Heips.
Nyt ilmestyi viestiketju, johon on pakko osallistua. Eli tallissa on nyt reilun kuukauden majaillut 1000 DS, vuosimallia 2005. Kilometrejä takana karkeasti n. 3000 ja on ollut aivan hemmetin KIVAA.
Toisena pyöränä tallissa on KTM 640 Adventure ja MTS tuntuu aivan uskomattomalta "kyykyltä". Ajo-ominaisuudet ovat todella loistavat tälläiseksi allround-pyöräksi, ainoa moite todellakin tuo pystyyn pyrkiminen. Lääkkeet kyllä varmasti löytyvät jousituksen säädöllä ja rengastuksen valinnalla.
Käväisimme porukalla Jänkhallä jytisemässä (jossa näkyi kyllä viimoisen päälle hieno Monsteri MS 4:nenkaikilla mausteilla, tankit ym.). Viikonlopun aikana ajoa n. 1700 km, mukana paluumatkan kiva pätkä Kemijoen itäpuolta Rovaniemeltä Iihin. Tällä pätkällä hiekkatietä & tietyötä n. 30 - 40 km ja kivaa oli. Eihän se patikossa aivan Kotkan lailla mene, mutta kun muistaa joustomatkojen rajallisuudet niin aivan mainio soratiepyörä tuo on. Tätä ei varmaan pysty sanomaan monestakaan Ducatin muusta mallista.
Katteesta sen verran, että itselleni (187 cm) kate on aivan täydellinen. Ei melua, ei pyörteilyä, mutta hyvä suoja yläkropalle. Samoin istuin on todella hyvä. Itse asiassa reissun päätteeksi jäi kovat ajohalut ja matkaa olisin jatkanut, jos joku olisi seuraksi lähtenyt. Ainoat pienet miinukset kevyestä ja nopeahkosti reagoivasta kaasusta (ollee ruiskujen ominaisuus, ranne hieman väsyy) ja hieman korkeahkosta bensan kulutuksesta (n. 6 l / 100 km, katsotaan kun pyörä notkistuu).
Ajo-ominaisuudet ja jarrut ovat loistavat ja molempia tarvittiin. Ivalon ja Inarin välillä poronvasaan jäi matkaa muutama metri, kun matkailuauton ohituksen jälkeen emä vasoineen ylitti tien. Itse jarrutus pysyi näpeissä koko ajan helposti, enemmän katsoin taustapeiliin, ettei se matkailuauto tai takaa tullut kaveri aja päälle. Paluumatkalla autojonoa ohittava ambulanssi tuli samaa kaistaa mutkassa vastaan. Väistö pientareelle sulkuviivan ja soran väliselle 5 cm:n kaistaleelle ja homma klaarattu. Pyörä antoi tuossakin tilanteessa niin notkean ja tukevan kuvan, että pystyin rekisteröimään nopeudenkin eikä mittarinopeus laskenut alle sadan. Varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa kiitän osaltaan myös Excelsiorin kouluttajia, kun kevään koulutuksessa painottivat, että tiellä on aina pyörälle tilaa, kun vain sen löytää.
Kaiken kaikkiaan 1000 DS on ollut todella mukava tuttavuus. Uskalla kyllä suositella Ducatisteille, jotka ovat valmiita vaihtamaan suorituskykyä ja rataominaisuuksia monipuolisuuteen ja matkanteon helppouteen. Toisaalta 620:nen on isompaan pyörään siirtyvälle varmasti hyvä valinta.
Ja mitä ulkonäköön tulee, niin kuvissa niin perskuleen ruma pyörä on luonnossa todella hyvän näköinen (oma ja varmasti puolueeton näkemys). Vai onko vika todellakin minussa, sillä nähdessäni KTM:n adventuren ekan kerran siunasin, että onpa siinä ruma pyörä, nyt tallista löytyy molemmat...