Olisiko tässä myös lievää arvovaltakiistaa. Meidän suuri konserninjohtajamme kun on suurinpiirtein yksin saanut enemmän aikaan kuin koko SML:n organisaatio. Ja kun vielä kyseisellä konserninjohtajalla on tämä vittuilun jalo taito vähintäänkin kansainvälisellä tasolla, niin ottaahan se luonnolle jo pitkäpinnaisemmallakin. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei SML:ssä tosissaan haluta nujertaa jokamiesluokkaa, vaan halukkaat pääsevät ajamaan kunnon kisoja.
Vittuilun SM-kisojen tuloksia odotellessa...
Myönnettäkööt, ettei diplomatia ole hyveistäni (mikäli niitä löytyy) aivan ykkösenä. Ei vaan oikein jaksa kierrellä ja kaarrella ja vaaleanpunaisilla hymiökukkasilla viestejä kuorrutella.
Keväällä 2005 ehdotin luokkaa, johon olisi pienempi kynnys. Oma vauhtini ei riittänyt "oikeisiin" kisoihin ja jokusen ratapäivää järjestettyämme olin aistinut, että kaltaisiani on muitakin. Mutta ei, ei sellainen käynyt. "Poika, sitä on kokeiltu aikaisemmin, ei se tule onnistumaan." Poika kokeili, lopputulos vuosilta 2005-2010 on nähtävissä. Luokan perustamisessa oli yksi kantava ajatus ja se ajatus oli homman tekeminen mahdollisimman kivuttomaksi ja kynnys osallistumiseen olemattomaksi. Homma toimi. Pikkuhiljaa alkoi tulemaan lisää vaatimuksia, ehtoja ja tarkennuksia. Ymmärrän hyvin, että turvallisuus on prioriteetti nro 1. Mutta sitä en ymmärrä, että jos vapaaehtoisia tarjoutuu apua antamaan, niin se torpeedoidaan. Kun pyytää perusteluja, vastaus on "asia on loppuun käsitelty, tästä ei enää keskustella." Tietyt tahot ovat asettaneet itsensä paitsi lainsäätäjän, niin myös korkeimman oikeuden asemaan, "Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot." Jotenkin olisi helpompi niellä tehdyt perustelemattomat päätökset, jos niiden taustalla olisi vaikkapa vuosikausien kilpailukokemus maailmalta ja toiminnan kaiken puolisesta kehittämisestä näkemykset. Mutta kun päätöksiä ovat tekemässä henkilöt jotka eivät luultavimmin edes osaa ajaa moottoripyörällä, saati että olisivat ensimmäistäkään kisaa ajaneet, niin nielemisvaikeuksia syntyy. Näiden kokemusten kautta kykenee helpommin myötäelämään sitä tuskaa mitä koki kenraalikunta 40-luvulla Saksassa kun böömiläinen korpraali sanoi kuinka homma toimii ja toisaalta kykenee empatiaan lakivaliokuntaa kohtaan kun sinisilmälasipäinen senaattori rintaliivimallikollegansa kanssa asioita ehdottelee.
Toiminta tuntuu välillä täysin absurdilta. Ensin päivitellään kuinka kuljettajien määrät vähenevät vuosi vuodelta ja seuraavassa lauseessa ilmoitetaan, että kuljettajatutkinto tullaan järjestämään vain kerran tänä vuonna. Kuljettajien vähenemisellä ja homman hankaloittamisella ei tietenkään ole mitään kausaaliyhteyttä.
Nyt sitten odotellaan pari viikkoa päätöstä siitä mahdanko olla kyvykäs vetämään kahden tunnin kalvosulkeiset. Moottoripyöräilyä on tullut harrastettua vasta reilut 25 vuotta, kilpailtua maakuntasarjassa seitsemättä vuotta, oltua mukana järjestämässä neljättäkymmentä kisaa ja yli 500 ratapäivää ja kaikissa rooleissa apulaiskilpailujohtajasta ratatuomariin, sähkömaksun kerääjään ja kuuluttajan. Peruskoulun jälkeen neljän koulun penkkejä kuluttanut ja muutamasta jopa valmistunut, joten uskoisin kykeneväni kirjoittamaan osallistujien nimetkin ylös, ehkä ne sähköisestikin lähettämään johonkin, tarvittaessa kolmena kopiona paperillakin, mutta ehkä pitää vielä joku koulu käydä ja muutama sata kilpailua järjestää, että osaamistaso nousee vaadittavalle tasolle.
Arvostaisin rehellisiä perusteluja. Perustelut kuljettajatutkintojen vaikeuttamiseen voisivat kuulua vaikkapa seuraavasti: Sinä olet Jukka vittumainen jätkä ja koska paukuttelet nyt henkseleitä siitä, että Yamaha Center cupista on tullut suurin yksittäinen luokka ja teidän haisevilla ratapäivilläkin käy liikaa porukkaa, joten jatkossa kuljettajatutkinto suoritetaan vain meidän ajoleirillä, sillä SM-tasolla ajavat kuskit eivät mitään ajajatutkintoja tarvitse. Mikäli nämä jarrutustoimenpiteet eivät johda siihen, että tuon ärsyttävän YCC:n osallistujamäärät eivät romahda, niin keksimme vaikka rengassäännön joka edellyttää kuljettajien ostavan vain tiettyjä renkaita ja tietyllä hintaa, niin eiköhän ala tapahtumaan. Kilpailulainsäädännöllä pyyhimme hanuria eikä liikennevakuutuslainsäädännön pakollisuus koske meitä ja koko aiheesta puhuminen saati kirjoittaminen tullaan kriminalisoimaan.
Tuollainen olisi mielestäni rehellinen ja suoraselkäinen vastaus. Ei mitään jeesusteluja ja lässytelyjä kuljettajien turvallisuudesta. Ei oikein helpolla uppoa perustelut siitä, että kuljettajien turvallisuus olennaisesti heikkenee jos kalvosulkeet käy läpi joku muukin jolla ehkä aiheesta kokemusta. Tuo kuljettajatutkinto on ollut tähän asti täysi vitsi. Hirveät vaatimukset mitä pitää käydä läpi. Sen jälkeen tiedot koulutuksen käyneistä henkilöistä on lähetetty sähköpostilla nykyiselle lajipäällikölle, joka on päivittänyt ne Exceliinsä. Sen jälkeen kyseinen lista on toimitettu allekirjoittaneelle + muille joilla oikeus ottaa vastaan käytännön harjoitteet. Viive tässä toimituksessa on ollut 1vko - 2kk. Sen jälkeen olen toimittanut sähköpostilla tiedot niistä jotka ovat näytön suorittaneet. Kilpailusihteerillä tai kellään muullakaan ei ole ollut mitään tietoa siitä onko tutkinto suoritettu vaiko ei, joten seulassa ollut norsun mentävä reikä ja valvonta tehottomampaa kuin kännykänkäyttökiellon valvonta tieliikenteessä. Sääntö jota ei voida valvoa, ei ole sääntö.
Joskus tämä touhu on sangen turhauttavaa. Olen alkusyksystä pyytänyt Moottoriliiton toimitusjohtajaa toimittamaan tiedon mitä hyötyä yhdistyksellemme on liittoon kuulumisesta. Tuloutamme vuosittain pitkälti viisi numeroisen summan liittoon ja olen pyytänyt tietoa mitä saamme vastineeksi. Jäsenmaksuista 25 % menee liitolle. Jokaisesta, eli ei vain kisoja ajavasta vaan ihan rivijäsenestäkin. Lisenssistä menee n. 25 % liitolle. Saman hintaisesta tai joissain tapauksissa huomattavasti halvemmastakin liikennevakuutuksesta ei mene yhtään prosenttia ja korvaukset aivan eri sfääreissä. Vajaa 40 valitusta vakuutusyhtiöön, liikennevahinkolautakuntaan jne. tehneenä ja toistaiseksi kaikki voittaneena ja itsekin kisassa vammautuneena ja kuntoutuksessa olleena uskallan väittää tietäväni korvaako liikennevakuutus paremmin ja varmemmin kuin lisenssi. Toistaiseksi en ole saanut vastausta. Koulutukset joita liitto järjestää, osaisimme itse järjestää tai itse asiassa c-lisenssikoulutuksen osalta se onkin pääsääntöisesti kerhoille ulkoistettukin. Jokaisesta tilatusta lisenssistä pitää maksaa liitolle. Miksi, en tiedä koska itse koulutukset hoidamme. Toistaiseksi ainoa ilo minkä olen liitosta kokenut olleen, on Kouvolan ratahankkeessa mukana olo. Mutta sekin rata kasvaa vielä metsää, joten ilon muuttuminen konkretiaksi antaa vielä odottaa itseään.
Tiedän, että kunnon hallintoalamaisen tulisi pitää vain turpansa kiinni ja tehdä mitä käsketään ja tyytyä siihen. Itse olen vain niin tyhmä ja huonosti kasvatettu, etten kykene siihen. Jotenkin kykenisin ymmärtämään jos olisin käsi ojossa pyytämässä rahaa ja resursseja liiton suunnalta kuin kansallispukuinen kolmekymppinen eläkeläinen fattan luukulla. Mutta kun tässä kokee olevansa nettomaksajan roolissa ja palkattoman orjalauman ryytyneenä vetäjänä, niin ei hirveästi ymmärrystä löydy.
Hommista on tehty niin vaikeita ja niin kuluttavia, että viimeisetkin vapaaehtoiset alkavat kadota, joten jos tässä ei muutosta menoon ala pian tulemaan, niin loputkin iskevät hanskat naulaan. Ehkä joltain laitumelta löytyy uusia tyhmiä lypsylehmiä loppuun imetteväksi.
t. Sangen kypsä monilahjattomuus.
P.S. Loppuun todettakoot, etten yksin ole juuri mitään saanut aikaan. Ideat on aika pitkälti allekirjoittaneelta tullut jokkisesta rataperseisiin ja ferrareiden ja muiden vimpainten kanssa leikkimisiin, mutta käytännön työstä valtaosan ovat muut tehneet. Onneksemme olemme saaneet tähän pätevän joukon hommia hoitamaan ja kiitos kuuluu heille. Ideoita on helppo ilmaan heittää, mutta yksin niiden toteuttaminen tässä mittakaavassa on mahdotonta. On aika hankala yhden ihmisen jakaantua vaikkapa 13 lippupisteelle. Enemmän tässä on kuitenkin tunteja kulutettu ja aivokapasiteettia (maksasta puhumattakaan) käytetty kuin keskimäärin työelämässä. Tuntiliksa on ollut kuitenkin hieman heikompi, mutta onnistumisten tuomat elämykset ovat jaksaneet motivoida. Palkkaa näistä ei voi maksaa, joten ainoa porkkana on tekijöille tekemisen ilo ja kun se viedään, vietiin samalla tekijät ja se oli sitten siinä.
Rakkaalle entiselle lukion luokkatoverilleni ja lehmänpuolikkaalleni maksamaton mainos ja muistutus. Ratapäiviä on nyt kaupan ja etenkin Scanuja edeltävälle viikonlopulle olevat kannattaa käydä ostamassa hyvissä ajoin sillä ne tulevat menemään kuumille kiville. Koska kyse ei ole virallisista harjoituksista, niin mikään normi tai sääntö ei velvoita kaikkia ottamaan mukaan, joten osa tulee vääjäämättä jäämään rannalle noista karkeloista jos ei ole hyvissä ajoin asialla.
t. sama