Hmm.. Te saatte tän homman teorian kuulostamaan kamalan vaikeelta, vaikka se on vain teknis-taiteellinen vuorovaikutusten summa
Mutta ehkä voisin saada homman tuntumaan vieläkin vaikeammalta?
Tuo Hannulan mainitsema "valo tekee tai pilaa kuvasi, hallitse sitä jos suinkin mahdollista", pitää sisällään kupletin juonen niin yhdessä lauseessa, ettei kahta sanaa!
Mitäs noihin eepoksiin nyt vielä lisäis jotain olennaista?
No, yritetään - ripottelen nyt siis mieleen tulevaa tajunnanvirtaa sitä mukaan kun tulee mieleen ilman että silti olisi pakko jotain kirjoittaa.:
1. Etsimen tarkennuspisteen ei tarvii olla keskellä ruutua, vaan siinä kohtaa, mihin kohteen kuvassa haluat muuhun taustaan nähden. Voit siis sommitella kuvasi ilman, että ensin tarkennat kohteeseen, ja sitten sommittelet ennen liipasua.
2. Olet saattanut harkita, että mitä jos laittais jo kameraan valmiiksi 16:9 kuvasuhteen päälle. Siitä vaan, mutta se syö jälkikäsittelyssä sommitteluvaroja, ja monesti jos horisonttia pitää oikaista, myös oikaisuvaroja. Vaikka sommittelisit tarkennuspisteellä kohdan 1. mukaan, mieli voipi jälkikäsittelyssä vielä muuttua ja 16:9:llä iso siivu rajausvaroista on etukäteen syöty. ELi mitä hyötyä syödä pelivaroja jo etukäteen, paitsi että se säästää hiukan muistkorttia leikkaamalla resoluutiosta tuon kuvasuhteen muutoksen verran?
3. Käsitarkennuksella kuvataan kukkasia ja maisemia haluten tarkentaa just tiettyyn kohtaan kuva-alalla. Sporttikuvauksessa sillä ei saa aikaan kuin jotain epämääräisiä "taidepläjäyksiä" joiden merkitystä ei ilman lisäselityksiä ymmärrä kuin kuvaaja itse. Voihan sitä toki etsiä etukäteen radasta pisteen, jolla kohtaa ottaa aina kuvan kun mopo on siinä hollilla, mutta käytännössä siitä seuraa vain sutta ja sekundaa. Pätee myös automaattisen kertatarkennuksen käyttämiseen. Noi oli välttämättömiä pahoja joskus 10v sitten kun kameroissa ei ollut AI-Servoa + objektiivissa nopeaa tarkennusmoottoria. Nykypäivänä käsitarkennuskokeilut on lähinnä em. mainitsemien asioiden oikeaksi todistelua.
4. Megapikselejä ei todellakaan ole liikaa. Kyse on enemmänkin siitä minkä kokoiselle kennolle ne on laitettu. Jos kännykän kennolla on 30Mpix, jokainen tietää, ettei niistä kuvista vähänkään enemmän rajatessa tule kuin pikselipuuroa esille. Sama pätee, jos niitä mekapikselejä on alunalkaenkin vain esim. 10. Toinen ääripää on joku Canon eos 5Dx, vai mikä se ny oli, jossa on 50Mpix täyskenno. Hommaa edistää ja sen pilaa kuvakohina, lämpöväreily pitkällä matkalla, ja huonosti piirtävä linssi. Em. Canonilla croppaat jälkikäsittelyssä vielä itikan jätöksestäkin koko ruudun kokoisen käyttökelpoisen kuvan. Entä miten kävisi 10mpix kuvalle - olettaen siis että putki piirtää terävästi? Tosin suurin megapixelimäärien kirous on myös se, että esim 50mpix kuvassa epäterävyys erottuu myös paaljon pahemmin kuin 20mpix kameralla otetussa, eli kuvan resoluution kasvu näyttää myös virheet tarkemmin. Eli saa olla taas kertaluokkaa huolellisempi sen kymmenesosasekunnin ajan kun tarkentaa kohteeseen ja liipasee kuvan, mutta onnistuessaan kuva on hemmetin tarkka ja yksityiskohtainen.
Itse rajaan 20Mpix kamerallani suht vapaalla kädellä kuviani aina 1/5-osaan saakka alkuperäisestä, ilman että ääriviivoihin ilmaantuu ruudun kokoisena pahasti sahalaitaa tai yksityiskohdat menisi puuroksi kun linssinä on toi 70-200 vakaajallinen Sigma, ja Canonin EF100-400L mk2. Canonin 18-135 kittilinssin piirron kanssa taas ei tarvii olla yhtä optimistinen, vaan croppausvaraa on noin puolet alkuperäiseen verrattuna. Sporttikuvat tuolla kittilinssillä on muutenkin laadultaan lähinnä kännykkätasoa. Potretteihin yms. vähemmän liikkuvaan se kyllä käy.
5. Jos kamerassasi on säätömahdollisuus tarkennuksen etäisyyden säädölle, perehdy siihen ja säädä objektiivit kondikseen. Ne monesti tehtaan jäljiltä eivät tarkenna juuri sille etäisyydelle, mitä kamera väittää, vaan hiukan tarkennuspisteen eteen tai taakse. Varsinkin suurella aukolla, ja jos kohde on etäällä, ongelma kärjistyy. Tarkennat kypärään, muuta terävänä kuvassa näkyykin etualan kukkaset. Pienen aukon, 5.6-8 käyttö hiukan kompensoi, mutta toisaalta valtaosa objektiiveista piirtää noilla aukoilla terävimmin, joten sekin etu menetetään jos todellinen tarkennus osuu todellisuudessa tarkennuspisteen eteen tai taakse.
6. Älä kuvaa vastavaloon, paitsi jos ehdoin tahdoin haluat kuviin puhkipalaneen taivaan/radan ja itse kohteen pikimustana. Valotuksen säätö pisteelle tietty auttaa, mutta sitten vasta muu kuin kohde ylivalottuu oikein reippaasti - varsinkin jos kohteen värikin on vielä musta. Pidä siis aurinko takana, eli huolehdi, että oma varjosi on kuvattavaa kohti.
7. Käytä valotuksen mittaustapana keskialue valotusta. Sillä ennalta ehkäiset edes hiukan kokoalamittaukseen verrattuna sen taustalla loimottavan taivaan vaikutusta kuvan lopputulokseen. Parempi että sinisen taivaan ja mustakylkisen mopon sijaan, mopon väri tulee esiin, ja taivas hiukan palaa. Sitten kun tausta on synkkä voipi kokeilla vaikka pistevalotusta, kuin myös kokoalaa. Monesti vaan tuon keskialuemittauksen kera pystyy keskittymään parhaiten olennaiseen.
8. Musta, punaiset ja oliko vielä muunkin väriset pyörät, joissa ei ole edes tarroja kyljissä, on kameran kontrastieroihin perustuvan tarkennusmittauksen akilleen kantapää. Siinä ei hirveesti ole parannusta tapahtunut edes tuossa EOS7Dmk2:ssa vaikka siihen on apinoitu em. tekniikka Eos1-sarjan lippulaivasta. Edelleen monesti laite on löytävinään kohteen lukittuen siihen, mutta kun ei. Voipi tosin johtua myös Canon/Sigma epäyhteensopivuuksista - eihän Canon nyt tietenkään kaikkia algoritmejaan kilpailijoille kerro. Eli vika, ominaisuus vai tekijöiden summa. Pääasia että on hiukan tontilla syistä, eikä niiden takia hakkaa radalla päätään seinään säätöjä eestaas veivaten, vaan koittaa saada käyttökelpoista kuvaa niillä resursseilla mitä on.
9. Pannauksesta sen verran että kuten monelle olen sanonut, se on kuin skeettiä ampuis -heittolaukauksia siis. Haulikon sijaan käytössä on tosin luoti -eikä tähtäimen napsuja voi säädellä vaan se haetaan kohteeseen ja pidetään siinä samalla painaen tarkennuksen, ja samaan liikejatkumoon liipastaan vielä kuvakin. Tuon täytyy käydä selkäytimestä ja kropan pitää olla mukana. Aivan sama onko sulla joku viiden tonnin runko/linssi -setti, vai joku muutaman satasen pokkari. Homma ei vaan skulaa, jos kameran ja kuvaajan yhteistyö ei pelitä. Itselleni suon mukisematta 2-300 kuvaa kuivareeniä että saa itsensäkin mukaan liikkeeseen. Jotain sinnepäin roiskimalla ei tuhlaa kuin omaa aikaansa, saati että saa aikaan jotain esittelykelpoista tulosta. Homma voi reenata siten, että menet kaarteen säteen keskipisteen paikkeille tai hieman kauemmaksikin ja tähtäät sillä etsimen tarkennuspisteellä kuskin kypärään - helppoo kuin heinänteko kun tietää mitä tekee ja kropan kiertymään mukana. Sitten voi (ainakin Canonilla) katsoa kuvasta suoraan ruudulta, osuko tarkennuspiste jorpakkoon vai siihen kypärään. Ohimenneet vo delliä samantein. Suljinaika on polttovälistä riippuen 70-200mm putkella 70 laajispäässä 1/80s tai nopeampi. Vakaaja saa olla päällä, muttei välttämätön. Kohdehan on käytännössä staattinen, joten vakaaja voi jopa häiritä terävän kuvan ottoa, mutta yleensä siitä on haittaa vain jalalta potrettia kuvatessa. Kaikenkaikkiaan kyse on siis suht monen vuorovaikutuksen summasta onnistuuko kuva vai ei. Jos ei hermo kestä, ja blurria tulee, niin suljinajan nopeutus vaikka 1/500s auttaa, mutta se tappaa kyllä liikkeenkin, ja radanvarren voikukan lehdetkin terävöityy, ja kohde on kuin rataan pultattu patsas. Ota siis tavoitteeksi ottaa mahd. pitkällä valotuksella vaikka 500 kuvaa, ja hyväksy se jo etukäteen, että kotona ruudulla niistä saa heittää 450 roskiin - todennäköisesti jo suuri osa kameran ruudulta tsekatenkin. Kameran syvällisemmistä tarkennussäädöistä en ala kertomaan 7Dmk2:ssa on niitä niin paljon, että niiden käytön soveltamisesta käytännössä vois kirjoittaa kirjan ja toi oma proosani toimii millä tahansa kameralla jossa on jatkuva tarkennus käytettävissä.
10. Turvallisuus ja yleinen setin häiriötön jatkuminen
-
Älä mene radalle kuvailemaan punaiseen, tummanvihreeseen, tai kirkkaan keltaiseen paitaan/puseroon pukeutuneena. Kuskin näkökentän katveessa saatat näyttää em. väriseltä lipulta aiheuttaen turhaa sekaannusta. vaikka se niin kummalliselta kuulostaakin. Tavallisen tallaajan näkökenttä satasen vauhdissa on tutkitusti n. 18 astetta, mikä selittänee asiaa myös.
Edit. Lisätty megapikselien lisäämisen oheisriemut.
