Olen aloittanut mopohommat myöhäisteininä, 46 v. iässä. Aloitteleva motoristi siis. Kävin viime kesänä Sipoo-Turku-Sipoo -reissun ja ensimmäisen 100 km jälkeen paleli, väsytti, tympi ja jalat tärisi. Vettä satoi ja yksisylinterinen jyskytti.
Tänä kesänä, heinä-elokuun vaihteessa ajattelin samaa asiaa, että mahtaako se perse kestää kun on vähän harjoitellut. Ajoin perusrautaperseajon Sipoo-utsjoki kokeilumielessä ja hyvin meni, n. 1700 km/22 tuntia (tarkastettu ja hyväksytty). Sieltä ajoin Nordkappiin ja Lofooteille, sitten suoraan kotiin sipooseen. Neljä ajopäivää, kaksi lepopäivää välillä, yhteensä noin 4800 km (1700+680+770+1650). Mopona Aprilia Pegaso 650, normisatulat ja pleksit. Yöt nukuin teltassa ja söin huoltamoiden hodareita. Aika alkuperäistä moottoripyöräilymeininkiä.
Reissun ainoa harmi oli tuo perän puutuminen. Vaihtelin asentoa, välillä seisoin, välillä päätin kestää. Välillä piti tietenkin pysähtyä, ainakin tankkaamaan. Norjassa oli mahtava ajaa, Suomessa ja Ruottissa tylsempää. Hieno reissu kaikkiaan.
Kyllä perse kestää tankillisen ja kun on tankannut ja kieränyt pyörää 10 minuuttia, niin taas jaksaa. On se kumma. Odotan, että saan mukavamman Yamaha TDM:n ajoon, liekö siinä helpompi taittaa matkaa.