Ihan aluksi iso disclaimer: Tämä viesti sisältää täyden amatöörin ajatuksia ja mielipiteitä, tätä ei kannata ottaa "kovana totuutena".
Siinä toivossa että saisin innostettua uusia ihmisiä kiinnostumaan valokuvaamisesta radan varressa ja koska muutama on varikolla tullut kyselemään aiheesta, tässä pieni opas miten hommaan pääsee käsiksi.
Kuvauskalusto
Ihan aluksi todettakoon että kuskille se huonompi kuva on kuitenkin paljon parempi kun ei kuvaa ollenkaan joten vaikka kalusto ei allaolevia suosituksia vastaisikaan kannattaa rohkeasti käydä kokeilemassa kuvaamista.
Nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaaminen on suhteellisen vaativaa kalustolle. Käytännössä luotettava hyvien kuvien saaminen vaatii järjestelmäkameran tai ns. peilittömän järjestelmäkameran, joskin hyvällä peruskameralla on mahdollista saada julkaisukelpoisia kuvia aikaan mutta onnistumisprosentti jäänee heikoksi.
Kalustoa valitessa tärkein ominaisuus on tarkka ja nopea automaattitarkennus, mikään muu ei vaikuta yhtä paljoa onnistuneiden kuvien määrään.
Kameran valmistajalla ja mallilla ei sinänsä ole väliä, joskin on käytännöllistä hankkia kamera joka on yhteensopiva tuttujen ihmisten kaluston kanssa, koska tämä mahdollistaa esim. linssien lainaamisen joka on hyvä tapa säästää kollektiivisesti kuluissa.
Kameran megapikselien määrällä ei ole käytännössä mitään merkitystä ellet halua teettää kuvista isoja julisteita, kaikissa edes suunnilleen nykyaikaisissa digitaalikameroissa on aivan tarpeeksi kuvapisteitä kaikkeen muuhun käyttöön. Myöskään täysikokoisesta kennosta ei ole tässä hommassa hirveästi hyötyä, päinvastoin se saattaa olla haitaksi koska tarvitset pidemmän polttovälin linssin saman suurennuskertoimen aikaansaamiseksi.
Linssiksi riittävä perusvalinta on esimerkiksi noin 70-200mm zoomilinssi. Kuvanvakaaja parantaa onnistuneiden kuvien määrää mutta ei ole välttämätön, omista kuvistani suurin osa on kuvattu putkella jossa ei ole vakaajaa. Linssissä saisi olla nopea automaattitarkennus, näitä yleensä markkinoidaan termeillä "ultrasonic" tai "hypersonic" tai jotain vastaavaa.
Muistikortiksi kannattaa valita mahdollisimman iso ja ehkä ottaa toinenkin muistikortti mukaan, koska kuvia yleensä tulee paljon eikä radan varressa ole aikaa alkaa poistaa huonoja. Järjestelmäkameran kanssa suosittelisin vähintään 16GB muistikortin käyttöä.
Toiminta ratapäivillä
Jokaisella ratapäiväjärjestäjällä on hieman omat toimintatapansa kuvaajien suhteen joten käy aina varmistamassa järjestäjiltä oikeat toimintatavat. Allaoleva ohjeistus pätee yleisesti .ORGin päivillä.
Käy paikalle saavuttuasi kertomassa tapahtuman järjestäjille aikovasi kuvata ja selvitä toimintatavat - käytä myös pelisilmää äläkä mene häiritsemään järjestäjiä jos he ovat kovin kiireisen näköisiä vaan odota parempaa hetkeä.
Ennen radan varteen menoa haet yleensä huomioliivit ja mahdollisesti radiopuhelimen tapahtuman järjestäjiltä.
Radan lähellä toimiessa tärkeintä on aina turvallisuus, sekä omasi että radalla ajavien kuljettajien. Varmista että kuvaat turvallisesta paikasta ja et liiku vaarallisilla alueilla kun radalla on pyöriä!
Jos joudut kuvaamispaikkaan mennäksesi tai sieltä poistuaksesi ylittämään radan tai kulkemaan muuten vaarallisella alueella, pyydä että porttivahti kertoo koska se on turvallista tehdä ja ilmoita kun olet pois vaaralliselta alueelta.
Kuvauspaikan valinta
Kuvauspaikka pitää ehdottomasti valita niin että mahdollisen kaadon tai ulosajon tapauksessa pyörä tai kuski ei tule päällesi! Silmä etsimessä et välttämättä huomaa ajoissa kohti tulevaa kaatunutta.
Parhaat kuvauspaikat varsinkin lyhyempipolttovälisillä linsseillä ovat hyvin lähellä rataa, joka tarkoittaa että turvallisuussyistä ne ovat yleensä jonkun mutkan sisäpuolella tai suojavallin takana. Pidempipolttovälisillä linsseillä saa lisää vaihtoehtoja paikan valintaan. Jos kuvaat mutkan sisäpuolelta mene rohkeasti melko lähelle radan reunaa, katso vaikka aluksi hetken millaista linjaa pyörät kulkevat ohitsesi niin osaat arvioida oikean etäisyyden.
Ratapäivän järjestäjiltä tai paljon rata-ajoa harrastavilta kuskeilta voi kysellä missä paikoissa kuvaajia on aikaisemmin nähty.
Asetukset ja kuvien ottaminen
Tämä kappale sisältää omia näkemyksiäni ja suosituksia eikä ole mikään jäykkä ohje, eri tilanteet vaativat erilaiset asetukset.
* kuvaformaatiksi RAW (jälkikäsittelyn helpottamiseksi)
* kuvaustilaksi kiinteä aukon valinta (kulkee nimellä Av ainakin Canonin kameroissa)
* aukoksi noin 5.6-7.1, mielellään ei aivan linssin maksimiaukkoa terävyyden parantamiseksi
* valotus joko automaatilla tai haet käsin hyvät arvot oman maun ja kykyjen mukaan (itse kuvaan pääasiassa automaatilla)
* autofocus jatkuvaan tilaan (Canoneissa "AI servo")
* kaikki keskialueen tarkennuspisteet käyttöön
Valotusajaksi varsinkin ilman kuvanvakaajaa olisi hyvä saada noin 1/efektiivinen polttoväli sekuntia, tätä kohti mennään muuttamalla ISO-asetusta, aukkoa ja hätätilassa pakottamalla kamera yli/alivalottamaan kuvaa hieman (korjataan jälkikäsittelyssä).
Eli esimerkkinä: Polttoväli noin 130mm, Canon 7D runko jossa on ns. APS-C kenno eli 1.6x suurennuskerroin, saadaan 130mm*1.6 = 208mm efektiivinen polttoväli, joten valotusajan pitäisi olla noin 1/200sec.
Liike-epäterävyyden takia ellet ole erityisen taitava seuraamaan kohdetta joka tapauksessa alle 1/200sec ei kannata mennä, oikeastaan suosittelisin pysymään 1/400sec nopeammalla puolella, sillä saa jo aivan hyvin liikkeen tuntua.
Oma tekniikkani kuvien ottamiseen on jokseenkin seuraava: Aloitan kohteen seuraamisen autofocus aktiivisena varsin aikaisessa vaiheessa ja olen jo etukäteen päättänyt jonkun kriteerin koska aion ottaa kuvan. Esimerkiksi "kun pyörä on kanttarin puolivälissä" tai "kun pyörä täyttää 80% etsimestä". Otan yleensä vain yhden kuvan per ohiajo, olen joskus kokeillut ottaa nopealla sarjakuvauksella useita mutta se tuntuu johtavan lähinnä siihen että kameran autofocus toimii huonosti ja koko sarjasta ei välttämättä jää edes sitä yhtä hyvää kuvaa käteen. Sarjakuvauksella myös saa muistikortin täyteen aivan liian nopeasti ja tuottaa itselle hirveästi lisää työtä jälkikäsittelyssä.
Kuvien käsittely
Syy siihen miksi suosittelen kuvaamaan RAW-muodossa on se että kuvia voi jälkikäsitellä ilman laadun heikkenemistä. Esimerkiksi useimmat modernit kamerat tallentavat raakakuvaan ainakin 14 bittiä tietoa jokaisesta pääväristä jokaista kuvapistettä kohti siinä missä JPEG-kuvassa tietoa on vain 8 bittiä. Tämä tarkoittaa sitä että jos JPEG-kuvan valoisuutta korjaa jälkikäteen, on kuvasta jo kadonnut informaatio jota tässä muutoksessa tarvittaisiin. Toinen syy on että useimmat kuvatiedostotyypit kuten JPEG ovat ns. informaatiota hukkaavia pakkausmuotoja, joten kun kuvan avaa jälkikäsittelyyn ja tallentaa sieltä uudestaan on tietoa hukattu jo kaksi kertaa joka heikentää kuvan laatua.
RAW-kuvien käsittelyyn on monia eri ohjelmia, sekä ilmaisia että kaupallisia, ja valinta on melkolailla makuasia. Itse käytän Adobe Lightroomia lähinnä historiallisista syistä, aikaisemmin valikoimaa ei ollut aivan niin paljoa kun nykyisin.
Oma työtapani on käydä kuvat läpi kolme kertaa.
Ensimmäisellä kierroksella poistan nopeasti selvästi epäonnistuneet, en käytä tässä vaiheessa vielä zoomausta vaan katson vain kuvaa nopeasti ja poistan jos se on aivan selvästi huono.
Toisella kierroksella katson tarkemmin zoomaamalla lähemmäs onko kuva epäterävä tai tärähtänyt ja poistan huonot, niihin jotka mielestäni tässä vaiheessa näyttävät onnistuneilta teen samalla rajauksen säädön.
Kolmannella ja viimeisellä kierroksella säädän kuvien valkotasapainon ja valotuksen. Säästääkseni aikaa olen kehittänyt tavan jossa valitsen samasta paikasta ja suunnilleen samoissa olosuhteissa otetuista kuvista yhden johon teen tarvittavat säädöt ja sen jälkeen kopioin nämä säädöt muihin vastaaviin kuviin aloituspisteeksi, yleensä tällä tavalla useimpiin kuviin tarvitsee tehdä vain aivan pientä viilausta.
Aikaa menee itselläni ehkä noin 2-3 minuuttia per julkaisuun päätyvä kuva, eli noin nelisen tuntia yhtä tunnin kuvaussessiota kohti josta jää julkaisuun hieman reilu sata kuvaa.
Kuvien julkaisu
Valmiit kuvat pitää tietysti julkaista jossain mistä muutkin niitä pääsevät katsomaan. Valmiita pilvipalveluita on monia, esimerkiksi Google Photos, kuvat.fi ja flickr. Jokaisessa on hieman eri ominaisuudet ja erilainen tapa tuoda kuvat näytille ja osa on maksullisia, osa ilmaisia. Kannattaa tehdä pieni taustatutkimus ja valita omiin tarpeisiin sopiva.
Kuvia julkaistessa omat asetukseni ovat:
* JPEG, laatu 90
* kuva skaalattuna niin että pitkä sivu on max 2000 pikseliä
* sRGB väriavaruus
* "sharpen for screen - high"
Kuviin voi halutessaan lisätä vesileimaksi esim. oman nimen ja/tai sähköpostiosoitteen jos siltä tuntuu, itse en ole näin tehnyt. Kannattaa myös miettiä jonkinlaiset käyttöehdot kuville, jos ei suuremmin halua miettiä niin yleinen perusratkaisu on sallia kaikki ei-kaupallinen käyttö ja vaatia että kaupallisesta käytöstä sovitaan erikseen kuvaajan kanssa. Toinen hyvä mahdollisuus on käyttää jotain valmista lisenssiä, esim. Creative Commons-lisenssit ovat hyviä kuvien jakamiseen.
Lopuksi
Kuvaamaan oppii vain ja ainoastaan kuvaamalla, ei missään nimessä kannata jättää kuvaamatta siksi että kokisi ettei osaa. Lisäksi epätäydellinenkin kuva on monesti kuskille mukava muisto tai hyödyllinen oppimismateriaali.
Toivon että muut kuvaajat jakavat tässä ketjussa omia vinkkejään, mielelläni itsekin oppisin jotain uutta.
Siinä toivossa että saisin innostettua uusia ihmisiä kiinnostumaan valokuvaamisesta radan varressa ja koska muutama on varikolla tullut kyselemään aiheesta, tässä pieni opas miten hommaan pääsee käsiksi.
Kuvauskalusto
Ihan aluksi todettakoon että kuskille se huonompi kuva on kuitenkin paljon parempi kun ei kuvaa ollenkaan joten vaikka kalusto ei allaolevia suosituksia vastaisikaan kannattaa rohkeasti käydä kokeilemassa kuvaamista.
Nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaaminen on suhteellisen vaativaa kalustolle. Käytännössä luotettava hyvien kuvien saaminen vaatii järjestelmäkameran tai ns. peilittömän järjestelmäkameran, joskin hyvällä peruskameralla on mahdollista saada julkaisukelpoisia kuvia aikaan mutta onnistumisprosentti jäänee heikoksi.
Kalustoa valitessa tärkein ominaisuus on tarkka ja nopea automaattitarkennus, mikään muu ei vaikuta yhtä paljoa onnistuneiden kuvien määrään.
Kameran valmistajalla ja mallilla ei sinänsä ole väliä, joskin on käytännöllistä hankkia kamera joka on yhteensopiva tuttujen ihmisten kaluston kanssa, koska tämä mahdollistaa esim. linssien lainaamisen joka on hyvä tapa säästää kollektiivisesti kuluissa.
Kameran megapikselien määrällä ei ole käytännössä mitään merkitystä ellet halua teettää kuvista isoja julisteita, kaikissa edes suunnilleen nykyaikaisissa digitaalikameroissa on aivan tarpeeksi kuvapisteitä kaikkeen muuhun käyttöön. Myöskään täysikokoisesta kennosta ei ole tässä hommassa hirveästi hyötyä, päinvastoin se saattaa olla haitaksi koska tarvitset pidemmän polttovälin linssin saman suurennuskertoimen aikaansaamiseksi.
Linssiksi riittävä perusvalinta on esimerkiksi noin 70-200mm zoomilinssi. Kuvanvakaaja parantaa onnistuneiden kuvien määrää mutta ei ole välttämätön, omista kuvistani suurin osa on kuvattu putkella jossa ei ole vakaajaa. Linssissä saisi olla nopea automaattitarkennus, näitä yleensä markkinoidaan termeillä "ultrasonic" tai "hypersonic" tai jotain vastaavaa.
Muistikortiksi kannattaa valita mahdollisimman iso ja ehkä ottaa toinenkin muistikortti mukaan, koska kuvia yleensä tulee paljon eikä radan varressa ole aikaa alkaa poistaa huonoja. Järjestelmäkameran kanssa suosittelisin vähintään 16GB muistikortin käyttöä.
Toiminta ratapäivillä
Jokaisella ratapäiväjärjestäjällä on hieman omat toimintatapansa kuvaajien suhteen joten käy aina varmistamassa järjestäjiltä oikeat toimintatavat. Allaoleva ohjeistus pätee yleisesti .ORGin päivillä.
Käy paikalle saavuttuasi kertomassa tapahtuman järjestäjille aikovasi kuvata ja selvitä toimintatavat - käytä myös pelisilmää äläkä mene häiritsemään järjestäjiä jos he ovat kovin kiireisen näköisiä vaan odota parempaa hetkeä.
Ennen radan varteen menoa haet yleensä huomioliivit ja mahdollisesti radiopuhelimen tapahtuman järjestäjiltä.
Radan lähellä toimiessa tärkeintä on aina turvallisuus, sekä omasi että radalla ajavien kuljettajien. Varmista että kuvaat turvallisesta paikasta ja et liiku vaarallisilla alueilla kun radalla on pyöriä!
Jos joudut kuvaamispaikkaan mennäksesi tai sieltä poistuaksesi ylittämään radan tai kulkemaan muuten vaarallisella alueella, pyydä että porttivahti kertoo koska se on turvallista tehdä ja ilmoita kun olet pois vaaralliselta alueelta.
Kuvauspaikan valinta
Kuvauspaikka pitää ehdottomasti valita niin että mahdollisen kaadon tai ulosajon tapauksessa pyörä tai kuski ei tule päällesi! Silmä etsimessä et välttämättä huomaa ajoissa kohti tulevaa kaatunutta.
Parhaat kuvauspaikat varsinkin lyhyempipolttovälisillä linsseillä ovat hyvin lähellä rataa, joka tarkoittaa että turvallisuussyistä ne ovat yleensä jonkun mutkan sisäpuolella tai suojavallin takana. Pidempipolttovälisillä linsseillä saa lisää vaihtoehtoja paikan valintaan. Jos kuvaat mutkan sisäpuolelta mene rohkeasti melko lähelle radan reunaa, katso vaikka aluksi hetken millaista linjaa pyörät kulkevat ohitsesi niin osaat arvioida oikean etäisyyden.
Ratapäivän järjestäjiltä tai paljon rata-ajoa harrastavilta kuskeilta voi kysellä missä paikoissa kuvaajia on aikaisemmin nähty.
Asetukset ja kuvien ottaminen
Tämä kappale sisältää omia näkemyksiäni ja suosituksia eikä ole mikään jäykkä ohje, eri tilanteet vaativat erilaiset asetukset.
* kuvaformaatiksi RAW (jälkikäsittelyn helpottamiseksi)
* kuvaustilaksi kiinteä aukon valinta (kulkee nimellä Av ainakin Canonin kameroissa)
* aukoksi noin 5.6-7.1, mielellään ei aivan linssin maksimiaukkoa terävyyden parantamiseksi
* valotus joko automaatilla tai haet käsin hyvät arvot oman maun ja kykyjen mukaan (itse kuvaan pääasiassa automaatilla)
* autofocus jatkuvaan tilaan (Canoneissa "AI servo")
* kaikki keskialueen tarkennuspisteet käyttöön
Valotusajaksi varsinkin ilman kuvanvakaajaa olisi hyvä saada noin 1/efektiivinen polttoväli sekuntia, tätä kohti mennään muuttamalla ISO-asetusta, aukkoa ja hätätilassa pakottamalla kamera yli/alivalottamaan kuvaa hieman (korjataan jälkikäsittelyssä).
Eli esimerkkinä: Polttoväli noin 130mm, Canon 7D runko jossa on ns. APS-C kenno eli 1.6x suurennuskerroin, saadaan 130mm*1.6 = 208mm efektiivinen polttoväli, joten valotusajan pitäisi olla noin 1/200sec.
Liike-epäterävyyden takia ellet ole erityisen taitava seuraamaan kohdetta joka tapauksessa alle 1/200sec ei kannata mennä, oikeastaan suosittelisin pysymään 1/400sec nopeammalla puolella, sillä saa jo aivan hyvin liikkeen tuntua.
Oma tekniikkani kuvien ottamiseen on jokseenkin seuraava: Aloitan kohteen seuraamisen autofocus aktiivisena varsin aikaisessa vaiheessa ja olen jo etukäteen päättänyt jonkun kriteerin koska aion ottaa kuvan. Esimerkiksi "kun pyörä on kanttarin puolivälissä" tai "kun pyörä täyttää 80% etsimestä". Otan yleensä vain yhden kuvan per ohiajo, olen joskus kokeillut ottaa nopealla sarjakuvauksella useita mutta se tuntuu johtavan lähinnä siihen että kameran autofocus toimii huonosti ja koko sarjasta ei välttämättä jää edes sitä yhtä hyvää kuvaa käteen. Sarjakuvauksella myös saa muistikortin täyteen aivan liian nopeasti ja tuottaa itselle hirveästi lisää työtä jälkikäsittelyssä.
Kuvien käsittely
Syy siihen miksi suosittelen kuvaamaan RAW-muodossa on se että kuvia voi jälkikäsitellä ilman laadun heikkenemistä. Esimerkiksi useimmat modernit kamerat tallentavat raakakuvaan ainakin 14 bittiä tietoa jokaisesta pääväristä jokaista kuvapistettä kohti siinä missä JPEG-kuvassa tietoa on vain 8 bittiä. Tämä tarkoittaa sitä että jos JPEG-kuvan valoisuutta korjaa jälkikäteen, on kuvasta jo kadonnut informaatio jota tässä muutoksessa tarvittaisiin. Toinen syy on että useimmat kuvatiedostotyypit kuten JPEG ovat ns. informaatiota hukkaavia pakkausmuotoja, joten kun kuvan avaa jälkikäsittelyyn ja tallentaa sieltä uudestaan on tietoa hukattu jo kaksi kertaa joka heikentää kuvan laatua.
RAW-kuvien käsittelyyn on monia eri ohjelmia, sekä ilmaisia että kaupallisia, ja valinta on melkolailla makuasia. Itse käytän Adobe Lightroomia lähinnä historiallisista syistä, aikaisemmin valikoimaa ei ollut aivan niin paljoa kun nykyisin.
Oma työtapani on käydä kuvat läpi kolme kertaa.
Ensimmäisellä kierroksella poistan nopeasti selvästi epäonnistuneet, en käytä tässä vaiheessa vielä zoomausta vaan katson vain kuvaa nopeasti ja poistan jos se on aivan selvästi huono.
Toisella kierroksella katson tarkemmin zoomaamalla lähemmäs onko kuva epäterävä tai tärähtänyt ja poistan huonot, niihin jotka mielestäni tässä vaiheessa näyttävät onnistuneilta teen samalla rajauksen säädön.
Kolmannella ja viimeisellä kierroksella säädän kuvien valkotasapainon ja valotuksen. Säästääkseni aikaa olen kehittänyt tavan jossa valitsen samasta paikasta ja suunnilleen samoissa olosuhteissa otetuista kuvista yhden johon teen tarvittavat säädöt ja sen jälkeen kopioin nämä säädöt muihin vastaaviin kuviin aloituspisteeksi, yleensä tällä tavalla useimpiin kuviin tarvitsee tehdä vain aivan pientä viilausta.
Aikaa menee itselläni ehkä noin 2-3 minuuttia per julkaisuun päätyvä kuva, eli noin nelisen tuntia yhtä tunnin kuvaussessiota kohti josta jää julkaisuun hieman reilu sata kuvaa.
Kuvien julkaisu
Valmiit kuvat pitää tietysti julkaista jossain mistä muutkin niitä pääsevät katsomaan. Valmiita pilvipalveluita on monia, esimerkiksi Google Photos, kuvat.fi ja flickr. Jokaisessa on hieman eri ominaisuudet ja erilainen tapa tuoda kuvat näytille ja osa on maksullisia, osa ilmaisia. Kannattaa tehdä pieni taustatutkimus ja valita omiin tarpeisiin sopiva.
Kuvia julkaistessa omat asetukseni ovat:
* JPEG, laatu 90
* kuva skaalattuna niin että pitkä sivu on max 2000 pikseliä
* sRGB väriavaruus
* "sharpen for screen - high"
Kuviin voi halutessaan lisätä vesileimaksi esim. oman nimen ja/tai sähköpostiosoitteen jos siltä tuntuu, itse en ole näin tehnyt. Kannattaa myös miettiä jonkinlaiset käyttöehdot kuville, jos ei suuremmin halua miettiä niin yleinen perusratkaisu on sallia kaikki ei-kaupallinen käyttö ja vaatia että kaupallisesta käytöstä sovitaan erikseen kuvaajan kanssa. Toinen hyvä mahdollisuus on käyttää jotain valmista lisenssiä, esim. Creative Commons-lisenssit ovat hyviä kuvien jakamiseen.
Lopuksi
Kuvaamaan oppii vain ja ainoastaan kuvaamalla, ei missään nimessä kannata jättää kuvaamatta siksi että kokisi ettei osaa. Lisäksi epätäydellinenkin kuva on monesti kuskille mukava muisto tai hyödyllinen oppimismateriaali.
Toivon että muut kuvaajat jakavat tässä ketjussa omia vinkkejään, mielelläni itsekin oppisin jotain uutta.
Joskus on hyvä kuvata esim (lähes) suoraan kameraa kohti tulevaa kohdetta. Silloin kannattaa melkein olla niin nopea valotusaika kuin voi käyttää. Täten saa ehkä näkyviin putkesta ja muutenkin pyörästä tulevan lämpöväreilyn, ehkä jotain lentäviä esineitä (jos soralla ajetaan) tms. Taas sivulta ohiajavasta kohteesta otetuissa kuvissa itse olen tykästynyt hieman pidempään valotusaikaan.
