Lappeenranta-Viipuri-Pietari-Velikie Luki(Paskovin alueella)-Kiova-Minsk-Vilna-Rezekne(Latvia)-Neuvostoliitto(tarkemmin Viru Tartu)-Tallinna, josta laivalla Helsinkiin
Alkuvalmisteluina piti hoitaa Venäjän ja Valko-Venäjän viisumit, sekä greencardit ja kansainväliset ajokortit. Myös Tsehnobylin matka ja pari ekaa hotelliyötä varattiin etukäteen.
Liikenteessä meitä oli kolmen hengen porukka ja pyörinä pari Gsxärrää, 1000 ja 600 ja sitten meikäläisen vanhan liiton 600 FZR.
Venäjän tiestöstä ja liikenteestä peloteltiin etukäteen, mutta Venäjän tiet olivat siinä määrin kunnossa että arveltiin siellä pärjäävän jopa GS-bemarilla. Maisemat Pietarista eteenpäin olivat mielenkiintoisia ja muut liikenteessä olevat todella ystävällisiä. Edessä olevista tutkista varoiteltiin siinä määrin pitkiä valoja välkyttämällä, ettei varmasti jäänyt vauhti hölläämättä ennen tutkapistettä.
Tsehrnobylin reissu siirtyi päivää aiemmaksi kuin ennakkotiedoissa, joten menomatkalla tuli pari vähän pidempää ajosiivua kun ajettiinkin kahdessa päivässä Kiovaan. Venäjälle kannattaa ehdottomasti varata lisää aikaa että voi tutustua matkalla kyliin ja kaupunkeihin. Suuren isänmaallisen sodan muistomerkkejä oli reilusti reitin varrella.
Ihmiset olivat Venäjän puolella todella ystävällisiä ja avuliaita, vaikka ei oikein yhteistä kieltä löytynytkään. Remonttiapua sai maksutta ja hotellille kun kysyi tietä Velikie Lukissa niin paikalliset lähtivät näyttämään tietä kaupungin toiselle laidalle ja sitten pyysivät mukaansa ryyppäämään. Tutustuttiin paikallisiin Russkiji Bikerseihin, mutta tiukan aikataulun takia ei ollut aikaa jäädä pommittamaan ja dokailemaan.
Samaiset kaverit tarjosivat ilmaista majoitusta paluumatkalle, jos tultaisiin samaa reittiä takaisin. Tästä saatiinkin jo oiva idea ensikesän prätkäreissuksi.
Venäjältä Valko-Venäjälle meno oli yllättävän helppoa, koska minkäänlaista rajatarkastusta ei ollut. Kävin tarjoamassa passia tullikoppiin, mutta siellä viitottiin että ala mennä vaan. Valko-Venäjän maaseudun tiet ja maisemat on todella näkemisen arvoisia. Peltotöitä tehtiin hevosilla ja tienvarsilla laidunti lehmää ja jos jonkinlaista elukkaa. Tiet olivat todella hyväkuntoisia.
Valko-Venäjältä Ukrainaan meno näytti aluksi vievän aikaa pitkän tullijonon vuoksi, mutta jonon perällä neuvottiin ajamaan prätkällä suoraan keulille. Tehtiin työtä käskettyä, mutta tullimies ei ollutkaan tietoinen, että prätkällä saa etuilla. Tullimiehen kanssa käydyn kinastelun jälkeen päästiinkin jonon ohi ja Ukrainan puolelle. Ukrainan puolella oli oikein motoristin unelmatietä. Tiet menivät suoraan kaupungista toiseen ja pisimmät suorat olivat 50 kilometrin luokkaa, jonka jälkeen uusi samanlainen. Kiova oli näyttävän näköinen kun saavuttiin sinne pimeän aikaan, varsinkin bolsoi patsas miekan ja kilven kanssa.
Liikenne Kiovassa oli oikein sopivaa moottoripyöräilyyn, vaikka täällä muuta väitettiinkin, ja splittaaminen sujui hyvin. Autoilijat tarjosivat reilusti tilaa jonojen välissä splitattaessa.
Kiovasta käsin käytiin sitten pikkubussilla tutustumassa Tsehrnobyliin, mutta vastaavasta keikasta täällä olikon jo kerrottu.
Jatkoa seurannee jossain vaiheessa. Kyselkää toki jos jokin kiinnostaa.
Kuviakin voin heittää tänne kunhan kerkeän.
Matkareittinä oli Lappeenranta-Viipuri-Pietari-Velikie Luki(Paskovin alueella)-Kiova-Minsk-Vilna-Rezekne(Latvia)-Neuvostoliitto(tarkemmin Viru Tartu)-Tallinna, josta laivalla Helsinkiin
Alkuvalmisteluina piti hoitaa Venäjän ja Valko-Venäjän viisumit, sekä greencardit ja kansainväliset ajokortit. Myös Tsehnobylin matka ja pari ekaa hotelliyötä varattiin etukäteen.
Liikenteessä meitä oli kolmen hengen porukka ja pyörinä pari Gsxärrää, 1000 ja 600 ja sitten meikäläisen vanhan liiton 600 FZR.
Venäjän tiestöstä ja liikenteestä peloteltiin etukäteen, mutta Venäjän tiet olivat siinä määrin kunnossa että arveltiin siellä pärjäävän jopa GS-bemarilla. Maisemat Pietarista eteenpäin olivat mielenkiintoisia ja muut liikenteessä olevat todella ystävällisiä. Edessä olevista tutkista varoiteltiin siinä määrin pitkiä valoja välkyttämällä, ettei varmasti jäänyt vauhti hölläämättä ennen tutkapistettä.
Tsehrnobylin reissu siirtyi päivää aiemmaksi kuin ennakkotiedoissa, joten menomatkalla tuli pari vähän pidempää ajosiivua kun ajettiinkin kahdessa päivässä Kiovaan. Venäjälle kannattaa ehdottomasti varata lisää aikaa että voi tutustua matkalla kyliin ja kaupunkeihin. Suuren isänmaallisen sodan muistomerkkejä oli reilusti reitin varrella.
Ihmiset olivat Venäjän puolella todella ystävällisiä ja avuliaita, vaikka ei oikein yhteistä kieltä löytynytkään. Remonttiapua sai maksutta ja hotellille kun kysyi tietä Velikie Lukissa niin paikalliset lähtivät näyttämään tietä kaupungin toiselle laidalle ja sitten pyysivät mukaansa ryyppäämään. Tutustuttiin paikallisiin Russkiji Bikerseihin, mutta tiukan aikataulun takia ei ollut aikaa jäädä pommittamaan ja dokailemaan.
Samaiset kaverit tarjosivat ilmaista majoitusta paluumatkalle, jos tultaisiin samaa reittiä takaisin. Tästä saatiinkin jo oiva idea ensikesän prätkäreissuksi.
Venäjältä Valko-Venäjälle meno oli yllättävän helppoa, koska minkäänlaista rajatarkastusta ei ollut. Kävin tarjoamassa passia tullikoppiin, mutta siellä viitottiin että ala mennä vaan. Valko-Venäjän maaseudun tiet ja maisemat on todella näkemisen arvoisia. Peltotöitä tehtiin hevosilla ja tienvarsilla laidunti lehmää ja jos jonkinlaista elukkaa. Tiet olivat todella hyväkuntoisia.
Valko-Venäjältä Ukrainaan meno näytti aluksi vievän aikaa pitkän tullijonon vuoksi, mutta jonon perällä neuvottiin ajamaan prätkällä suoraan keulille. Tehtiin työtä käskettyä, mutta tullimies ei ollutkaan tietoinen, että prätkällä saa etuilla. Tullimiehen kanssa käydyn kinastelun jälkeen päästiinkin jonon ohi ja Ukrainan puolelle. Ukrainan puolella oli oikein motoristin unelmatietä. Tiet menivät suoraan kaupungista toiseen ja pisimmät suorat olivat 50 kilometrin luokkaa, jonka jälkeen uusi samanlainen. Kiova oli näyttävän näköinen kun saavuttiin sinne pimeän aikaan, varsinkin bolsoi patsas miekan ja kilven kanssa.
Liikenne Kiovassa oli oikein sopivaa moottoripyöräilyyn, vaikka täällä muuta väitettiinkin, ja splittaaminen sujui hyvin. Autoilijat tarjosivat reilusti tilaa jonojen välissä splitattaessa.
Kiovasta käsin käytiin sitten pikkubussilla tutustumassa Tsehrnobyliin, mutta vastaavasta keikasta täällä olikon jo kerrottu.
Jatkoa seurannee jossain vaiheessa. Kyselkää toki jos jokin kiinnostaa.
Kuviakin voin heittää tänne kunhan kerkeän.
JinX
New member
MUKANA!!Kohta pitää järjestää ".org goes Tsernobyl".
TBus
New member
Jooo-o...
En tiedä miten olette olleet säteilyn kanssa tekemisissä tähänastisessa maallisessa taivalluksessanne, mutta suosittelen todellakin harkintaa kaiken säteilylähteiden lähettyvillä liikkumiselle/työskentelylle...
Traaginen onnettomuus oli reaktorin kiihtyminen yliteholle ja siitä johtuen reaktorirakennuksen painevaipan pettäminen (joka kuvitellaan reaktorin räjähdykseksi), mutta en suosittele ainakaan nuorten miesten / naisten visiittejä alueella.
Ilman suojausta en itse menisi varmasti sinne.
Mikäli kiinnostaa miten säteily vaikuttaa vähäisimmässäkin annosmäärässä ihmiseen, niin google käyttöön vaan ja tietoisuutenne avautuu kivasti asian tiimoilta.
Tai mikäli menette sinne, niin soittakaa STUK:in ja pyytäkää sieltä lainaan annosmittaria.. Palauttakaa se retken jälkeen STUK:lle ja saatte tietää reaalisäteilyannoksenne retken ajalta.
En tiedä miten olette olleet säteilyn kanssa tekemisissä tähänastisessa maallisessa taivalluksessanne, mutta suosittelen todellakin harkintaa kaiken säteilylähteiden lähettyvillä liikkumiselle/työskentelylle...
Traaginen onnettomuus oli reaktorin kiihtyminen yliteholle ja siitä johtuen reaktorirakennuksen painevaipan pettäminen (joka kuvitellaan reaktorin räjähdykseksi), mutta en suosittele ainakaan nuorten miesten / naisten visiittejä alueella.
Ilman suojausta en itse menisi varmasti sinne.
Mikäli kiinnostaa miten säteily vaikuttaa vähäisimmässäkin annosmäärässä ihmiseen, niin google käyttöön vaan ja tietoisuutenne avautuu kivasti asian tiimoilta.
Tai mikäli menette sinne, niin soittakaa STUK:in ja pyytäkää sieltä lainaan annosmittaria.. Palauttakaa se retken jälkeen STUK:lle ja saatte tietää reaalisäteilyannoksenne retken ajalta.
mico
Adventurer
Samoilla linjoilla... miksi lähteä tietäen hakemaan ongelmia, kun tiedetään räjähdyksen jälkeen ympäristöön levinneen eri radioaktiivisia isotooppeja joiden puoliintumisaika on jopa miljoonia vuosia ja säilyvät suurinakin annoksina ravintoketjussa? Se on tosi, että tieto lisää tuskaa... mutta hyvää matkaa kuitenkin
Jerry Cotton
New member
mico
Adventurer
Stukesin sivut ovat tuttuja, mutta miten paljon voi saada tietoa ympäristöstä puolen tunnin kierroksella?Jooo-o. En kiistä etteikö säteily olisi vaarallista... mutta samalla kun googlettelee säteilyn vaarallisuudesta, voi etsiä tietoja alueen nykyisestä säteilytasosta.
Esimerkiksi tästä --> STUK
Mitä se ominaisuus kertoo alueesta, jolla ei tavata nisäkkäitä? Paitsi tietenkin motoristeja
Jerry Cotton
New member
"Itse kävin tuhoutuneen reaktorirakennuksen sisällä syksyllä 1989 ja sain puolen tunnin kierroksella säteilyannoksen 0,5 millisievertiä."
Suljetulla alueella vietin itse kuutisen tuntia, reaktorin sisälle ei tavallista rahvasta päästetä. Ehkä mä vielä pysyn terveenä.
Suljetulla alueella vietin itse kuutisen tuntia, reaktorin sisälle ei tavallista rahvasta päästetä. Ehkä mä vielä pysyn terveenä.
mico
Adventurer
Aika sen näyttää, mutta ei ollut tarkoitus vääntää aiheesta vaan tuoda oma mielipide asiasta julki.
Jerry Cotton
New member
Mä ainakin bongasin villihevosia (tai ainakin villiintyneitä), koiria, hiiriä, siilin ja vanhan ukkelin polkemassa polkupyörällä. Ja juurikin siellä Prypjatissa.Mitä se ominaisuus kertoo alueesta, jolla ei tavata nisäkkäitä? Paitsi tietenkin motoristeja
Edit: Joo, ei väännetä
mico
Adventurer
Eli taas voidaan kyseenalaistaa netissä kirjoitettua tietoa, mitä siis minä olen sieltä saanut.Mä ainakin bongasin villihevosia (tai ainakin villiintyneitä), koiria, hiiriä, siilin ja vanhan ukkelin polkemassa polkupyörällä. Ja juurikin siellä Prypjatissa.Mitä se ominaisuus kertoo alueesta, jolla ei tavata nisäkkäitä? Paitsi tietenkin motoristeja
Edit: Joo, ei väännetä
Jos säteilytasot olis niin korkeet, että päiväreissulla sais vaarallisia määriä, ei sinne ihmisiä päästettäis. Jos ei reaktorirakennukseen tosiaan mene niin veikkaisin, että säteilymäärät vastaa pitkälti paria röntgenkäyntiä. Tämä tosin vahvaa mutua, mutta niin taitaa olla nää varottavat kommentitkin
mico
Adventurer
Opiskeltua, Tsernobyl on mutua. Ionisoivasta säteilystä faktaa.
Tuosta 30min oleskelusta reaktorirakennuksessa kaveri siis sai 0,5mSv, joka vastaa viittä keuhkoröntgeniä ja yhtä 8:s osaa suomalaisen keskimääräisestä vuotuisesta säteilyannoksesta. Siellä ympäristössä saatava säteilyannos täytyy olla huomattavasti pienempi, ellei lähde sinne kuolleisiin metsiin samoilemaan.
kawabata
New member
mielenkiintoisia reissukuvauksia. kiehtovaa asiaa. en ole ihan saletti, että lähtisinkö itse tuonne pripjatiin vaikka lapset jo olen tehnytkin. mahdollisen vanhuudensyövän alkamista toivoisin voivani pitkittää tai kokonaan estää.
itse olen suomentanut osan tuosta elena filatovan sivustosta. sen vuoksi, että hän ajaa ja ajoi kawasaki zzr1100:lla, sekä on voimakassanainen ja kawanahkoihin pukeutuva nätti naismotoristi itä-euroopasta, ukrainasta - maasta jossa ei liiemmin ole ollut ulkomaalaisia moottoripyöriä, niiden kauppiaita, huoltoa eikä mitään suomessa totuttua infrastruktuuria. elenalla on päämäärä ja vahva sanoma. karun pelkistetty kielikuvallisuus on hyvin hallussaan ja niitä käyttelee värikkäästi.
itse olen suomentanut osan tuosta elena filatovan sivustosta. sen vuoksi, että hän ajaa ja ajoi kawasaki zzr1100:lla, sekä on voimakassanainen ja kawanahkoihin pukeutuva nätti naismotoristi itä-euroopasta, ukrainasta - maasta jossa ei liiemmin ole ollut ulkomaalaisia moottoripyöriä, niiden kauppiaita, huoltoa eikä mitään suomessa totuttua infrastruktuuria. elenalla on päämäärä ja vahva sanoma. karun pelkistetty kielikuvallisuus on hyvin hallussaan ja niitä käyttelee värikkäästi.