vesi/laserleikkausta?

[RC17]

magneetti ei näyttäisi tarttuvan.

Otappa neodyymi (neodymium) magneetti niin johan nappaa rosteriin.

 

[Tomber]

Mihin meinasit noi levyt laittaa? Ehkä kannattais vielä miettiä kun jarrut on kuitenkin elintärkeä komponentti mopossa...

 

[Skeletor]

Hieno homma että täälä tehdään jarrulevyjä ihan itse.

Brembon, yms muiden kyläpajojen, labrat testaavat jarrulevymateriaaleja ihan työkseen, ja ihan aikuisten tosissaan kertovat vielä niiden kehittelyn ja tuotetestaamisen olevan moottoripyöriin todella vaikeaa. Toisaalta, kukapas tervepäinen labraheppu sitä omaa työtään helpoksi kehuisi, jos täälä noita levyjä tuosta vaan leikataan metritavarasta ihan itse, ja ammattilaiset työttömäksi samalla todettaisiin.

Toki, kaksiviisikymppiseen customiin takalevyn ehkä voi leikkauttaa ihan itse missä tahansa, mutta vaativammat käytöt jättäisin oikeasti ammattilaisille.

Ps. Sen verran haastavaksi tuo jarrujen kehittäiminen ja rakentaminen aikanaan osoittautui mm kylävirityspaja Honda Racing Corportation:ille (HRC) että he lopettivat omien jarrujen tuottamisen (kun eivät siinä onnistuneet järkevään hintaan) ja siiryivät ns vapailta markkinoilta saataviin tuotteisiin.

Taitaa kuitenkin olla noi HRC:n käyttämät hiilarilevyt pikkasen eri juttu kuin ihan katukäyttöön tulevat levyt?

Mitään ongelmaa jarrulevyjen teettämisessä en kyllä näe, jos vaan mittatarkkuus säilyy riittävällä tasolla. Ei ne katupyörien levyt niin ihmeellistä high-techiä ole etteikö niitä osaisi asiansa osaava ammattimies valmistaa.

 

[mkoo]

yhtä lailla se savi tirskuu brembon ja aisi levynkin välissä. Tossa ei kommoiset puristimetkaan edes ole. Nämä levyt ovat reilusti tukevammat mitä alkuperäiset. Kone on africa twin. Ei tällä jyrällä niin kovaa ees pääse että alkaisi levyt hehkumaan tai muotoaan muuttamaan.

 

[Juutana]

Hieno homma että täälä tehdään jarrulevyjä ihan itse.

Brembon, yms muiden kyläpajojen, labrat testaavat jarrulevymateriaaleja ihan työkseen, ja ihan aikuisten tosissaan kertovat vielä niiden kehittelyn ja tuotetestaamisen olevan moottoripyöriin todella vaikeaa. Toisaalta, kukapas tervepäinen labraheppu sitä omaa työtään helpoksi kehuisi, jos täälä noita levyjä tuosta vaan leikataan metritavarasta ihan itse, ja ammattilaiset työttömäksi samalla todettaisiin.

Toki, kaksiviisikymppiseen customiin takalevyn ehkä voi leikkauttaa ihan itse missä tahansa, mutta vaativammat käytöt jättäisin oikeasti ammattilaisille.

Ps. Sen verran haastavaksi tuo jarrujen kehittäiminen ja rakentaminen aikanaan osoittautui mm kylävirityspaja Honda Racing Corportation:ille (HRC) että he lopettivat omien jarrujen tuottamisen (kun eivät siinä onnistuneet järkevään hintaan) ja siiryivät ns vapailta markkinoilta saataviin tuotteisiin.

Taitaa kuitenkin olla noi HRC:n käyttämät hiilarilevyt pikkasen eri juttu kuin ihan katukäyttöön tulevat levyt?

Mitään ongelmaa jarrulevyjen teettämisessä en kyllä näe, jos vaan mittatarkkuus säilyy riittävällä tasolla. Ei ne katupyörien levyt niin ihmeellistä high-techiä ole etteikö niitä osaisi asiansa osaava ammattimies valmistaa.

Eihän siinä itse valmistuksessa mitään ongelmaa varmasti olekkaan. olen aivan varma että mittatarkkuus kylmänä riittää itsetehdyissäkin levyissä. Se että käytetäänkö pyörien jarrulevyissä ihan normaaleja RST tai HST laatuja on sitten se kysymys jossa itse olen perin epäileväinen. Lämpölaajanemiskerroin voi vaihdella eri terästen kesken suht. paljonkin.

Ensinnäkin voi olla haastavaa löytää kunnolla pitävää palaa, sillä normaaleissa 304L:ssä ja 316L:ssä on hiilipitoisuus painettu sinne 0,02%:iin. Kun itse mielenkiinnosta asiaa tutkin, niin käyttämällä terästä jossa on korkeampi hiilipitoisuus saavutetaan parempi pito palan ja levyn väliin.

Toinen kysymys joka mielestäni on vastaamatta on se, että riittääkö näiden austeniittisten terästen ominaisuudet enää siinä vaiheessa kun jarrun lämpötila nousee? Katukäytössä suomen nopeuksissa ei varmastikaan suuria ongelmia tule, mutta radalle tai saksan moottoritielle en kyllä itse lähtisi. Esim. Outokummun mukaan perus 1.4307 teräksen lujuusominaisuudet heikkenevät puoleen-kolmasosaan kun lämpötila nostetaan +20->300 asteeseen.

Siitä voi sitten jokainen päätellä, että onko tämä niitä paikkoja joissa kannattaa sanoa: "itse tein ja säästin!" Kukin ajakoot tyylillään.

Edit: Ihan mielenkiinnosta kävin kokeilemassa: normaali jääkaappimagneetti ottaa kiinni ainakin bladen levyihin (itseasiassa hyvinkin pitkälle ainoa paikka mihin se tarttuu.

) ja ruostumia ei ole näkynyt -> levyt sisältää martensiittia tai ferriittiä -> eivät ole normaalia austeniittista ruostumatonta (lue 300-sarjalaiset kuten 304, 316, 321).

 

[SpedeX]

Eihän siinä itse valmistuksessa mitään ongelmaa varmasti olekkaan. olen aivan varma että mittatarkkuus kylmänä riittää itsetehdyissäkin levyissä. Se että käytetäänkö pyörien jarrulevyissä ihan normaaleja RST tai HST laatuja on sitten se kysymys jossa itse olen perin epäileväinen. Lämpölaajanemiskerroin voi vaihdella eri terästen kesken suht. paljonkin.

Ensinnäkin voi olla haastavaa löytää kunnolla pitävää palaa, sillä normaaleissa 304L:ssä ja 316L:ssä on hiilipitoisuus painettu sinne 0,02%:iin. Kun itse mielenkiinnosta asiaa tutkin, niin käyttämällä terästä jossa on korkeampi hiilipitoisuus saavutetaan parempi pito palan ja levyn väliin.

Toinen kysymys joka mielestäni on vastaamatta on se, että riittääkö näiden austeniittisten terästen ominaisuudet enää siinä vaiheessa kun jarrun lämpötila nousee? Katukäytössä suomen nopeuksissa ei varmastikaan suuria ongelmia tule, mutta radalle tai saksan moottoritielle en kyllä itse lähtisi. Esim. Outokummun mukaan perus 1.4307 teräksen lujuusominaisuudet heikkenevät puoleen-kolmasosaan kun lämpötila nostetaan +20->300 asteeseen.

Siitä voi sitten jokainen päätellä, että onko tämä niitä paikkoja joissa kannattaa sanoa: "itse tein ja säästin!" Kukin ajakoot tyylillään.

Edit: Ihan mielenkiinnosta kävin kokeilemassa: normaali jääkaappimagneetti ottaa kiinni ainakin bladen levyihin (itseasiassa hyvinkin pitkälle ainoa paikka mihin se tarttuu.

) ja ruostumia ei ole näkynyt -> levyt sisältää martensiittia tai ferriittiä -> eivät ole normaalia austeniittista ruostumatonta (lue 300-sarjalaiset kuten 304, 316, 321).

Nyt kun sinulla näkyy tuo materiaalitekniikka olevan hanskassa niin voisit kertoa että mikä olisi sopiva(oikea) materiaali jarrulevyjen tekemiseen?

 

[SpedeX]

yhtä lailla se savi tirskuu brembon ja aisi levynkin välissä. Tossa ei kommoiset puristimetkaan edes ole. Nämä levyt ovat reilusti tukevammat mitä alkuperäiset. Kone on africa twin. Ei tällä jyrällä niin kovaa ees pääse että alkaisi levyt hehkumaan tai muotoaan muuttamaan.  

Haluan kyllä kuulla että miten noi toimii. Kannattaa olla varovainen alkuun ettei käy hassusti. En tiedä kannattaisiko ne kulutuskohdat hioa jollain ensin...

 

[Juutana]

Nyt kun sinulla näkyy tuo materiaalitekniikka olevan hanskassa niin voisit kertoa että mikä olisi sopiva(oikea) materiaali jarrulevyjen tekemiseen?

Ensinnäkin voin sanoa ettei ole.

Veikkaisin että esim. mikkoyli osaisi kertoa materiaalitekniikasta ja sopivasta teräslaadusta huomattavasti enemmän kuin minä.

En myöskään halua päätyä syytettäväksi siitä että olisin suositellut jotain terästä sopimattomaan tarkoitukseen. Mielummin ostan ne levyt ihan valmiina kaupasta.

Jos jotain olisi pakko lähteä veikkaamaan niin hakisin lujuusominaisuuksia myös kuumana ja korkeampaa hiilipitoisuutta. Esimerkiksi martensiittisista teräksistä sellaista saattaisi löytyä. Netistä itseasiassa löytyy ihan kivasti tietoa, kuten myös tod. näk. TTY:n kirjastostakin jos kiinnostaa...

 

[heneld]

Itse olen koneistamalla tehnyt paritkin jarrulevyt tuohon piikkiseen kurapyörääni. Materiaalina on ollut aivan normaalia kylmävalssattua teräslevyä ja edellinen toimi hyvin sen 50ajotuntia jonka jälkeen tein uuden koska edellinen ei miellyttänyt silmää

Pinnan olen kevyesti hionut epäkesko hiomakoneella lähinnä ulkonäön vuoksi.

Koneistamalla tekeminenhän on varmasti huomattavasti hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin esim. vesi tai laser leikkaus. Mutta itselleen tekee niin mikä ettei.

Kurapyörässähän tietenkään ei jarruissa lämmöt ole niin korkealla (ainakaan minun vauhdilla) kuin esim. asfalttiradalla.

 

[rellonen]

Jos Dr.John sanoo jollekin jotain (teki Moto Guzzista aika kireitä paketteja taannoin Bott-luokkaan ja taisi voittaa koko sarjankin jonain vuonna) niin tuli mieleen kun luin hänen kertomuksiaan omien pyörien rakentamisesta että kun hän teki itse jarrulevyjä,hän varasti kaupungilta muutaman valurautaisen paskakaivon kannen ja sorvaili ne niistä sopiviksi.Oli sitten näemmä kohtuullinen luotto materiaaliin...

 

[Juutana]

Heh. Ei malta jättää aihetta vielä...

Jenkkipatentti joka löytyi netistä. tiedä sitten onko luotettava, mutta siinä mainitaan yleisesti käytettäviksi materiaaleiksi "SUS 403, 410, or a 420 type referred to as a "13% Cr steel" having a hardness adjusted to HR C 30-45 was used as a disc brake rotor for a motorcycle (herebelow, percent when used to express proportions of components refers to mass percent)." Eli kummun teräkset 4251, 4006 tai 4021/4028. Viimeisiä ei taida saada levynä.

Edit: kirotusverheet

 

[vma]

Hieno homma että täälä tehdään jarrulevyjä ihan itse.

Brembon, yms muiden kyläpajojen, labrat testaavat jarrulevymateriaaleja ihan työkseen, ja ihan aikuisten tosissaan kertovat vielä niiden kehittelyn ja tuotetestaamisen olevan moottoripyöriin todella vaikeaa. Toisaalta, kukapas tervepäinen labraheppu sitä omaa työtään helpoksi kehuisi, jos täälä noita levyjä tuosta vaan leikataan metritavarasta ihan itse, ja ammattilaiset työttömäksi samalla todettaisiin.

Toki, kaksiviisikymppiseen customiin takalevyn ehkä voi leikkauttaa ihan itse missä tahansa, mutta vaativammat käytöt jättäisin oikeasti ammattilaisille.

Ps. Sen verran haastavaksi tuo jarrujen kehittäiminen ja rakentaminen aikanaan osoittautui mm kylävirityspaja Honda Racing Corportation:ille (HRC) että he lopettivat omien jarrujen tuottamisen (kun eivät siinä onnistuneet järkevään hintaan) ja siiryivät ns vapailta markkinoilta saataviin tuotteisiin.

Taitaa kuitenkin olla noi HRC:n käyttämät hiilarilevyt pikkasen eri juttu kuin ihan katukäyttöön tulevat levyt?

Mitään ongelmaa jarrulevyjen teettämisessä en kyllä näe, jos vaan mittatarkkuus säilyy riittävällä tasolla. Ei ne katupyörien levyt niin ihmeellistä high-techiä ole etteikö niitä osaisi asiansa osaava ammattimies valmistaa.

En puhunut mistään HRC:n hiilikuitulevyistä, vaan ihan kilpakäytön normijarruista, joita he aikanaan eivät oppineet rakentamaan raivoisasta yrittämisestä huolimatta.

Katupyörien levyt eivät muuten ole mitään kyläseppien valmisteita yksinkertaisesta ulkonäöstään huolimatta.

Toisaalta, kukin tavallaan. Voihan sitä vaikka sorvata omat männät, jos sikseen tulee.

 

[Miihkali]

Eiks toho jarrulevyyn kelpaa iha normi 355? Ettei tartte mitään ruostumatonta olla. Vetää vaikka sinkin siihen pintaan niin ei ruostu muualta ku siltä alueelta mihi pala ottaa.

 

[IlDuce]

Tuolla on eräs tarina omatekoisista jarrulevuistä.

 

[B12]

Ruostumattomat jarrullevyt ovat martensiittista (aisi 410 tai vastaava). Hiukkasen kiven alla on materiaali tosin.