Julkaistu alunperin facebookissa 20.8.2022 tuolla mun urheilijasivulla.
Pari vuotta ehti tulla taukoa Superbikella ajamisesta ennen kuin sain koeajoon tuommoisen tuoreehkon R1M:n, jossa on perusmallin vakioalusta paikoillaan. Alla tarinaa testeistä ja kommenteissa sit videolinkki, jossa yksi setti Kemoraa.
Ekat testit Kymiringillä jäi vähän lyhkäiseksi epävakaisen sään takia, mutta jo tuolla parin kymmenen kierroksen kokeilulla laite alkoi vaikuttaa siltä, että siinä on suhteellisen paljon potenttiaalia. Kierrosaika 1:59.2 ja se kaikkia kiinnostava huippunopeus harmittavasti kakkosella alkava, eli 299 km/h. Kaikkineen ihan kivaa kyytiä meni pitkä tauko ja itselle käytännössä uusi rata huomioiden. Pyörän osalta muutostarpeita oli lähinnä ajoasennossa ja vakio jarrupalat eivät hirveesti vakuuttaneet.
Jännästi ajokuume sitten nousi tuon Kymin kokeilun perusteella ja kun sattui renkaitakin löytymään sopivasti Supremebikesilta, jatkuivat testit pari viikkoa Kymin jälkeen Botniaringillä. Siellä ajoasento oli selkeästi parempi hieman korkeamman penkin ansiosta ja jarrupaloiksi otin testiin Accossaton AGPA97ZXC jarrupalat myöskin Supremebikesilta. Jarrupalat yllätti positiivisesti. Palassa ei ole sellaista hiilipalalle tyypillistä agressiivista puraisua, mutta jarruteho on erittäin hyvä ja jarruvoiman säätely onnistuu helposti vaikka yhdellä sormella mutkaan sisäänmenossa. Jarrupaloilla on tällä hetkellä ajettu toista sataa kierrosta ja myös kulumiskesto vaikuttaa hyvältä.
Pyörän osalta pitkät kyljellään ajettavat avaukset tuntuivat todella hankalilta ja takaseen ei oikein ollut mitään luottoa. Pienen pään raapimisen ja datan tutkimisen jälkeen totesin, että luistonesto on aktiivisenä n. 30% kierroksesta. Eipä sitten muuta kuin kokeilemaan TCS ja SCS asetuksia pienemmälle. Lähtökohtana molemmat olivat kolmosella ja niiden tiputtaminen kakkoselle paransi pyörää huomattavasti noissa pitkissä avauksissa, joten tiputin TCS:n testiksi ykköselle. Tässä kohtaahan en tiennyt, että TCS1 tarkoittaa, että TCS on pois päältä. Tuolla asetuksella pyörä tuntui hyvältä, mutta sain aikaiseksi yhden haikkarin poikasen neulansilmän avauksesta.
Pitkää Botniaa olin ajanut muuten viimeksi 2018 Suzukilla, jolloin kierros kulki aikaan 1:43. Yamahalla sama lenkki kulki 1:42.1 vaikka rata on aika paljon röykkyisempi kuin neljä vuotta sitten.
Koska Kymi ja pitkä Botnia ovat sellaisia ratoja, joilla en ole aiemmalla kalustolla koskaan ajanut oikeasti kovaa, päätin vielä käydä Kemoralla testaamassa, että onko pyörän potenttiaali oikeasti sellainen miltä se tuntui. Kemoran nopeassa ryhmässä oli molempina päivinä melko ruuhkaista ja puhtaat kierrokset jäivät melko vähiin. Samoin renkaan kuluminen vähän yllätti, joten ihan parasta ei vielä saanut pyörästä irti. Positiivisena yllätyksenä kaikki puhtaat kierrokset olivat kympin puolella ja parhaaksi jäi 1:10.6, joka ei ole kuin sekunnin hitaammin kuin kisassa ajettu oma ennätys.
Voimaa ja vetopitoa tuossa laitteessa vaikuttaisi olevan ihan riittävästi ja lisäksi moottori on todella helppo ajaa. Suzukilla katsomosuoran huiput oli parhaillaan siinä 250 korvilla ja Kawalla 260. R1 työntää samaan paikkaan ilman imua liki 270, eli ohittamisen pitäisi kisassa olla aika paljon helpompaa.
Korjattavien asioiden listalla menee sitten jousten vaihto pykälän jäykempiin. Vakiona tuossa on edessä 9.0 ja takana 88 jouset. Takajousi ei oikein jaksa kantaa avauksissa, joten keulimisenesto saa tehdä töitä vähän turhankin paljon. Veikkaisin, että keulaan 9.5 ja taakse 95 jousi olisi aika täydellisesti tontilla.
Nyt on sitten kaupat pyörästä sovittu ja talven aikana olis tarkoitus päivittää vakioalusta K-techin hilppeillä sekä mahdollisesti asentaa kunnollinen tiedonkeruu alustapotikoineen ja muine hilppeineen.
