.
Jyrin toteamus ohjausiskarin korjaavan pyörän vakaaksi, vaikka jousitus on väärin säädetty on ehkä hiukan ajattelematon. Sama kun maalaisi ruosteen päälle.
Jousituksen säädön ollessa hepreaa on syytä kysyä neuvoa ja perehtyä asiaan.
Voisit selittää miksi kommenttini oli mielestäsi ajattelematon?
Edelleen todella moni ajaa sporttipyörällään siten, että iskarit ovat todella_jäykällä_vaimennuksella ja pyörä kyllä sillä tavalla tuntuu äkkiseltään vakaalta, mutta kovassa ajossa ei olekaan enää välttämättä kovin paras mahdollinen.
Yllättävän monella ei ole laitettu edes jousen esijännityksiä kohdalleen ja silti pyörällä ajetaan todella lujaa huonopintaisia maanteitä...
Yllättävän moni motoristi ei koskaan ole koskenutkaan pyöränsä iskareihin, vaikka ajaa huippuluokan sportilla.
Yllättävän moni ei tunnu edes olevan kiinnostunut, ei jaksa eikä välttämättä osata perehtyä asiaan niin paljoa, että sporttipyörän jousituksen saisi suunnilleen kohdalleen.
Siksi ohjausiskari kyllä auttaa, etenkin jos tosiaan siihen jousitukseen ei kaikesta huolimatta ole koskettu niin pyörä on kuin onkin paljon vakaampi epätasaisilla pinnoilla. Mutta ohjausiskari ei ole välttämätön läheskään kaikissa pyörissä. Jotkut mallit toisaalta kuitenkin lähes vaativat sitä.
Minun mielestäni jousitus
pitää ensin säätää kohdalleen. Mutta koska edellä selitin, että kaikki sitä eivät tee, niin silloin ohjausiskari auttaa enemmän kuin pyörässä jossa on asiantuntemuksella säädetty ja/tai modifioitu jousitus.
Jousituksen säätö on toinen tarina... hyvä nyrkkisääntö mm. Raimo Kesselin mukaan on mitata jousituksen painuma pyörän omasta painosta ja säätää esijännitys siten, että pyörä painuu omasta painostaan edessä 25-30 mm ja takana 10-15 mm. Sen jälkeen sitten niin vähän vaimennusta kuin on mahdollista niin jousitus on herkimmillään ja silti vaimentaa kaikki liikkeet kuten pitääkin.
