Aprilian lootan vaapata ei saa päälle vahingossa. Sen saa päälle kieli keskellä suuta.
Mut luulis nyt olevan eroa askeilla, jos paukuttaa kutoselta voimalla alaspäin. Toinen aski pyssää ykköseen, toinen vapaaseen. Vai onko tällaisella merkitystä?
Edit: sen siis tiesin, että geepeemopoissa aski ollut noin pitkään, ettei tuu vapaan yli vaihtamista.
Tulipa mieleen sellainenkin, että jos vapaa olisi pohjalla, niin sen saa paljon paljon helpommin päälle, koska vaihtorumpuun (vai mikä sen osan suomenkielinen nimi on?) voidaan tehdä siirtohaarukoille aivan oma (vapaa)asento. Vs nykyinen tilanne jossa valintarummussa ei tavallaan ole ollenkaan omaa asentoa vapaalle, vaan vaihteisto jää ykkösen ja kakkosen välissä välitilaan aka välivapaalle. Ja joka nykysysteemissä on yksi huonoista puolista/ vaikeuttaa vapaan löytämistä, kuten olet huomannut.
Ja sitten taasen jos halutaan estää askin valinnan vapaalle meno, niin se nyt voidaan nykyisin tehdä vähän vaikka miten. Idse tekisin sen ehkä jopa sähköllä/ solenoidilla. Mekaaninen ratkaisu on esim Nitronkin jo mainitsema keskipakoquula-systeemi, ts jos vehkeet on liikkeessä vapaata ei vaan voi kytkeä.
Joissain jäteöljyvatkaimissa löytyy jopa erillinen vapaa-vipu tai poljin tms.
Sitten taasen jos saisin tehä ihan idse koko systeemin, niin tod näk tekisin vaihdepolkimeen vaan anturit, eikä mitään mekaanista linkkiä tms. Ja vaihteen vaihdot tehtäisiin täysin sähköisesti. Jolloin pystytään optimoimaan kaikki ajoitukset ja kestot eri ajotilanteissa ihan viimesen päälle. Koska kuskin jalka vain liipaisee vaihtotapahtuman käyntiin, ja sen jälkeen elektroniikka laskee sopivat väännön katkoajat ja vaihteen(/vaihteiden, eli vanha vapaalle ja uus päälle) siirtohetken. Jolloin pystytään minimoimaan kaikki "häiriö".
Ja ehkä jopa vaihdepoljinkin kuikkaan, kun se vaan häiritsee ajamista, ja vaikkapa vasemmalle peukalolle nappivaihteet.
Tai jos sais vapaasti käyttää gps dataa, niin sähköinen ("saumaton"?) automaattiaski. Ja kuski vaan opettaa laatikkolle yhen kierroksen aikana, tai datainssi etukäteen, missä sen suurin piirtein pitää vaihtaa millekkin vaihteelle. Ja sen jälkeen elektroniikka hieroo vaihtokohtia optimaalisemmiksi.