Dovin hyvä rytmi ja ajo tuli kyllä varsin puskista. Ja vielä kyky kiriä, kun Lorenzo (liian?) tosissaan ajoi kaulaa kiinni. Ihan suvereeni suoritus. Olipa taas mahtavaa kyllä seurata paikan päällä menoa
Ihan eniten jäi mieleen kaksi asiaa: Lorenzon ohitus Markusta juuri mutkassa 12 (jossa olin auringon paisteessa kärvistymässä), sekä mutkan 13 apex, johon oli täydellisen suora näkymä.
Lorenzo ohitus oli livenä varsin kylmäävä. Jopa ilmeisesti niin kylmäävä, että herra joutui kahteen otteeseen uskottelemaan itselleen, että kyllä se siitä menee. Kolmannella sitten meni. Sai hurjat aplodit kaikilta, oli katsojan paidan tai lakin väri mikä tahansa!!!
Ja mutkan 13 apexiin tuloa kun seurasi, aukeni lopulta(kin) se, miksi se apexin löytäminen on oikeasti niin tärkeää. Kun se löytyi, niin sai avata ihan reilusti, ja mutkan exit tuli vastaan käytännössä vasta seuraavaan mutkaan taitossa. Eli käytännössä vastakanttari ei tullut vastaan lainkaan.
Jos apexiin jäi matkaa puoli metriä, vastakanttari tuli vastaan 10 - 15 metriä aiemmin, ja pyörä oli pakko nostaa pystyyn ennen taittoa seuraavaan mutkaan. Ja jos väliä apexiin jäi metri, niin turha edes mainita milloin se vastakanttari tuli vastaan. Ja tämä siis kuitenkin niin, että se linja oli kaikilla about sama, ei liian aikaista taittoa ym, vain kanttarin reuna jäi löytymättä.
Lopuksi hyvä todeta, että oli helppo nähdä miksi esim. Bagnaia oli Moto2:ssa niin ylivoimainan; herra missasi koko kisan aikana mutkan 13 apexin kahdesti, molemmat about 20 - 30 cm. Se näky mielessä onkin hyvä sukeltaa pitkään talveen
