PrätkäMimmit

[Cute]

Meitä naisia on yhä enenevässä määrin ohjaksissa.
Muutama jo metusalem niinkuin minäkin
Hieno hararstus, kun vain muistaa olla varovainen.
Liikenteessä olet yleistä riistaa Noin kuvainnollisesti.
Aloittele rauhallisesti ja viihdyt lajin parissa pitkään

Turvallisia kilometrejä

 

[BEEMARI]

Mäkin ajanut jo yli 15 kesää. Juuri vaihdoin pyörän, uusi tuli jo Suomeen....aurinko paistaa ihanasti ja sulattelee lumia. Pitää vielä jaksaa ootella, että pääsee ajeleen. Mutta kivaa tää odottaminen taas on...ei kestä kauan ja taas mennään.

 

[-Anu-]

Tämä alotti tänään

230 kilsaa ympäri ämpäri pk-seutuu! Ihan helmee, suosittelen kaikille

 

[Klaara]

Ajatus oli muhinut jo vuosia, mutta mukamas oli niin kallista ja vaikeeta, ettei vaan tultu mentyä koulun penkille. Sitten menin töihin sellaiseen, missä monella naisella(kin) oli omat pyörät ja pakkohan se oli kortti ajaa. Nyt on kolmas kausi alkamassa eli ihan aloittelija, (k)ilometrejä takana ekana kesänä vajaa kymppitonni ja viime kesänä surulliset pari tuhatta.

Eka pyörä oli just tota virago-osastoa, Shadow 6oo. Ihan hyvähän sillä oli harjoitella ja saada tuntumaa, mutta kun ajelin kerran miehen matkamallilla, niin lähti Shadow myyntiin saman tein. Nyt on etsinnässä CBF 600, vaihtarina olis ollut BMV F800ST (meniköhän kirjaimet ny oikein perin), josta sain vinkkejä täältä orgin keskuteluista.

En ole päässyt kumpaakaan ajamaan vielä, mutta kuivaharjoittelussa BMV:n polvikulma on minusta tiukempi kuin CBF:n. Päädyin etsimään sopivaa CBF:ää, vaikka en tosiaan kyllä tiedä, kumpi lopulta olisi parempi ajaa. Hintaa on vähemmän ja saahan noita vaihdettua sitten, jos ei omalta tunnu.

Tulisipa jo ajokelit, reissuja on suunniteltu ja töihin ajattelin ajella. Viime kesä oli vähän välivuosi, kun oma pyörä oli myynnissä ja helteet tälläistä mukavuudenhaluista täti-ihmistä (36v) kiusasi kovasti.

Kyydissä en ollut ollut ihan yhtä kertaa lukuunottamatta eli aika kuiviltaan lähdin autokouluun. Meillä oli silloin miehellä kakstahtinen piikki, millä ei ollut ajellut vuosiin ja sillä mä pärräsin pihatietä eessuntaas, kaipa silläkin naapureiden kiusaamisella pari ajotuntia säästi, kun sai pientä tuntumaa (ja taisinpa kaataakin sen kerran kahdeksikon kääntyessä tiukemmaksi kuin mun taidot). Sitten kun mä aloin ajelemaan omalla pyörällä, piti miehenkin käydä kattelee oikeita pyöriä ja siitä se lähti. Hän on jo melkein innokkaampi kuin minä, joka oikeastaan meillä nämä ilokilometrit toi kuvioihin.

Huippuharrastus ja kamalan kivoja ihmisiä ollaan tavattu. Ja jokunenhan meillä toissa syksynä kävi kahvillakin

 

[Naakka]

Onhan meitä täällä

Itsellä ties *kuinmoneskymmenes* ajokausi menossa.

Eikä kyllästymisestä tietoakaan.

Syytän (tai kiitän) kaikesta tästä lähellä ollutta enduroreittiä. Eka pyörä olikin enska silloin 70-luvulla

 

[Mototar]

Heips,
serkun mopolla kipinä lähti mummolassa 70-luvulla...kipinä eli -80 ja -90 luvuilla kyytiläisenä ollessa... kunnes 2000 -luvulla syttyi vihdoin liekki ja oma tarve ajaa. Nyt neljäs kausi alkamassa omalla pyörällä. Ensin oli Hondan CX 500 customi kaksi kesää. Viime kesänä hankin pikkubanditin (Suzuki GSF 650SA) jolla terapoin 10 000 kilsaa neljän kk:n aikana. Ens kesänä olis tarkoitus uskaltautua kolmeks viikoks meren taa ison kiven tuolle puolen  

salaiseen laaksoon

Viikonloppuna olin mopon huoltokurssilla, sovittelin ajokamppeita ja sain herkistyä ystävän mopon ääniä kuuntelemalla. Odotan kuin "pretty  woman" parvekkeella että kevät tulee ja rosmorimpsini hakee mut taas seikkailuun  

 

[sister54]

Nyt on lähinnä harmittanut vaan et oon niiiiin monta vuotta "menettänyt" hyviä ajokesiä

 

mä oon 5kyt ja risat ja vasta viides ajokausi alkamassa. ei kannata surra menyttä vaan nauttia olevasta ja tulevasta

 

[Anfiska]

Kolme ja kymmentä, ja viime syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveen omasta kortista ja pyörästä.
Uutta kautta odotellessa

 

[Ms Rookie]

Tervetuloa joukkoon  

Itsellä alkaa neljäs kausi ja kovasti jo polttelee päästä ajelee  

 

[Rohling]

Heippa! Parikymppinen Mansen tyttönen täällä. Ajelua takana neljä kesää, lähinnä kevareilla. Viime talvena pätkähti rajaton kortti kouraan ja nyt kuumottelisi kovasti ison pyörän osto. Oikeastaan kaivannenkin jossain vaiheessa ehdotuksia pyörän suhteen... Mutta toistaiseksi tutustun foorumiin ja koitan päästä joukkoon mukaan

 

[Feenikz]

Kateellisena täällä lueskelen viestejänne...
Minun pyöräinnostus sai alkunsa vasta kevari-ikäisenä, tuolloin iskää tais kuumottaa nuo pyörät paaaaaljo enemmän ku itseäni. Kuitenkin löysin itseni autokoulusta ja siitä se lähti!
Nyt on takana 7 ajokautta  

ja toivottavasti vielä moooonta edessä. Valitettavasti viimiset 2 kesää olen ollut ilman pyörää ja pahasti näyttää siltä, ettei ajeluni saa jatkoa vielä tänäkään kesänä...mutta joskus vielä  

Tulen taas pällistelemään pyöriänne tuonne Posariin ja voin jonkun mopedia ulkoiluttaakin, jos joku tahtoo...  

saatte sitten ite keskittyä olennaiseen...

 

[nikita]

Pärrä kortti ollu muutaman vuoden. Innostus alko joskus 11-12 vuotiaana kun isäntä osti pärrän ja pääsin kyytiin istumaan.

Seuraavan kerran pääsin istumaan pärrän kyytiin 17 kesäsenä kun silloinen siippa osti 600 ninjan. Siitä se ajatus sitten lähti. Muutama vuosi piti jossitella yltääkö jalat maahan vai ei. Lopputulos oli sitten että kyllä ne yltää kun madaltaa ja muutaman kerran kippaa pärrän kumoon. Ja tuleehan ne komiat miehet auttamaan jos tarve vaatii

Niin ja ikää on 22 vuotta.

 

[Loora]

Tääl kans yks myöhäisherännäinen!

Kiva löytää tällanenkin ketju!
Pyörä hommattu (Kawa ZZR600), teoriat käyty ja nyt jännityksellä odottelen lumien sulamista, että pääsee ajotunneille!

Mä itseasiassa voisin kopsaa tähän just kirjoittamani viestin, jonka pistin tonne Aloittelijan päiväkirja-osioon, jos olis vinkkejä täällä "naisten puolella":

Mainio ketju!
Tämä valoi uskoa minuunkin: pyörä hankittu, teoriat käyty, ikinä en ole kaksipyöräisellä ajanut ja kaksi kertaa istunut skootterin kyydissä! B-kortti on ollut yli kymmenen vuotta.

Tallissa käyn istuskelemassa Kawazaki ZZR 600:n (vm.1991) päällä kuivaharjoittelemassa ja luen kirjallisuutta (autokoulumaikka suositteli Ajohanskassa-opusta netistä), josta aukeaa moni asia.

Sanoinkin eilen miehelle, joka ajellut jo pitkään, että mä osaan teoriassa järjettömästi asioita, mutta käytäntö hirvittää.

Oon miettinyt, että mahtaako hevosharrastuksesta olla jotain hyötyä tasapainon suhteen? Onkos kukaan koskaan kuullut/ miettinyt asiaa?

Lyhyenä ihmisenä myös mietin, että miten jalat riittää autokoulun pyörään, omassa hyvin.

Autokoulu maksaa 650 egeä Päijät-Hämeessä ja sen voi maksaa erissä, vakuutus oli alle 400€.

Kamat hankkimatta ja tuntuu, ettei käytettynä oikein löydy, kun on tällanen pätkä. Vinkkejä saa antaa kamoista ja ihan mistä vaan.

Innolla odottelen uuden oppimista!
Tavoitteena on lähteä pyörillä katsomaan Göteborgiin The Big4- keikkaa heinäkuussa, että siitä lähdetään.

P.S. Vielä vuosi sitten jos joku olis mulle sanonut, että mä hommaan joskus prätkän, niin olisin nauranut sen hengiltä...

 

[pinni]

Henk.koht mulla yletti autokoulun Kawan päältä jalat just ja just maahan.....ja olen sen vaivaset 162 JA puoli pitkä/lyhyt

muttei mikään ongelma ollut.. ja omaa pyörää madalsin parisenttiä, että nyt ylettää enemmän kuin varpaanpäät maahan

Autokoulusta vielä...
Mulla oli eka ajotunti heinäkuun helteillä viime kesän. Jännitys, odottaminen ja innostus oli aivan kauhia ennen ajotunnin alkua!
Ja olin 100% varma et "kyllähän mä tämän heti opin tässä, kun isommilla vehkeillä päivittäin työn puolesta ja liikenteessä tekemisissä

 
Täytyy myöntää et tipuin!, ja korkeelta, takaisin maan pinnalle! Pyörällä ajo on ihan omalukunsa, eikä kuinka monen vuoden vaan autolla ajokokemus, ole mitenkään avuksi.!!
...
ja sen verta opekin tuumas ajotunnin aikana että olisi varmaa viisaampaa ollut"tämmösen tapauksen" kanssa (eli etten Ikinä ollut ollut pyöränkyydissä saati ajanut) että olisi aloittanut tuntuman oton 2pyöräseen kevarilla eikä suoraan "ison"pyörän kyytiin...

 

[Jane]

En edes muista mistä kipinä aikanaan ilmaantui mutta mopoiästä lähtien olen moottoripyöristä pitänyt ja ekan pyörän ostin ennen autoa. Sitten olikin 10 vuoden tauko mutta taas iski mp-kärpänen ja pyörä tuli hankittua 5 vuotta sitten (vaihtunut jo jokuseen kertaankin).

Että kiva harrastus, kunhan lumet vielä sulais..

 

[Serri]

Viisitoistakesäisenä sain skootterin ja pärräilin sillä ajokortin saamiseen asti, yhteensä ~15 000 km. Sitten tulikin pitkä tauko kaksipyöräisistä, mutta joku kipinä siitä jäi kun aina joka kevät teiden sulaessa tuli tunne että tien päälle pitäisi päästä... Kesällä 2009 pääsin ensimmäistä kertaa oikean moottoripyörän kyytiin, työkaveri käytti ajelulla ja sen jälkeen fiilikset oli että tätä lisää!

A-kortin suoritin viime kesänä eli vuonna 2010, inssi meni vasta toisella yrittämällä läpi jonka ansiosta hintaa kortille kertyi noin 1300 euroa.

Mutta kuten kauhistelijoille silloin jo sanoin, niin onhan tuo niin hienoa hommaa että ei harmita yhtään. Niihin aikoihin tarttui vielä matkaan moottoripyöräilevä mies ja koska omaa pyörää ei ollut varaa ostaa, niin loppukesä meni kyytiläisenä.

Tulevana kesänä pääsenkin sitten ajamaan jo itse, haettiin eilen mulle oma pyörä. Yamaha YBR -kevari

Tähän konkurssiin ei vaan ole varaa laittaa oikeaa isoa pyörää ja koska olen aika pienikokoinen (157-senttinen), niin ihan hyvä että ekalla pyörällä yltää molemmat jalat kunnolla maahan ja onhan tuo paljon kevyempikin kuin vaikkapa 600-kuutioiset.

 

[Wolferin]

Hiphei, myös minä innostuin kertakyydistä tarakalla niin paljon, että pakko oli saada samana syksynä vielä kortti ja pyörä sitä seuraavana keväänä. Ajokausia takana nyt kolme eli neljäs kausi lähdössä ihan kohta. Kävin jo salaa kevättä aloittelemassa viikon verran Lontoossa, mutta en sentään itse pyörän selkään hypännyt, vaikka kaikki muut siellä jo kyllä ajoi. Että otti päähän... varsinkin tulla takaisin tänne räntäsateeseen ja hankien keskelle...

Olen ilolla seurannut naisjäsenten määrän kasvua Orgissa ja voitaisiinhan sitä vaikka pelkille Orgin naisille suunnattua miittiäkin joskus järjestää, nyt kun meitä alkaa olla aikas paljon...

 

[HelinäX]

Oon miettinyt, että mahtaako hevosharrastuksesta olla jotain hyötyä tasapainon suhteen? Onkos kukaan koskaan kuullut/ miettinyt asiaa?

Ratsastus kyllä kehittää tasapainoa tosi paljon. Itseasiassa huomasin aika paljonki yhtäläisyyksiä muutenki ko väänsin esim. pujottelua autokoulussa.. katso reilusti sinne minne olet menossa, kun pää kääntyy niin pyörä kääntyy..

Jotain hyötyä vuosien heppahöperyydestä oli tässäkin asiassa.

Yleisesti: mulla alkaa toinen kausi, viime keväänä ajoin A:n ajokorttiin ja hommasin pyörän (Honda CBR600F vm 99) sekä ajovermeet.

Ajokelejä odotellessa.. lunta vielä piisaa näillä korkeuksilla ja pakkastakin.. Mutta kuukauden päästä pitäs jo päästä liikkeelle.

 

[Ampparix]

Ihan ekaluokkalaisesta lähtien kuolasin ja kunnioitin motoristeja. Sit vihdoin aikuisena jo äiti-ihmisenä toive toteutui löytyi rahat ja rohkeutta. Ihan yksin aloittelin, silloinen puoliso ei ollut kiinnostunut asiasta pätkän vertaa. Nyt sitten viides pyörä ja 8 vuosi alkamassa.

 

[Minttu8]

Tuo on jännä millainen vetovoima kyseiseen harrastukseen voikaan tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minullakaan ei siis ollut minkäänlaista kokemusta muista kaksipyöräsistä kun tavan fillarista ennenku exän tapasin ja muutaman kesän kyydissä istuin. Viime keväänä sitten kun erottiin niin kesän kaipuu kyytiin oli sanoinkuvaamaton.. ja se kasvoi niin, että oli pakko lähteä itse ajaa korttia..
Ja nyt kun kevät muka lähenee, mutta liian hitaasti niin kuume ajelemaan kasvaa melkein sietämättömäksi. Onneksi mun pyörä on vielä kaukana tallissa ettei tule aloitettuu kautta liian aikasin.
Ensimmäiset ajotunnit meni samoilla fiiliksillä, mitä täällä on mainittukin.. tuntu ettei olo voi olla yhtään epävarmempi ja et tää on niin vaikeeta ettei tätä voi oppii.. ja niskatkin oli kyllä sitte jumissa ja ranteet kipeenä..

No tulihan sitä sit opittuu ajaan, yhden ajokerran maksoin ite lisäksi. Käsittely ja ajokoe molemmat ekalla läpi, mistä olin tyytyväinen.

Ja jos naisten miittii suunnitellaa ja mulla pojan hoito järjestyy niin mukana ollaa.. Tarkoitus on poikaa kyllä kyydittää, mutta miitteihin ja pitkiin ajoihin en aijo sitä mukaan noin pienenä viel ottaa..

Ja ihanaa että meitä on näin paljon! Kevättä odotellessa Mimmit!!