• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Robottikuski

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja efraim
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Vasta kun osataan kirjoittaa koodiin Rossin vauhtiin riittävät komennot, ollaan saatu luotua laskentamalli siitä miten pyörää viedään lujaa. Tätä mallia vasten taas voidaan suunnitella pyöriä soveltumaan paremmin moiseen.
Siinä syntyy sivutuotteena paljon tietoa siitä miten pyörät saadaan toimimaan siinä, ja kovemmassa laukassa paremmin.

Moottoripyörän kovaa ajaminen alkaa olemaan siinä kintaalla, että sille analyyttisen laskentamallin kehittäminen ei välttämättä enää ole paras ratkaisu. Lyödään sinne pyörimään tekoäly-algoritmi, joka hakee sopivan tavan toteuttaa se kierrosaika. Käytännössä toimii aika pitkälti tommosella jaketin mainitsemalla evoluutiomallilla jossa hyvästä suorituksesta saa plussaa ja huonosta sapiskaa. Parhaat iteraatiot valitaan jatkokehitykseen jne. kunnes tulee seinä vastaan ja AI -algoritmia pitää mulkkaa johonkin suuntaan tahi saavutetaan tavoite.

Tokihan AI:n taustalla voidaan käyttää analyyttisia malleja joillain osa-alueilla jne.

Se kivahan tommosessa tietokoneen ohjaamassa mopossa on, että reaktioaika on murto-osa ihmisestä, joten pidon rajalla kiihdyttäminen ja jarruttaminen pitäs olla suhteellisen triviaalia, kun se pito voidaan mitata renkaan luiston kehityksestä.
 
Mikähän järki siinä on kehittää robottia ajamaan moottoripyörää joka ostetaan siksi että ihminen tykkää ajaa sillä. Luulisi että olisi toisinpäin että kehittää moottoripyörää niin että tyhmä robottikin osaa ajaa.

Ja vielä akuutimpi kysymys on : Miten tuo robotti pääsee ylös kun se rönää?

1) Joku haluaa kehittää tähän liittyvää teknologiaa.
2)Tuotekehitysinsinöörit haluaa demota asiaa jollain tavalla.
3) Tuotekehitysinsinööri haluaa, että töissä on kivaa, joten valitsee demoksi jotain mielenkiintoista. Tässä tapauksessa prätkän, jonka kanssa tuotekehitystiimi sitten leikkii.

Lopputuloksetna iso osa tuosta kehityksestä menee tod. näk. roskakoriin, mutta sivussa saadaan tuotteeseen uusia ominaisuuksia/parannuksia ja lahjakkaat ihmiset pysyy talossa eikä lähde kilpailijan leipiin. Jos meinaan kilpailijalla on kivemmat lelut / parempi meininki niin ne lahjakkaimmat kaverit kyllä työllistyy sinnekin.

Ja vielä akuutimpi kysymys on : Miten tuo robotti pääsee ylös kun se rönää?
Tuotekehitysinssi tai testiassari tms. käy tunkkaa sen ylös...ja sit kun siihen nosteluun kyllästytään niin laitetaan kylkeen joku aktuaattori, joka pukkaa sen pystyyn.
 
Vasta kun osataan kirjoittaa koodiin Rossin vauhtiin riittävät komennot, ollaan saatu luotua laskentamalli siitä miten pyörää viedään lujaa. Tätä mallia vasten taas voidaan suunnitella pyöriä soveltumaan paremmin moiseen.
Siinä syntyy sivutuotteena paljon tietoa siitä miten pyörät saadaan toimimaan siinä, ja kovemmassa laukassa paremmin.
Tuossa oikeastaan kulminoituu tavallisen harrastelijan lähestymistapa aiheeseen. Eli kuvitellaan että rata-ajo on jotenkin monimutkaista ja vaikeaa, ja että vaaditaan joku poikkeuksellinen erityistapaus jotta voidaan tehdä tulosta.

Rata-ajo on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen yhtälö, josta ehkä parhaana esimerkkinä on Aki Ajon vetämä talli, joka "taikoo" vuodesta toiseen menestyviä kuskeja ja maailmanmestareita.

Rossi on joskus ollut nopein/ paras, mutta vain jos verrataan saman aikakauden muihin kuskeihin.
Tai jos verrataan nykyisten kuskien suorituskykyä vs elektroniikka, niin kaikilla niillä sektoreilla joilla sallitaan elektroniikan kehitys ja käyttö; elektroniikka vie voiton kuskista jo nyt. Eli tällä hetkellä elektroniikan ainoa todellinen vastus on säännöt joilla pyritään tasoittamaan tilannetta kuskien eduksi.

Rossin, Markeesin, Faabion, Bagnaijan maksimi suorituskyky on jo nykyisellään hyvin kaukana voitosta, siinä vaiheessa kun vastustajaksi lyödään optimoitu koodinpätkä.
Eri asia on sitten nykytilanne, jossa koodinpätkät auttavat kuskia, ja koodinpätkiä on rajoitettu pistämällä kaikille kuskeille sama softa ecuun, ja rajaamalla koodinpätkien hiekkalaatikko hyvin pieneksi.
 
Rossin, Markeesin, Faabion, Bagnaijan maksimi suorituskyky on jo nykyisellään hyvin kaukana voitosta, siinä vaiheessa kun vastustajaksi lyödään optimoitu koodinpätkä.

Teoriassa ehkä joo, mutta käytännössä ollaan aika kaukana siitä, että "koodinpätkä" olisi kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa ihmistä nopeampi. Joissain rajatuissa tilanteissa "koodinpätkä" varmasti voittaa jo nykyisellään ihmisen.

Asiaa voi ehkä miettiä tältä kannalta:
Voittaako "koodinpätkä" radalla keskiverto katumotoristin? Hyvin suurella todennäköisyydellä voittaa missä vain olosuhteissa melko ylivoimaisesti.

Voittaako "koodinpätkä" maailmanmestarin? Todennäköisesti vain hyvin rajatussa erikoistilanteessa.

Auttaako nykyisen kokoiseen hiekkalaatikkoon sullottu koodinpätkä ihmistä (maailmanmestari tahi ei) olemaan nopeampi? Kyllä, ihan varmasti ainakin pitkässä juoksussa. Yksittäisellä kierroksella lienee mahdollista ajaa ilman sähköapuja ihan yhtä lujaa, mutta virheiden todennäköisyys kasvaa kierros kierrokselta.
 
Robottikuskit vie siviilimaailman ajonhallinan tekniikoita eteenpäin ja siksi niitä kannattaa viritellä.

Jos kierrosajoista puhutaan, niin onko toi ecun säätäminen loppupeleissä tehokkainta kierrosajan minimointiin ?

Miten olis täys aktiivijousitus, missä iskarin/jousen tilalla on hydraulituubi ja kasa antureita, jotka maksimoi renkaan pehmeän kosketuksen rataan jatkuvasti....
Ja jos olis vielä joku servolla ohjattu lyijypuntti matalalla, jolla voi painopistettä siirtää eteen/taakse riippuen mitä halutaan.
 
Teoriassa ehkä joo, mutta käytännössä ollaan aika kaukana siitä, että "koodinpätkä" olisi kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa ihmistä nopeampi. Joissain rajatuissa tilanteissa "koodinpätkä" varmasti voittaa jo nykyisellään ihmisen.

Asiaa voi ehkä miettiä tältä kannalta:
Voittaako "koodinpätkä" radalla keskiverto katumotoristin? Hyvin suurella todennäköisyydellä voittaa missä vain olosuhteissa melko ylivoimaisesti.

Voittaako "koodinpätkä" maailmanmestarin? Todennäköisesti vain hyvin rajatussa erikoistilanteessa.

Auttaako nykyisen kokoiseen hiekkalaatikkoon sullottu koodinpätkä ihmistä (maailmanmestari tahi ei) olemaan nopeampi? Kyllä, ihan varmasti ainakin pitkässä juoksussa. Yksittäisellä kierroksella lienee mahdollista ajaa ilman sähköapuja ihan yhtä lujaa, mutta virheiden todennäköisyys kasvaa kierros kierrokselta.
Kovin ruusuinen kuva sinulla on ihmisen kyvyistä vs nykyinen elektromekaniikka.

Käytännössä tarvittaisiin vain joku Elon Musk joka tuuppaisi huvikseen muutaman miljoonan tai muutaman kymmenen miljoonaa projektiin josssa tehtäisin robottikuski esim motogp pyörän päälle.
Kuten aikaisemmin todettua, rata-ajo on erittäin rajattu tilanne, jolloin riittää että kuskilla on vain vähän älyä. Ja sama pätee robottikuskiinkin.

Mietitäämpä hetki esim rata-ajon tärkeintä osa-aluetta, eli jarrumerkkiä ja jarrutusta apeksiin.

Nopeus jarrumerkillä esim 200 kmh eli 55,56m/s. Jos ihmiskuski tekee yhden puolikkaan silmänräpäyksen suuruisen virheen, eli yhden kymmenesosasekunnin suuruisen virheen, niin jarrumerkin paikassa se on 5,6 metriä. Mikä on todennäköisyys että Rossin, Markeesin, Faabion, Bagnaijan kaltainen kuski tekee aina ko virheen? Väittäisin että 100%.
Entäpä sitten robottikuski, jonka resoluutio on esim 1000 Hz eli paikkatieto mitataan ja analysoidaan tuhat kertaa sekunnissa. Maksimi virhe jarrumerkillä on 0,056 metriä.

Johtuen siitä että ihmisen kapasiteetti ei vain riitä, niin MM-tason kuskikin joutuu aina ottamaan ennakkoa, oli se sitten esim vain sen 0.1 sek, jotta olisi pelivaraa jarrussa ja jarrun aikana. Ja tuo 0.1 sek on erittäin optimistinen arvio ihmiskuskin hyväksi.
Robottikuski sen sijaan voi vetää aina täpöt päätyyn ja sen jälkeen optimijarru.

Paljonko tuo noin viiden metrin ero sitten synnyttää eroa kierrosajassa, jos apeksinopeus on vaikkapa 50 kmh? "Ei paljoa", mutta "ei paljoa" kertaa kymmenen mutkaa onkin "oho, vajaa sekuntti". "Niin mut ku ei radassa oo tommosia kovia jarruja kuin pari!?" Noh ikävä kyllä ihmiskuskin rajat tulee vielä enemmän vastaan kun mitataan hitaita jarruja, ja sellaisia paikkoja joissa pitää tehdä muutakin kuin jarruttaa pitkällä suoralla kovasta vauhdista.

Entäpä sitten se suurin juttu mikä erottaa nopean ja Nopean kuskin, eli kuinka nopeasti kaasulta päästään jarrulle, ja saadaan aikaiseksi maksimi jarrupaine? Ja jarrupaineen kevennys kallistuskulman kasvaessa?

Kykeneekö ihmiskuski muistamaan jokaisen jarrutuksen jarrupaineen, ja mittaamaan esim sen onko jarrun aikana esim 2 astetta myötä tai vastamäkeä, joka vaikuttaa suoraan siihen, mikä on optimijarrupaine? Ihmiskuskin kohdalla veikkaisin että todennäköisyys on nolla.
Robottikuskilla sen sijaan on käytännössä ääretön muisti, ja muistin tarkkuus on se tuhat kertaa sekunnissa. Tai no tuhat tai miljoona, mutta kuka näitä enää laskee, pointti tullee selkeäksi tuhannellakin, kun verrataan ihmiskuskiin.

Erittäin mielenkiitoiseksi homma menee siinä vaiheessa kun ajatellaan että robo voi vetää joka mutkassa Markeesit, eli käyttää kyynerpäätä ja polvea tukipisteinä, ja viedä mopoa koko jarrun ajan luistattaen etu ja takarengasta pidon 100% äärirajoilla. Joka mutkassa, joka kierroksella, aina, koko ajan. Yritäppä Markeesi siinä sitten haastaa roboa edes yhdessä mutkassa yhdellä kierroksella?

Mut tuleehan siitä fanitytölle ihan kiva ja pörröinen Fiilis, jos ajattelee että Rossin kaltainen (silloin kulta-aikoina) kuski pärjäis robotille edes yhdellä kierroksella. Milleniaalinen Todellisuus on sitten jotain ihan aivan muuta...
 
Jos kierrosajoista puhutaan, niin onko toi ecun säätäminen loppupeleissä tehokkainta kierrosajan minimointiin ?

Miten olis täys aktiivijousitus, missä iskarin/jousen tilalla on hydraulituubi ja kasa antureita, jotka maksimoi renkaan pehmeän kosketuksen rataan jatkuvasti....
Ja jos olis vielä joku servolla ohjattu lyijypuntti matalalla, jolla voi painopistettä siirtää eteen/taakse riippuen mitä halutaan.
Ecun säätämisestä oli puhe vain sen takia että säännöt rajottaa.
Jos säännöt ei rajota, niin sittenhän päästään säätämään ihan aivan kaikkea.
Lyijypunttia ei kannattane ottaa vaivoiksi, vaan korvata se esim keveällä gyroskoopilla, jolla saadaan aikaiseksi tarvittavat voimavektorit, ja noin muutoin kiihdytettävä kokonaismassa pysyy mahdollisimman pienenä.
 
Tarinasi muuttuu hieman kun radalle laitetaan 20 muuta kuskia jolloin on muutakin tiedettävää kuin jarrupaikka ja se että pito muuttuu koko ajan kisan edetessä. Sade, sumu, vesisumu, hieman kiilaavat muut kuskit jne. Muuttujia on aika paljon joihin kokeneella kuskilla ratkaisuja tulee omasta koodinpätkästä selkäruodosta. Varmasti jotain voidaan robotisoida mutta ei kaikkea.
 
Tarinasi muuttuu hieman kun radalle laitetaan 20 muuta kuskia jolloin on muutakin tiedettävää kuin jarrupaikka ja se että pito muuttuu koko ajan kisan edetessä. Sade, sumu, vesisumu, hieman kiilaavat muut kuskit jne. Muuttujia on aika paljon joihin kokeneella kuskilla ratkaisuja tulee omasta koodinpätkästä selkäruodosta. Varmasti jotain voidaan robotisoida mutta ei kaikkea.
Tuo nyt vaan on taas yksi tyypillinen esimerkki siitä, kun fanitytöllä on niin vahva tarve Fiilistellä niitä idoleitaan, ettei vaan pysty käsittämään heidänkin olevan vain ihmisiä jotka tekevät virheitä.
Ja virheiden suuruusluokka on megalomaaninen siinä vaiheessa kun niitä verrataan robottiin jonka resoluutio on tuhat tai miljoona kertaa tarkempi kuin ihmisellä.

Ts eipä se tarina muutu, vaikka lisätään koodinpätkään lisää koodinpätkiä.

Kyllähän Kasparoviakin vitutti jo 1997 niin paljon että syytti tietokonetta huijaamisesta kun hävisi uusintaottelun. Tai esim 1965 avaruusaluksessa oli ensimmäistä kertaa mukana tietokone, vaikka sen laskentateho ei ollut taskulaskinta kummosempi.
Onko Rellonen mahdollisesti syntynyt samoihin aikoihin ja sen jälkeen keskittynyt esim amisteluun ja mopon muttereiden vääntelyyn...? Lähinnä nyt vain haen selittävää tekijää noin suppealle visiolle milleniaalisen elektromekaniikan mahdollisuuksista.

Se että pitää esim sadetta, sumua tai vesisumua liian suurena haasteena robotille, kertoo vain aivan totaalisesta vision puutteesta.
Tilanehan nimenomaan on niin päin että ihmiskuskin toimintaedellytykset heikkenevät huomattavasti, koska muuttujia tulee ihan liikaa verrattuna ihmiskuskin kapasiteettiin.

Tai se että ympärillä on 20 kuskia. Joka jo lähtökohtaisesti on harhakuvitelma, jos ne 20 muuta on ihmiskuskeja. "Me ollaan jo eellä..."
Mutta sanotaan että ympärillä on 20 muuta robottikuskia, niin robottikuskin etu on se että se pystyy havannoimaan kaiken ympärillä liikkuvan massan, sekä edessä, että takana, että sivuille, ja ennustamaan niiden 20 paikat tuhat tai miljoona kertaa sekunnissa.
Siitä saa ehkä jonkun käsityksen kuinka helppoa se on robotille jos katsoo jotain kisaa, ja pistä videon pyörimään 1000 kertaisesti hidastettuna.

Esim erään tutkimuksen mukaan "visuaaliseen ärsykkeeseen reagoinnin keskimääräiseksi ajaksi saatiin 0,247 sekuntia". Robotilla tuollaista rajoitetta ei vain ole.
Ja kun yhtälöön lisätään ihmisen erittäin vajaavainen kyky ylipäätään havainnoida yhtään mitään, varsinkin jos ympärillä pörrää se 20 ihmiskuskia, niin ei ole mikään ihme jos varsinkin kisalähdöissä syntyy kontaktia ja romua lähes pääsääntöisesti.
 
Ja virheiden suuruusluokka on megalomaaninen siinä vaiheessa kun niitä verrataan robottiin jonka resoluutio on tuhat tai miljoona kertaa tarkempi kuin ihmisellä.

...

Esim erään tutkimuksen mukaan "visuaaliseen ärsykkeeseen reagoinnin keskimääräiseksi ajaksi saatiin 0,247 sekuntia". Robotilla tuollaista rajoitetta ei vain ole.
Ja kun yhtälöön lisätään ihmisen erittäin vajaavainen kyky ylipäätään havainnoida yhtään mitään, varsinkin jos ympärillä pörrää se 20 ihmiskuskia, niin ei ole mikään ihme jos varsinkin kisalähdöissä syntyy kontaktia ja romua lähes pääsääntöisesti.

Tuotaa... ei. Ensimmäiseksi pitäisi kvantifioida ihmisten aistien resoluutio, mutta ohitetaan tässä asiayhteydessä tämä pikkuseikka.

Itseajavissa autoissa käytetään aika perus sensoreita, jotka eivät ole tuhat tai miljoona kertaa tarkempia kuin ihmisen aistit.
Kamerat - itsestäänajavissa autoissa käytettyjen kameroiden resoluutio ei ole tajunnanräjäyttävä, kuten ei myöskään kuvanpäivitysnopeus. Kattavuus saadaan paremmaksi, mutta sekään ei ole ongelmaton. Lisää tästä myöhemmin.
LIDAR - Lidarit on yllättävän lyhyesti näkeviä laitteita. Lisäksi LIDARilla ei "näe" vieressä olevien kohteiden taakse. Mitä lähempänä LIDAR:ia kohde on, sitä suurempi varjoalue kohteen taakse syntyy. Moottoriurheilussa etäisyydet ovat ajoittain hyvinkin lyhyitä -> suuret varjoalueet.
Kaikuluotain - Samat ongelmat kuin LIDAR:ssa, lisäksi resoluutio on naurettavan pieni. Vrt. peruutustutkaa autossa, saat vain ja ainoastaan etäisyyden kohteeseen ja tarkkuus riippuu keilan koosta.

Ihminen aistii ympäristöään ja aivot pystyvät eri aisteista saaduilla tiedoilla luomaan kokonaiskuvan ympäristöstä. Tietokoneet ovat täysin antureiden varassa ja tietokoneille "arvelut" vajaavaisesta datasta on mahdottomia, onko vieressä liikuvan objektin takana jotakin muuta vrt. ihminen kääntää päätään ja näkee vieressä ajavan pyörän takana visiirin -> ollaan kolme rinnakkain -> ei ehdi millään ulkokaaren kautta mukaan, jätetään huomiotta. Tähän päättelyketjuun ei tietokone pysty, ellei sitä ole sille opetettu. Lisäksi sille pitäisi opettaa että se kolmas visiiri onkin (laita tähän jonkun nopean motorg:in nickki), joka tulee sieltä ulkokaarteen kautta ohi halusit tai et.

Koneoppimista kehitetään kyllä koko ajan, mutta jotta päästäisiin kuvailemaasi tasoon vaaditaan jo tekoälyä. Tietokoneelle tuntemattoman tilanteen kohtaaminen aiheuttaa joko ei reaktiota ollenkaan, tai hyvin arvaamattoman reaktion. Jälkimmäinen kuulostaa ainakin minusta hyvin pelottavalta.
Nykyiset tietokoneen opetusmenetelmät eivät riitä, eikä yhden moottoripyörävalmistajan resurssit tekoälyn kehittämiseen.Jos opetat tietokoneen ajamaan moottoripyörää, mutta et kerro sille, että kissaa pitää väistää, niin sen kissan hypätessä eteen tietokone jatkaa annettujen ohjeiden noudattamista, eli ajaa kissan päältä.

Reaktionopeudella ei ole hevonhumpan väliä (joka ei muuten ole tietokoneenkaan tapauksessa 0ms), jos toimenpiteen suorittaja ei tiedä mitä tehdä. Tietokone on koodin ja algoritmien lukitsema, se ei osaa eikä pysty soveltamaan. Se vasta vaarallista onkin.

Ihmisen korvaaminen tietokoneella ei riitä, että on kasa sensoreita ja kuvan- ja hahmontunnistus algoritmeja, vaan niiden pohjalta pitäisi osata toimiakin.
PS. virkistystaajuudella ei ole myöskään merkitystä, jos ei ole riittävästi laskentatehoa ja tiedonsiirtokaistaa käsitellä kaikilta antureilta tulevaa dataa. Ja tällaisessa käyttökohteessa niitä antureita täytyy olla ihan hitokseen, rengaspaineista ja -lämpötilasta alkaen.

Se että pitää esim sadetta, sumua tai vesisumua liian suurena haasteena robotille, kertoo vain aivan totaalisesta vision puutteesta.

Ei, vaan siitä että ymmärtää, että nämä kaikki olosuhde muuttujat täytyy opettaa sille robotille ja antaa robotille riittävät edellytykset tunnistaa nämä olosuhteet, niiden muuttumiset ja toimintamallit niihin reagoimiseen.

Ihmiskuski tunnistaa tien liukkauden näkemällä, kokeilemalla, pidon tunteella perslihaksissa, ohjaustangossa... se on yllättävän monen biologisen "anturin" summa tunnistaa kuinka liukasta nyt on ja kuinka kovaa voi ajaa.

Tai se että ympärillä on 20 kuskia. Joka jo lähtökohtaisesti on harhakuvitelma, jos ne 20 muuta on ihmiskuskeja. "Me ollaan jo eellä..."

Ja kun robottikuski nyt on näin ylivertainen, niin mites kun se tulee kierroksella ohitse? Ne 20 kuskia on levittäytyneenä ympäri rataa ja pitää ottaa huomioon.

Mutta sanotaan että ympärillä on 20 muuta robottikuskia, niin robottikuskin etu on se että se pystyy havannoimaan kaiken ympärillä liikkuvan massan, sekä edessä, että takana, että sivuille, ja ennustamaan niiden 20 paikat tuhat tai miljoona kertaa sekunnissa.

Käsitelty, ei pidä paikkaansa. Jos tietokone ei pysty edes kertomaan 100% luotettavasti huomisen säätä, niin jännä väite, että se pystyisi ennustamaan ratamoottoripyöräilijän seuraavan liikkeen, saatikka kaikkien radalla olevien päänsisäiset ajatukset.

Tässä teitkin muuten jo aivan uuden väitteen, että autonomiseen ajamiseen käytetyt sensorit toimisivat 1000000/s virkistystaajuudella. Ihan uteliaisuudesta: missä olet nähnyt käytettävän 1000000/s taajudella toimivia LIDAReita, kameroita tai kaikuluotaimia? Kiinnostaisi tietää todella. Tässä paperissa* mainitaan, että nykyaikaiset yleisesti käytössä olevat LIDARit toimivat 200000/s virkistystaajuudella antaen 30-asteen näkymän, joka on muutan aika vähän etenkin kun otetaan huomioon, että MotoGP pyörät kallistuu niinkin paljon kuin 64-astetta. Lidarin osoittaessa taivaalle sillä ei paljoa tee. Gimbaalinkaan kytkettynä aika vaikea on keksiä kohtaa, jossa täydessä kallistuskulmassa osa keilasta ei olisi estynyt jos verrataan Motobotiin, joka on kisa-asennossa.

* https://www.mdpi.com/1424-8220/21/6/2140/pdf

En edes viitsi käsitellä enää viimeistä kappalettasi, olen käyttänyt tähän jo liikaa aikaa.
Lopettaisitko toisten mollaaminen täällä foorumilla, kun et edes itse tiedä mistä puhut?

Terveisin,
Tietoteknisesti harrastunut milleniaali.
 
Eikös niitä täysin itsestään ajavia autojakin pitänyt olla kaupasta ostettavissa jo viime vuonna, tai viimeistään ensi vuonna?

Piti tulla rekkoja jotka osaa ajaa letkassa siten että vain ensimmäisessä on kuljettaja. Tosin hyvä ettei tullut, kuulostaa enemmän kuin tien tukolta. Nii ja teiden vetokykyä piti parantaa siten että autot osaisi ajaa pienemmällä turvavälillä kun ne on niin älykkäitä ja keskustelee keskenään. No kohtahan sitä vetokykyä ei niin tarvitakaan kun puolet henkilöautojen suoritteesta pyritään poistamaan.

Olikohan se Osmo A. Wiio joka totesi että ihminen yliarvioi tekniikan kehityksen lyhyellä aikavälillä ja aliarvioi pitkällä. Odotellaas parikyt vuotta niin tilanne voi olla ihan toinen (mut kaikki meistä ei ole sitä näkemässä).
 
Ketjusta on nyt poistettu vittuilut ja samalla turhat viestit.

Katsotaan, kuinka keskustelu etenee jatkossa.
Banaania on tarjolla niille kovakalloille, jotka sortuvat asiattomuuksiin.

Peace…
:orgmp:
 
Tässä paperissa* mainitaan, että nykyaikaiset yleisesti käytössä olevat LIDARit toimivat 200000/s virkistystaajuudella antaen 30-asteen näkymän

Pakko sohia vähän...:grin:

"Lidarit on yllättävän lyhyesti näkeviä laitteita."
Kuinka pitkälle pitäisi nähdä ja miksi. 200m on nykyään moisissa sovelluksissa ihan normikamaa Lidareilla.

"LIDARit toimivat 200000/s virkistystaajuudella antaen 30-asteen näkymän"
200000/s lukema kuulostaa vähän pienehköltä, mutta suuruusluokasta voi sanoa suoraan että mittaavat tuota suuruusluokkaa olevan määrän yksittäisiä pisteitä sekunnissa. Yksi mittaus (pistepilvi) saadaan ajoneuvokäyttöön suunnatuista Lidareista tyypillisesti max 50 Hz taajuudella. Yleensä harvemmin. Tuota ehkä tarkoitat "virkistystaajuudella". Oletan.

Tuo yksittäisen anturin mittaustaajuus ei kuitenkaan ole mitenkään ratkaiseva. Eikä paikkaestimaatin laskeminen edellytä kenenkään ajatusten lukua. Kyllä pyörän liikettä kuitenkin rajoittavat fysiikan lait, vaikka kuskilla olisi mielikuvitus hyvässä kuosissa. Mutta tämä tästä. :bye:

MUOKS: Banaania ei taida irrota tällä??
 
Pakko sohia vähän...:grin:

"Lidarit on yllättävän lyhyesti näkeviä laitteita."
Kuinka pitkälle pitäisi nähdä ja miksi. 200m on nykyään moisissa sovelluksissa ihan normikamaa Lidareilla.

"LIDARit toimivat 200000/s virkistystaajuudella antaen 30-asteen näkymän"
200000/s lukema kuulostaa vähän pienehköltä, mutta suuruusluokasta voi sanoa suoraan että mittaavat tuota suuruusluokkaa olevan määrän yksittäisiä pisteitä sekunnissa. Yksi mittaus (pistepilvi) saadaan ajoneuvokäyttöön suunnatuista Lidareista tyypillisesti max 50 Hz taajuudella. Yleensä harvemmin. Tuota ehkä tarkoitat "virkistystaajuudella". Oletan.

Tuo yksittäisen anturin mittaustaajuus ei kuitenkaan ole mitenkään ratkaiseva. Eikä paikkaestimaatin laskeminen edellytä kenenkään ajatusten lukua. Kyllä pyörän liikettä kuitenkin rajoittavat fysiikan lait, vaikka kuskilla olisi mielikuvitus hyvässä kuosissa. Mutta tämä tästä. :bye:

MUOKS: Banaania ei taida irrota tällä??

Ei mitään! Saa sohia. Toivottavasti ei ainakaan banaania irtoa tästä, on jopa keskusteluun robottikuskista validia sisältöä.

200m tulee vastaan esimerkiksi suorilla pätkillä. Otin esimerkiksi Kemoran moottoriradan, jossa lähtösuoralla Google Mapsilla mitattuna mutkasta mutkaan on pituutta ~250m. ja sitä seuraavalla pitkällä suoralla ~550m. Tässä kohtaa mainittakoon, että en tunne Kemoran rataprofiilia, joten en tiedä onko esim. korkeuserojen takia muutenkin mahdotonta nähdä molempia suoria päästä päähän. Mutta sillä lähtöoletuksella että on, niin ihmiskuski pystyy havannoimaan ja reagoimaan suoralle saapuessaan jo seuraavassa mutkassa tapahtuvaan kaatumiseen ja aloittamaan hidastamisen. Robottikuski jatkaa kaasu avattuna, kunnes alkaa saamaan dataa että tuon möykyn ei pitäisi olla tuossa. Toki Lidari ei ole ainoa ja kamera saattaa tunnistaa tilanteen jo aikaisemmin, mutta tässä yksi mieleen tuleva esimerkki miksi nykyajan teknologia ei päihitä ihmisen aisteja tuhat- tai miljoonakertaisesti, mikä oli alkuperäinen väite.

"200000/s lukema kuulostaa vähän pienehköltä"
Perustan tietoni täysin linkkaamaani paperiin. [sensors-21-02140-v2, Sivu 8/37, 2.2. LiDAR]
"for example, typical instruments in use today may register up to 200,000 points per second or more, covering 360◦ rotation and a vertical field of view of 30◦"
Luulen tekeväni virhetulkinnan, mutta tulkitsisin että tässä tarkoitetaan 200k mittauspistettä sekunnissa, jonka aikana mitataan koko 360◦ ympäristö 30◦ kulmalla. Jotenkin kuulostaa väärältä, että kokonaistilannekuva päivittyy vain sekunnin välein, tästä toivottavasti jollakulla muulla on parempaa tietoa.

"mittaustaajuus ei kuitenkaan ole mitenkään ratkaiseva"
Ei, ei olekkaan. Se pointtini olikin. Se että sensorilta saadaan dataa 50Hz, 100Hz tai 1000Hz taajuudella ei ole mitään merkitystä, jos sen sensorilta saatu data on huonoa (Lidarin tapauksessa mainitsemani varjoalue, Lidari ei näe onko vieressä olevan kappaleen takana jotain mikä pitäisi ottaa huomioon) tai jos tietokoneelle ei riittävän kattavasti kerrota mitä tilanteita eteen tulee ja miten niihin pitää reagoida. Tietokone oppii vain ja ainoastaan sen opetusdatan mukaisen käyttäytymismallin, se ei osaa soveltaa. Tätä yritin sanoa, toivottavasti tarkensi.

Muiden kuskien liikevektoria voidaan ja kannattaa mitata ja seurata, mutta ei siitä mitään hyvin reaaliaikaisesta tilannekuvasta eteenpäin menevää tulevaisuuden tilannekuvaa kannata alkaa tekemään, niinkuin alkuperäisessä viestissä ehdoitettiin. Se lentää seuraavassa mittaushetkessä roskakoriin, kun vieressä ajavalla loppuikin kantti kesken ja lähtee hidastamaan tai parikymppinen rämäpää yrittää lähteä henkensä uhalla ohi.
Eipä robotti sitä tosin välttämättä tiedä, että toinen on vaarassa. Toisin kuin varttuneempi kokenut kuski voi todeta, että edessä ajava ei millään ehdi taittaa tuosta vauhdista seuraavaan mutkaan.
 
Ihan höpöjä. Odotan henkeäni pidellen robottikuskin ykkössijaa Päitsillä ja trialin mm-sarjassa. Samat fysiikan lait.

Edit: noiden jälkeen sitten Dakar ja Original by Motul, jolloin robottikuski vaihtelee mopoon renkaat, öljyt ja suoristelee häkit sekä asentaa tiekirjan.

Etulyöntiaseman saa, kun ei tarvitse nukkua tai syödä.
Sehän noissa hauskaa onkin että ne pystyy ajamaan 24/7, loggaamaan dataa 24/7, analysoimaan dataa 24/7, kehittymään 24/7, niin kauan kun töpselissä on ympäristöystävällistä tuulivoimaa.

Ihminen pystyy ehkä jonkun max 1/24/7, jos sitäkään, ja tahti hyytyy koko ajan sitä mukaa kun homma etenee.

Todella epäreilu asetelma. Pitäisi säännöillä kieltää.
 
Olisihan robottikuski todella kätevä - ei tarvitsisi itse ajella.

Tässä hyviä käyttökohteita.
- Lähetetään robokuski kerhon ratapäiville, itte päivystetään baarissa ajanottolaitetta tsekkailemassa
- kun kaverit kysyy "paljo oot ajanu tänä kesänä", ni voit sanoo et "en tiiä, täytyy tsekata tripstä ku pyörä tulee kotiin. Se läks kuukausi sitten Italiaan emännän Robo-MP:n kanssa. On muuten kivoja kuvia lähettäny reissusta, Kuulema ollu tosi hauskaa"

Keksikää te lisää.
 
Back
Ylös