No niin, nyt on mullakin ihkaoma Virago.
Ihan pieni ja ihan kevyt näin alkuun eli 250.
Hainpa eilen itelleni vähän lisää haasteita, kun tuo Virago ei enää tuntunut omalta pyörältä. Liian helppoa ja varmatoimista, vai miten se meni... Taitojen karttumisesta en tiedä, mutta seura tekee ilmeisesti kaltaisekseen, joten miehen kanssa Ural-porukoissa kaksi kesää nyt pyörineenä piti sitten saada itellekkin ne täydellisesti toimivat jalkatapit. (Pahat kielet kun kertoo, ettei Uralissa ole mitään muuta hyvin toimivaa
)
Nytpä on siis ens talveksi meille kummallekin rojektia.
Se on saanut oman vm. 1965 Uralinsa uusilla sähköillä ja elektronisella sytytyksellä toimimaan niin varmasti, että uskallan uskoa, että munkin pyörästä tulee ihan luotettava (kop, kop) peli.
Mulla on astetta uudempi pyörä, vm. 1990, bokserimotissa kuutioita hurjat 650 ja tehoakin huimat 23 kW
, leviä kuin leipäuuni ja äänet on 100-rosenttiset.
Tekniikkahan näissä ei juurikaan ole muuttunut vuosikymmenten saatossa, tässä mallissa on kuitenkin jo hieman edistystä, esim. vilkut... Mittari näyttää että tuolla ois ajettu 2000 kilometriä, ja se on seissyt viimeiset 10 vuotta lämpimässä tallissa, mutta mistä näistä tietää ennenkuin avaa motin. Saapi nähdä saadaanko siihen Suomen leima, nyt kilvessä on vielä kyrillisiä kirjaimia. Tullauspapereiden pitäis olla ihan kunnossa ja runkonumero täsmää kaikissa propuskoissa.
Mies tekee sähköt kokonaan uusiksi ja laturi vaihdetaan nipponiin, keulaan levyjarrut rumpujarrujen tilalle yms. käyttöä ja turvallisuutta parantavaa. Ihan ensiksi vaihdetaan vaihdelaatikko sellaiseen, johon saa sähköstartin, laiskana tyttönä kun en halua polkea sitä käyntiin...
Mies saa tuosta sitten itelleen pakillisen vara-laatikon.
Alkuperäinen väri on kauniin liikenneopasteiden-sininen, mutta sen verran on etulokarissa taivaansinisiä paikkamaalauksia ja lisäksi haluan vaihtaa tankin tuolla nurkassa odottavaan luukulliseen malliin, että taidan syksyn pitkinä iltoina maalata sen valkoiseksi. Sininenkin on nätti, mutta valkoinen on unelma, ja kun maalipinta menee jokatapauksessa uusiksi, niin samalla vaivalla tekee sitten just sen värisen kun on haaveillut. .
Mikään kovin kätevä "tyttöpyörähän" tuo ei ole, mutta ehkä mä saan sen ite ylös lippojen jälkeen, soolona se painaa vaan 220 kiloa. Täytyypi harjootella hyvä nostotekniikka.
Mitään järkeähän tässä mun mopon vaihdossa ei ole...
. Tänä kesänä uudelleen mopoilun aloittanut parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Mut jos seura kelpais kokemuksen puutteesta huolimatta... Oon Salosta.
Juuri mun makuun.
Onneks mies on siinä talliin laittamisessa luvannut olla mukana nyt alkuaikoina, jos suinkaan pystyy että jos se taas pihassa kaatuu niin auttaa ees ylös.
Kellään sukulaisella eikä kellään muullakaan lähipiiristä, ei edes kellään entisistä naapureistakaan, ole moottoripyörää ollut. Mut tarina kutakuinkin on mennyt näin: 
Kaksipyöräisenä ajamiseen verrattuna tuo on ihan älyttömän kohelo ajettava, mutta... Onko noissa sivuvaunuissa jotain riippuvuutta aiheuttavaa ainetta mukana? 
Kotiin oli eilen enää 10 kilsaa, niin pyörä sano ei. Kärjet oli hylänny ittestään jonkun pikkupalasen, eikä sitte jassanu pyörä enää mennä eikä käynnistyä. Mulla on nyt onneksi tässä "sisäänajovaiheessa" oma teknikko takapiruna mukana omalla Uralismuksella ja se kävi sitten kotoa hakemassa uuden pakasta vetästyn jakajan tilalle. Sittenhän se taas onnistu. Selvästi ei oo jamaha, se on Urali. 
