Jos tuntuu siltä, ettei omalla kalliilla uuden karhealla sporttipyörällä henno hakea mutkiin lisää vauhtia ajoasentoa säätämällä kun pelkää pyöränsä puolesta, voin suositella kokeilemaan vanhemmalla ja halvemmalla vehkeellä.
Vanhalla/halvalla pyörällä tuli ainakin itsellä haettua rajoja vapautuneemmin kuin olisi hennonut uudella. Lisäksi kun radalla ajelee tällaisella museoon jo joutavalla lahnalla, jota ei todellakaan ole edes alunperin rata-ajoon suunniteltu, tulee polvella maata tapailtua ja painoa siirrettyä jo ihan itsesuojeluvaiston ohjaaman..
Se on muuten aika veikeä tuollainen radalla ajettavaksi, mutta kyllä silläkin vauhdimakuun on päässyt
Jousitus löysä, mutta vastaaavasti niin on runkokin.
Ellei siirrä riittävästi eteen sekä roiku tarpeeksi mutkassa, on vauhtia laskettava sunnuntaisen kyläreissuajelun tasolle.
Mä kyl veikaan ett nyybillä asia on juuri päinvastoin. Eli siin vaiheessa kun radalle päästään, niin siel mennään tosiaan täysii, omalla limitillä, ilman "tyyliä", ja jälki on sen mukaista.
Kaikki konkarithan neuvoo "nyi jotain hihasta ja kysy ohjeita", mut jos sinne radalle uskaltautuminen on ollut jo luokkaa "noku siel on kaikki nii kovii meneen, nii emmä oikein tiiä ku mä oon tämmönen iha nyybä", niin käytännössä se johtaa siihen ett nyybät sit menee täysii ilman tyylii, ja konkarit kattelee vaan sivusta "woe helewetti...." ja pyörittelee päätään.
Todella harva nyybä saa ohjeita ihan alkuun ja silloinkin yleensä se johtuu siitä että sillä on joku kaveri konkarina, joten se kaveri neuvoo ilman ett nyybän tarvii ees kysyy.
Ja sit taas toisinpäin; konkareilla on aika iso kynnys mennä neuvoon nyybiä oma-alotteisesti, varmaankin johtuen tästä suomalaisten perussosiaalisesta luonteesta.
Sul on muuten hartialinja/yläkroppa/pää iha vääräs paikas tossa kuvassa.
Mä olin viime kesänä nyybänä orgin, tuki ry:n, power biken, rampin, ja jp_445(?):n ratapäivillä yhteensä ~10 päivää, aina hitaassa ryhmässä, ja seurailin sitä hommaa eri näkökulmista, ja vasta näin jälkikäteen osaan sanoo mikä itellä meni vituiks ja mikä muilla, nyybillä ja konkareilla meni vituiks.
Helpoiten toi homma menis niin päin että ne jotka tietää tai luulee tietävänsä, eli konkarit, ois se alotteen tekevä osapuoli, koska heillä on paljon helpompaa mennä tekemään jotain koska he tietävät miten homma toimii.
Nyybällä on aina ensinnäkin se kynnys mennä sinne radalle, ja sen jälkeen vielä kynnys mennä kysymään, varsinkin kun on vielä kynnys että ei oikein tiedä miten homma toimii, ja kynnys ett keneltä oikein kysyis.
Niin kauan kun radalla, varsinkin hitaassa ryhmässä, näkee niitä ajoasentoja jotka on ihan päin vittuu, ja osa kaataa moponsa sen takii, niin kauan toi mun kuvailema tilanne on kokonaisuudessaan läsnä. Ei siihen auta hyvät neuvot ja hyvä tahto konkareiden puolesta. Sen tilanteen muuttamiseen tarvittais niitä hyviä tekoja.
Ehkä helpoin ratkaisu oli se tilaisuuden järjestävä taho pitäis pienen ja lyhkäsen oppitunnin nyybille ajoasennosta, varsinaisen ajajakokouksen jälkeen, ja pyytäis konkareita vetämään liivin päälle (ihan vaan sen pari kierrosta) ja ajelemaan pari kierrosta jonku nyybän takana ja sen jälkeen pois, ja sit ajovuoron jälkeen kertoo ett miltä näytti.
Ja kun nyybä on kerran nähnyt miten homma toimii ja saanut tommosen opastuksen, niin ens kerralla sit nyybä tietää miten homma toimii ja "osaa" oma-alotteisesti mennä nykiin hihasta koska "tietää" miten homma toimii.
Eli summa summarum, se ongelma on jossain ihan muualla kuin siin mopon uutuudessa/kalleudessa.