Kauteen tuli lähdettäessä oli tavoitteena pysyä poissa viimeiseltä sijalta, saada yksi piste ja ajaa ensimmäistä kertaa Botnialla ja Motoparkissa. Toiveena myös ajaa kovempaa kuin pyörän edellinen omistaja
.
Ensimmäisessä kisassa kaikki meni yli odotusten. Aika-ajossa B-lähdön eturiviin. Lähtöä tuli johdettua jonkun aikaa ja sijoitukseksi 3. sija. 15min tauon jälkeen A-lähtöön toteamaan ettei mitään jakoa ajaa kilpaa, joten oman kunnon rajoilla 16. maaliin. Tämän lähemmäksi en sitten pistesijoja kaudella enää päässytkään. Todella mahtavat fiilikset jäi viikonlopusta.
Botnian kisa jäikin ajamatta.
Seuraava kisa alastarossa menikin sitten ihan toisenlaisissa merkeissä. Töiden haitatessa harrastuksia pääsin paikalle vasta kisapäivää edellisenä päivänä, olisiko ollut perjantaina? Tuolloin tarjolla vain kaksi settiä treeniä ja edellisen kisareisun jälkeen takana yksi treenipäivä. Siitäkin noin pari viikkoa aikaa... Ekassa setissä oli hirveä tarve saada homma toimimaan ja konttaamiseksihan se sitten meni. Ei isompi vaurioita kaadosta ja pääsin vielä toisenkin setin ajamaan. Tosin kaato toi 3s lisää kierrosaikoihin ja tätä myöten kilpailu meni viimeisistä sijoista taisteluksi. Tulipahan opittua että kisareissuihin pitää varata aina turvallisen tuntuinen määrä treeniä alle. Käytännössä pari päivää viikon sisään.
Ennen seuraavaa kisaa Alastarossa en ehtinyt kertaakaan radalle. Onneksi oli mahdollista ajaa itse kisa viikonloppuna kaksi päivää treeniä ja saada kaatopeikkoa karistettua. Kaatopeikosta pääsin eroon vasta kisalähdössä. Aika-ajossa tulos oikeutti muistaakseni B-lähdön 10. sijan paikkeille. Kisassa ajelin jonkun aikaa kärkiviisikon perässä, kunnes pyörän kone pätkäisi muutaman kerran ja sytytti pelottavan näköisen punavalon mittaristoon. Kauden ensimmäinen keskeytys.
Seuraavaan kisaan mennessä tuli jonkun verran asuttua autotallissa pura-kasaa harjoitusleiriä pitäen. Pyörä toimikin Kemorassa kunnolla.
Kemoran toinen kisa meni jälleen B-lähdössä ajellessa. Tällä kertaa kauempana kärkisijoista. Kisan aikana pääsin suoralla siirtymään erään ducatin edelle. Jokaisella kierroksella viimeisessä vasurissa ääni kertoi, että lähellä tulee edelleen. Taktiikkana olikin ajella mutkat varmasti ja yrittää lähteä mutkista ulos sen mitä tuo giksutin minun käsissäni kulkee. Ducati pysyi takana ja hommasta jäi jonkin verran kilvanajon makua.
Seuraavana oli ohjelmassa kesäkuun jälkeen ensimmäiset ei kisojen yhteydessä olevat treenit niin Alastarossa kuin Botniallakin. Molemmissa vaivasi koneen pätkiminen, joka lopulta Alastaron varikolla tuli selvitettyä sifterin johdotukseen. Tällöin mopossa kävi jo myyntilappukin kiinni, mutta kauppoja ei syntynyt.
Kauden viimeiseen kisaan syyskuussa. Taas oli taukoa takana kuukauden verran. Viikonloppu meni sadetta ihmetellessä ja treeniä tuli sateessa ajettua muutama setti, yhteensä 20 kierrosta. Aika-ajot meni yli odotusten ja pääsin A-lähdön kolmanteen ruutuun. Kaikki meni hienosti lähtöruutuun asti ja odotukset oli korkealla. Vain muuttuakseen kauden suurimmaksi pettymykseksi vaihdepolkimen hajotessa lähtöruudussa. Maltoin olla heittämättä kypärää metsään ja seurasin muiden ajoa parhailta paikoilta.
Mitä jäi käteen. Hyviä ja huonoja hetkiä, paljon uusia tuttuja ihmisiä, oppia mopon tekniikasta. Motoparkissa ajaminen ja pisteet jäi saamatta. Saavutetut kierrosajat oli ihan mukavia. Yhtään uutta rengasta ei tullut kaudella käytettyä.
Kehittämistä on omassa kunnossa, treenin määrässä ja ainakin pyörässä. ~8 kierrosta jaksaa ajaa täysiä, kunnes on pakko vähän pudottaa vauhtia. Mopon alusta ei toimi. Tämä onkin suurin investointi ensikauteen. Katsotaan nyt kuinka homma etenee. Uusia renkaita en aio ainakaan toistaiseksi hankkia vaan tallissa odottaa kauhia kasa vähän ajettua dunloppia. Isompi peräkärry tai paku ja varikkotelttaan lattia on panostuksena ensi kauteen.
Suunnitelmissa ajaa kaikki YCC kisat ja näillä näkymin myös Endurance, jos se järjestetään. Tarkoitus on myös jatkossa kilpailla huvikseen ja ajaa minimibudjetilla. Tulokset sitten kertoo missä mennään. Periaatteessa tavoitteena voisi pitää edelleen yhtä pistettä ja A-lähtöön pääsyä. Tärkeimpänä tavoitteena hauskuus.
Treenimäärään olisi tarkoitus tulla muutos. Tarvitsee kuitenkin ajaa joka viikko, jos aikoo pitää tuntuman yllä ja kehityä ilman ylimääräisiä tuntuman hakemisia. Saas nähdä miten käytännössä. Mikäli Endurance järjestetään Kemorassa kuivalla kelillä olisi kunnon puolesta tarkoitus jaksaa ajaa 1:18 alkuisia aikoja koko omat setit. Tässä voi muut sitten auttaa kertomalla omasta kiinnostuksesta tapahtumaa kohtaan
Eihän sitä nyt paljoa huonommaksi jäädä kuin muutkaan jokkis kuskit.
Mopoon on myös tarkoitus tehdä perusteellinen huolto ja pyrkiä välttämään teknisiä ongelmia ratapäivinä.
Kaipa tuossa oli tarpeeksi tekstiä yhteen viestiin.