Toki kuskin ergonomia ja muut mittasuhteet vaikuttavat, (puritanistit lienevät sitä mieltä, että vakiokin pois- ollaanhan moottoripyörällä liikenteessä).
Nakupyörät on sitten erikseen
Sellainenkin on tullut koettua mutta sen verran mukavuuden haluiseksi jo tullut, että pleksi pyörässä pitää olla kun en voi välttää motariajoa.
Mutta en ole halunnut mitään 250 -300 kg malmikasaakaan. Tai sitten jos tuommoiseen menen, niin se saa sitten olla ehkäpä joku rauhallinen custom.
Tuo Tracer kevyenä on yllättävän ketterä kun ei omaa myöskään mitään kovin pitkää akseliväliä ja/tai kovin loivaa ohjauskulmaa. Se on just semmoinen helppo pyörä minkä voi nopeasti kaivaa tallista ja lähteä kevyesti liikenteeseen.
Mutta makunsa kullakin… vai miten se sanonta nyt menikään…
Istuinhan ei sohvamaisemmasta päästä tietenkään ole (ei nyt surkeinkaan) , kaupungilla toki menee hyvin, mutta matkoja varten esim. Tempurin modattu istuintyyny siihen päälle, niin toimii varmasti sitten kyllä (Sargent kallis, mutta lienee hyvä mitä lukenut). Monella toiminee perusmalli muutenkin, mutta meikäläisen takamus, koivet ja nivuset ennenkin puutuneet, joten siinäkin luontoäidin eväät ja roppareeni vaihtelevat.
Pidän yleensä vähän kovemmista satuloista mutta tuossa semi-pehmeässä vakioistuimessa mua ei oikeastaan vaivaa muu kuin sen etukenoisuus. Mutta en ole vielä saanut tehtyä asialle yhtään mitään.
Joustopuolen säätämistä ei alla käytännössä ollenkaan, (ja ammattilaisen apu aina tarpeen) että siihen en osaa sanoa vielä mitään järjellistä. Hyvin vähän 2-päällä ajoa myös
Painaumat jos jaksaa tarkistaa ja laittaa edes sinne päin tontilleen, niin se on jo hyvä lähtökohta. Sen jälkeen vaimennukset oman maun ja ajotyylin mukaan. Ne ohjekirjan arvot on ihan ok lähteä liikkeelle, haluaako painottaa mukavuutta vai sporttisuutta. Nuo kun sai kerran laitettua sinnepäin, niin ei noihin juuri ole tullut koskettua sen jälkeen.
Jos kyytiläinen tulee mukaan, niin sitten olen välillä säätänyt siitä takajousituksen säätöpylpyrästä vähän enemmän esijännitystä välillä taas en ole jaksanut pyörittää ollenkaan. Riippunut vähän siitä kuinka pitkälle lähtee ja kurvaillaanko rauhallisemmin vai sporttisemmin. Niin suuria muutoksia en ole tehnyt, jotta takavaimmennuksen-rebound säätöön olisi tarvinnut koskea samalla.
Vanhemmissa malleissa (lyhyemmät) kai tuota woblaustakin jollain ollut, tässä en ole saanut esiintymään ollenkaan. Vaikka eihän Suomen rajoituksilla noita aeromystisiä ominaisuuksia niin juuri pääse kokemaan.
Kerran tein testiä niin että laitoin vakkarin päälle n. 60 kmh vauhdissa ja otin molemmat kädet pois ohjaustangolta. Tuo tie oli kulunut ja karkea asvaltti. Pyörässä sivulaukut ja takalaukku päällä ja pyörän etupää alkoi tekemään pientä woblaus -liikettä mutta ajoa olisi noinkin voinut jatkaa. Heti kun laitoin kädet takaisin ohjaustankoon, niin se lakkasi. Tein myös saman testin ilman käsiä myöhemmin motarilla 120 kmh ja pyörä ei silloin woblannut yhtään.
Kädet tangossa en ole koskaan woblausta kokenut pyörällä. Mutta vähän kevyehköltä omaan makuuni tuo ohjaus tuntuu.
Olen näköjään tullut laiskaksi kun en enää oikein viitsi kyykistellä edes silloin tällöin ketjujen rasvauksen ja putsauksien kanssa, vaikka keskiseisontatukikin löytyy pyörästä. Tuli asennettua Scottoileirin xSystems ketjurasvari pyörään. En halunnut mitään e-Systemsin mukana tulevaa erillistä näyttöä pyörään, vaan mahdollisimman huomaamaton ja "asenna ja unohda" tyyppistä ratkaisua hain. Nyt ketjut näyttää kiiltävän kuin hammasraudat suussa.
