josse100
YCC # 54
YCC 2011
- Keskustelun aloittaja TeroT
- Aloituspäivä
Moottoripyorailyn_tuki_ry
New member
No siihenhän on mahdollisuus esimerkiksi huomenna klo 10-20, itse ainakin menen jos pyörä ja kuski kasassa.
Oma ennätykseni parani päivän aikana 15 sekuntia ja joka setillä ainakin sekunnilla. Saa nähdä miten tänään käy. Aika moni kuski oli selkeästi nopeampi (muun muassa Poutapäivä, Lauri L, Siipo jne), mutta oli siellä jokunen hitaampikin. Ainakaan itselleni ei tullut happipaikkoja, muista en tiedä. Uteliaana jään kuitenkin odottamaan niitä 20 sekunnin kierrosaikaeroja keiden välille ne syntyvät.
Päivän parhaaksi jäi eilen 1:35.1, aika-ajossa tavoite 1:34 alkuinen ja kisassa 1:33 alkuinen ja jos suinkin, niin pisteille. Jälkimmäisen tavoitteen asetan vasta aika-ajon jälkeen kun näkee mikä on muiden vauhti. Jos joutuu ruutuun 30 tai enemmän, niin sitten ei pisteille ole hinkua, sen verran hankalia ohituspaikkoja tuolla on. Mutta lasketaan sen varaan, että rotevammilla voi loppua hanskat kesken 15 kierroksen aikana, on se vaan sen verran rankkaa ensikertalaiselle nuo kammojarrut.
Jospa Alastaron valmisteluja ja sitten tontille Räyskälään.
Jukka
Kriisi
Nancy f**king Drew
Räyskälän aikatauluMoneltas nuo lähdöt on la-su? Vois tulla katsomaan miten oikeesti ajetaan.
Moottoripyorailyn_tuki_ry
New member
1. #5 Janne Lehtinen HelRC 1:29.301
40. #21 Juha Ijäs MP-Tuki 1:39.987
Ja kaksi lähtöä tuli, joten eipä oikeastaan muuta lisättävää kuin se, että etukäteiskauhistelut ovat aina tarpeen.
Seuraavaa aika-ajoa odotellessa ja renkaita vaihdellessa.
Tuloksia vaikkapa tuolta: http://www.lundahl.info/amb2live/view.php?id=379&mode=qual
Jukka
Mikuni
New member
Tuli ajeltua paikalle kattomaan kisalähdöt kun Hämeen Härkätie lähes suoraan perille vei. Ihan mukava meininki tuntu olevan Räyskälässä ja lähes koko radankin näki, lennonjohtotornin metsikön takana vaan pyörät pyörähti hetken mihin ei nähny
Pyörätkin pysy ihan nätisti pystyssä, ekassa kisalähdössä jonkun pyörä heitti enempi volttia mut kuski oli siinä vaiheessa jo hyljänny laitteen. YCC A lähdöstä en muita kuskeja varsinaisesti tunnistanut kuin Streethawkin ja ihan oikeaa kuskia tuli sitten seurattuakin
Se BMW lähti kyl viivalta ku ohjus, olin varma et se ois ottanu "hyppylähdön" (eikös selostaja väittänyt että varaslähdöiksi ei niitä saa sanoa?) mut ei sitten. Mut Streethawkin menoa oli hieno seurata, jarruissa ihan ylivoimanen, ihmettelinkin jo et miksei yrittele ohi enempää mut tais taktiikka sit ollakin viimesillä kierroksilla vaan napsia ne marjat edestä ja kuitata voitto
YCC B lähtökin oli hyvää katseltavaa, viimesen kierroksen kaks viimestä mutkaa oli aika herkulliset.
Edit: olihan se BMW ottanu ennakkoa, selostaja ei asiasta maininnu mut tuloksissa sijotusta laskettu kyl.
Pyörätkin pysy ihan nätisti pystyssä, ekassa kisalähdössä jonkun pyörä heitti enempi volttia mut kuski oli siinä vaiheessa jo hyljänny laitteen. YCC A lähdöstä en muita kuskeja varsinaisesti tunnistanut kuin Streethawkin ja ihan oikeaa kuskia tuli sitten seurattuakin
Edit: olihan se BMW ottanu ennakkoa, selostaja ei asiasta maininnu mut tuloksissa sijotusta laskettu kyl.
Nasu
R.I.P.
Eiköhän se "hyppylähtö" ollutkin.
josse100
YCC # 54
Hyvin vedetty jätkät! Molemmissa jokkiksen lähdöissä oli mukavasti tapahtumia ja ohituksia. B lähdön vikat mutkat hirvitti kattoo, kun oli niin monta pyörää kerralla shikaanissa. Ihme kyllä, ei mällätty.
A-lähtö oli klassikkoainesta myöskin. Kärkinippu pysyi hyvin kasassa, vaikka alussa näytti Bemmukuski karkaavan. Harmi, että Puotis veti pihalle. Olis ollut podiumpaikkaa tyrkyllä. Onneksi mies ja pyörä säilyivät käytännössä vammoitta.
Isot onnittelut Jannelle hienosta voitosta! Viimeisen kierroksen ohitukset on aina hyvää draamaa!
A-lähtö oli klassikkoainesta myöskin. Kärkinippu pysyi hyvin kasassa, vaikka alussa näytti Bemmukuski karkaavan. Harmi, että Puotis veti pihalle. Olis ollut podiumpaikkaa tyrkyllä. Onneksi mies ja pyörä säilyivät käytännössä vammoitta.
Isot onnittelut Jannelle hienosta voitosta! Viimeisen kierroksen ohitukset on aina hyvää draamaa!
Räyskäläneitsyys on nyt viety. Laitetaanpa vähän kisatunnelmia omasta näkökulmasta näin tuoreeltaan.
Oma aika-ajosuoritukseni oikeutti B-lähdön takarivin keskelle. Tällä kertaa mietin jo ennakkoon taktiikaksi hakeutua sisälinjalle ja koittaa parantaa sijoitusta sitä kautta. Varikolta warm-upiin, järjestelykiekalle ja ruutuihin. Lähtövalot olivat todella nopeat kaikissa starteissa ja ne taisivat aiheuttaa edessäollelle kuskille "hyppystartin". Oma lähtö onnistui tällä kertaa yllättävän hyvin ja ennalta mietitty sisälinjan taktiikkakin puri. Vau.
Ekan kierroksen aikana itseäni nopeammat painelivat jo ohi ja paluusuoran jarruissa vetäisin aavistuksen verran pitkäksi. Kundit karkasivat ja minä perään. Alkuun oli fiilis, että menikö tämä nyt taas sooloajeluksi prkl. Sitten muistin, että kierroksia on se 15 ja lähdin kokeilemaan, josko kavereita saisi vielä kiinni.
Muutaman kierroksen tahkosin itsekseni ja sain aika pian Vuorelan Rikun näkyviin. Tiesin, että aikojen puolesta olimme aika tasaisia, joten pientä puristusta tarvitaan jos meinaan kiinnni ottaa. Oma ajo tuntui kulkevan hyvin ja edelläajava "jänis" antoi lisäpotkua.
Viimein pääsin jo iskuetäisyydelle ja menosuoran jarrussa kävin näyttäytymässä rinnalla. Sillä kertaa ei pokka vielä riittänyt ohitukseen (perjantain treeneissä vedin jo kerran nurtsille vastaavassa tilanteessa), joten takaa-ajo jatkui. Seuraavalla tai sitä seuraavalla kierroksella, pari kierrosta ennen maalia koitin samaa uusiksi ja tällä kertaa onnistui! Olimme saavuttaneet jo Lähdesmäen Pasinkin, jolta alkoi olla kertomansa mukaan jo mehut vähissä.
Oma ajo tuntui kulkevan ja virtaakin oli vielä yllättävän paljon, joten ajattelin yrittää Pasistakin ohi viimeisellä kierroksella. Paalusuoran jarru, mutkat ennen lähtösuoraa roikuimme hyvässä nipussa ja tiukkaa avausta kohden shikaania. Sinne taittaessa kärkikaarti saavutti meidät ja meitä taisi olla tosiaan kaikkiaan ainakin 6 pyörää ahtamassa kapeaan shikaaniin yhtä aikaa. En tosiaan tiennyt heidän olevan niin lähellä. Vikassa mutkassa mielestäni Louhelainen ja Pasi ottivat pientä kontaktia ja siinä samassa Vuorela pääsi livahtamaan ohi. Minä puolestani kuittasin Pasin siinä ja samalla ruutulippukin heilahti. Emme aivan ehtineet vikalle kierrokselle.
Aivan loistava fiilis jäi kisasta, vaikka ihan jälkipään kahinoista olikin kyse. Edes yksi ohitus ja sen yrittäminen tuo sen tarvittavan kisatunnelman. Ja kun starttikin onnistui ja oma aikakin parani reilut pari sekuntia aika-ajoista, niin ei ole valittamista.
Ennakkoon täydet 15 kierrosta jännitti, koska röykkyinen rata on aika haastava. Yllättävän hyvin kunto kuitenkin riitti ja vielä olisi jaksanut vääntää muutaman kierroksen. Sen verran tiukka jarruttelu kuitenkin tuntuu, että kaasukäteen syntyi reipas rakkula..=)
Hyvä kokemus kaikkiaan ja radan epätasaisuuteen tottui lopulta aika pian. Muutenkin kokonaisuutena tapahtuma oli oikein mieluisa ja järjestelyt toimivat hienosti.
Kiitokset vielä kertaalleen Rikulle ja Pasille jumbokisailusta! Ja Jannelle erityisonnittelut A-lähdön voitosta!
//Andy#96
Oma aika-ajosuoritukseni oikeutti B-lähdön takarivin keskelle. Tällä kertaa mietin jo ennakkoon taktiikaksi hakeutua sisälinjalle ja koittaa parantaa sijoitusta sitä kautta. Varikolta warm-upiin, järjestelykiekalle ja ruutuihin. Lähtövalot olivat todella nopeat kaikissa starteissa ja ne taisivat aiheuttaa edessäollelle kuskille "hyppystartin". Oma lähtö onnistui tällä kertaa yllättävän hyvin ja ennalta mietitty sisälinjan taktiikkakin puri. Vau.
Ekan kierroksen aikana itseäni nopeammat painelivat jo ohi ja paluusuoran jarruissa vetäisin aavistuksen verran pitkäksi. Kundit karkasivat ja minä perään. Alkuun oli fiilis, että menikö tämä nyt taas sooloajeluksi prkl. Sitten muistin, että kierroksia on se 15 ja lähdin kokeilemaan, josko kavereita saisi vielä kiinni.
Muutaman kierroksen tahkosin itsekseni ja sain aika pian Vuorelan Rikun näkyviin. Tiesin, että aikojen puolesta olimme aika tasaisia, joten pientä puristusta tarvitaan jos meinaan kiinnni ottaa. Oma ajo tuntui kulkevan hyvin ja edelläajava "jänis" antoi lisäpotkua.
Viimein pääsin jo iskuetäisyydelle ja menosuoran jarrussa kävin näyttäytymässä rinnalla. Sillä kertaa ei pokka vielä riittänyt ohitukseen (perjantain treeneissä vedin jo kerran nurtsille vastaavassa tilanteessa), joten takaa-ajo jatkui. Seuraavalla tai sitä seuraavalla kierroksella, pari kierrosta ennen maalia koitin samaa uusiksi ja tällä kertaa onnistui! Olimme saavuttaneet jo Lähdesmäen Pasinkin, jolta alkoi olla kertomansa mukaan jo mehut vähissä.
Oma ajo tuntui kulkevan ja virtaakin oli vielä yllättävän paljon, joten ajattelin yrittää Pasistakin ohi viimeisellä kierroksella. Paalusuoran jarru, mutkat ennen lähtösuoraa roikuimme hyvässä nipussa ja tiukkaa avausta kohden shikaania. Sinne taittaessa kärkikaarti saavutti meidät ja meitä taisi olla tosiaan kaikkiaan ainakin 6 pyörää ahtamassa kapeaan shikaaniin yhtä aikaa. En tosiaan tiennyt heidän olevan niin lähellä. Vikassa mutkassa mielestäni Louhelainen ja Pasi ottivat pientä kontaktia ja siinä samassa Vuorela pääsi livahtamaan ohi. Minä puolestani kuittasin Pasin siinä ja samalla ruutulippukin heilahti. Emme aivan ehtineet vikalle kierrokselle.
Aivan loistava fiilis jäi kisasta, vaikka ihan jälkipään kahinoista olikin kyse. Edes yksi ohitus ja sen yrittäminen tuo sen tarvittavan kisatunnelman. Ja kun starttikin onnistui ja oma aikakin parani reilut pari sekuntia aika-ajoista, niin ei ole valittamista.
Ennakkoon täydet 15 kierrosta jännitti, koska röykkyinen rata on aika haastava. Yllättävän hyvin kunto kuitenkin riitti ja vielä olisi jaksanut vääntää muutaman kierroksen. Sen verran tiukka jarruttelu kuitenkin tuntuu, että kaasukäteen syntyi reipas rakkula..=)
Hyvä kokemus kaikkiaan ja radan epätasaisuuteen tottui lopulta aika pian. Muutenkin kokonaisuutena tapahtuma oli oikein mieluisa ja järjestelyt toimivat hienosti.
Kiitokset vielä kertaalleen Rikulle ja Pasille jumbokisailusta! Ja Jannelle erityisonnittelut A-lähdön voitosta!
//Andy#96
Poutapäivä
YSI-Racing
Moi!
Kiitokset kanssakisaajille hienosta tynkäkisasta, oli sitten äärimmäisen mukavaa Laurin kanssa vaihdella paikkoja 6 ensimmäisen kierroksen aikana ja yrittää Jannenkin ohitusta, jonka mies tosin äärimmäisellä ammattitaidolla hienosti piti vain yrityksenä, joten nuo kaverit olivat kyllä ihan ansiosta palkintopallilla, isot onnittelut vielä kerran.
Ainoa mikä harmittaa on se, että ei saanut nauttia kilvanajosta ihan loppuun asti. Pitkän takasuoran jarrussa painui etujarrukahva pohjiin eikä saanut samaa jarrutehoa pihalle vaikka kuinka puristi. Suoraankin olisi varmaan voinut ajaa, mutta kun saumaa oli niin pitihän sinne kurviin taittaa ja yrittää mahtua kapealle asfaltille. Melkein mahtuikin, mutta juuri kun pyörä oli nokka oikeaan suuntaan, niin samalla sitten etunen tipahti asfaltin reunalta hiekan puolelle, eikä siinä sitten enää minulta kysytty mitään. Mikäs siinä sitten kun pyörä alta oikealle kyljelleen, ja minä perässä oikea olkapää edellä asfaltille tekemään pyörimisharjoituksia
.
Siinä koitin pitää vaan itseni pyöreänä ja olla mukana pyörivässä liikkeessa kunnes liike loppuu. Äkkiä ylös ja pois radalta kokeilemaan josko saisi pyörän ylös ja pois ihan radan reunasta, mutta eipä tällä hauiksella lähtenyt, joten avustajan kanssa tuupattiin sitten pyörä pystyyn ja nojaamaan honkapuuhun. Radan reunasta sitten katsoin ja jännitin kavereiden puolesta lopun kisan ajan ja raatoautolla pois ja lääkärin tutkittavaksi. Niska melko jumissa, mutta mitään kummempaa ei pitäisi olla. Pyörälle täysin kosmeettisia vaurioita, joten aika jees kippaus. Toivottavasti Ilu taas jeesaa, jos tuossa nyt mitään laitettavaa edes on. Jos kuitenkin sen jarrun vuotaneen banjopultin vaikka kiristäisi, niin voisi ensi kerralla toimia.
Isot kiitokset Vuorelalle ja Marjaanalle kaikesta varikko- ym.avuista, sekä isot kiitokset tosiaan kaikille kanssakisaajille ja järjestäjille.
Mulle jäi kisoista kaadosta huolimatta tosi mukava fiilis, joten mikäs tässä on ollessa. Ajo maistui ja pyörä toimi tosi hienosti aina siihen asti kunnes kisassa herra Murphy päätti ensimmäisen kerran tehdä teknisen vian jarruihin, joten olis se ilman tätä viikonloppu mennytkin vähän liian mukavasti. Leukaa vaan syvemmälle rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
.
Nähdään taas!
Toni
Kiitokset kanssakisaajille hienosta tynkäkisasta, oli sitten äärimmäisen mukavaa Laurin kanssa vaihdella paikkoja 6 ensimmäisen kierroksen aikana ja yrittää Jannenkin ohitusta, jonka mies tosin äärimmäisellä ammattitaidolla hienosti piti vain yrityksenä, joten nuo kaverit olivat kyllä ihan ansiosta palkintopallilla, isot onnittelut vielä kerran.
Ainoa mikä harmittaa on se, että ei saanut nauttia kilvanajosta ihan loppuun asti. Pitkän takasuoran jarrussa painui etujarrukahva pohjiin eikä saanut samaa jarrutehoa pihalle vaikka kuinka puristi. Suoraankin olisi varmaan voinut ajaa, mutta kun saumaa oli niin pitihän sinne kurviin taittaa ja yrittää mahtua kapealle asfaltille. Melkein mahtuikin, mutta juuri kun pyörä oli nokka oikeaan suuntaan, niin samalla sitten etunen tipahti asfaltin reunalta hiekan puolelle, eikä siinä sitten enää minulta kysytty mitään. Mikäs siinä sitten kun pyörä alta oikealle kyljelleen, ja minä perässä oikea olkapää edellä asfaltille tekemään pyörimisharjoituksia
Siinä koitin pitää vaan itseni pyöreänä ja olla mukana pyörivässä liikkeessa kunnes liike loppuu. Äkkiä ylös ja pois radalta kokeilemaan josko saisi pyörän ylös ja pois ihan radan reunasta, mutta eipä tällä hauiksella lähtenyt, joten avustajan kanssa tuupattiin sitten pyörä pystyyn ja nojaamaan honkapuuhun. Radan reunasta sitten katsoin ja jännitin kavereiden puolesta lopun kisan ajan ja raatoautolla pois ja lääkärin tutkittavaksi. Niska melko jumissa, mutta mitään kummempaa ei pitäisi olla. Pyörälle täysin kosmeettisia vaurioita, joten aika jees kippaus. Toivottavasti Ilu taas jeesaa, jos tuossa nyt mitään laitettavaa edes on. Jos kuitenkin sen jarrun vuotaneen banjopultin vaikka kiristäisi, niin voisi ensi kerralla toimia.
Isot kiitokset Vuorelalle ja Marjaanalle kaikesta varikko- ym.avuista, sekä isot kiitokset tosiaan kaikille kanssakisaajille ja järjestäjille.
Mulle jäi kisoista kaadosta huolimatta tosi mukava fiilis, joten mikäs tässä on ollessa. Ajo maistui ja pyörä toimi tosi hienosti aina siihen asti kunnes kisassa herra Murphy päätti ensimmäisen kerran tehdä teknisen vian jarruihin, joten olis se ilman tätä viikonloppu mennytkin vähän liian mukavasti. Leukaa vaan syvemmälle rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
Nähdään taas!
Toni
LL1
New member
Kiitokset ensimmäisenä järjestäjille hienosti sujuneista järjestelyistä, ei varmasti ole helppoa rakentaa kisaa tiukassa aikataulussa maaseutulentokentälle, kokonaisuutena todella hieno kokemus.
Kiitokset tietenkin kilpakumppaneille, oli ehdottomasti paras kisa kolmesta tällä kaudella ajamistani, väsymys ei ehtinyt painamaan vaikka sitä etukäteen eniten jännitti kun kisa kuitenkin aika pitkä. Koko ajan oli ohjelmaa ja tekemistä ihan riittävästi. Harmi, että Markukselle tuli jump-start, ei varmaan hirveästi ajofiilistä nosta kun näkee aikasakko-taulun. Valot oli kyllä vähän hankala erottaa auringon takia...
Jannelle erityisesti onnittelut upeasta ajosta, oli jarrumerkit kyllä niin kohdallaan että ei mitään saumaa ohi ilman älyttömiä riskejä ja kun ajolinjatkin vähintään samalla tasolla, seisoi ehdottomasti oikea mies ykköspallilla. Lasse antoi 750:lla tasoitusta eli vauhti ns. kohdillaan myös siellä. Tonin kanssa oli kyllä niin hauskaa vääntöä etten muista onko missään kisassa ollut niin leveä hymy kypärän sisällä. Siksi todella harmi tuo teknisten ongelmien vuoksi tapahtunut kaatuminen, onneksi ei käynyt miehelle ja pyörällekään mitään. Palkintopallille olisi Toni varmasti ajanut ja mikä sitten järjestys olisikaan ollut, sen verran tuntui vauhtia löytyvän. Motoparkissa sitten uudestaan, mieti vielä sitä lippuhommaa
Kokonaisuutena jäi semmoinen fiilis, että jokkis hoiti homman kotiin tyylikkäästi. Hyvin sujuneet treenit ja aika-ajot sekä kaksi kuulemma katsojien kannalta todella mielenkiintoista kisaa ilman minkäänlaista kohellusta uudella oikeasti haastavalla radalla, lisänä vielä pro-tason varikkopilttuut monella tiimillä varikkofiilistä nostamaan. Täytyy sanoa, että eräs JR on tehnyt melkoisen duunin vuodesta 2005 ja jos Srra jakelee syksyllä palkintoja lajin edistämiseen liittyen, ei tästä maasta vahvempaa ehdokasta löydy ihan heti...
Kiitokset tietenkin kilpakumppaneille, oli ehdottomasti paras kisa kolmesta tällä kaudella ajamistani, väsymys ei ehtinyt painamaan vaikka sitä etukäteen eniten jännitti kun kisa kuitenkin aika pitkä. Koko ajan oli ohjelmaa ja tekemistä ihan riittävästi. Harmi, että Markukselle tuli jump-start, ei varmaan hirveästi ajofiilistä nosta kun näkee aikasakko-taulun. Valot oli kyllä vähän hankala erottaa auringon takia...
Jannelle erityisesti onnittelut upeasta ajosta, oli jarrumerkit kyllä niin kohdallaan että ei mitään saumaa ohi ilman älyttömiä riskejä ja kun ajolinjatkin vähintään samalla tasolla, seisoi ehdottomasti oikea mies ykköspallilla. Lasse antoi 750:lla tasoitusta eli vauhti ns. kohdillaan myös siellä. Tonin kanssa oli kyllä niin hauskaa vääntöä etten muista onko missään kisassa ollut niin leveä hymy kypärän sisällä. Siksi todella harmi tuo teknisten ongelmien vuoksi tapahtunut kaatuminen, onneksi ei käynyt miehelle ja pyörällekään mitään. Palkintopallille olisi Toni varmasti ajanut ja mikä sitten järjestys olisikaan ollut, sen verran tuntui vauhtia löytyvän. Motoparkissa sitten uudestaan, mieti vielä sitä lippuhommaa
Kokonaisuutena jäi semmoinen fiilis, että jokkis hoiti homman kotiin tyylikkäästi. Hyvin sujuneet treenit ja aika-ajot sekä kaksi kuulemma katsojien kannalta todella mielenkiintoista kisaa ilman minkäänlaista kohellusta uudella oikeasti haastavalla radalla, lisänä vielä pro-tason varikkopilttuut monella tiimillä varikkofiilistä nostamaan. Täytyy sanoa, että eräs JR on tehnyt melkoisen duunin vuodesta 2005 ja jos Srra jakelee syksyllä palkintoja lajin edistämiseen liittyen, ei tästä maasta vahvempaa ehdokasta löydy ihan heti...
Poutapäivä
YSI-Racing
Täysin samaa mieltä, joten täältä kiitokset Jukalle joskus näin julkisestikin. Ilman tätä luokkaa en olisi ainakaan itse koskaan lähtenyt ajamaan kisaa, ja voin kyllä sanoa että paljon on harrastukselle kisaamisesta saanut vaikka kisoja onkin lukumääräisesti vasta muutamia takana. Paljolla tarkoitan eritoten sitä loistavaa porukkaa joiden kanssa saa ajaa ja viettää aikaa varikolla, ja niitä jotka omalla järjestelypanoksellaan tekevät ajamisen mahdolliseksi.
Kiitos!
Terveisin,
Toni
heippa
AdvAuntie
Suuri kiitos järjestäjille ja kanssakilpailijoille. Oli todella mukava päästä ajamaan uudelle radalle, vaikka tarkoitus oli tämä vain elämysmatkana ottaa.
Rata itsessään ei kyllä meikäläisen suosikkeihin jää, sen verran ranteita kolottaa vieläkin, ettei meinaa näppäilystä tulla mitään. Joutuu näköjään tuota Suzukin jarrukahvaa pikkasen puristaan, että jotain alkaa tapahtumaan.
La aamuna oli kyllä ihan kiva yllätys, että kaksi lähtöä ajetaan. No heti piti ottaa tavoitteeksi päästä A-lähtöön ja sinne sitä juuri rajaa hipoen taas pääsi. Onneksi muutama hurja jaksoi ajaa A-lähdön vielä B:n perään niin ei tarvinnu viimenen olla. Respectiä suuresti heille.
Ruudukoitten jakamisen jälkeen päätin, että kyllä Sammy ja Juutana pitää kisassa kuitata. No kummatkin sain heti lähdössä, mutta ISOPasi shikaanin hässäkässä vyöryi ohitse. Ja Louhelainen jostain takaa oli saanut kierrettyä koko hässäkän. WTF!
Kypärän sisällä kiehui, kun Juutana oli tulppana edessä ja toiset edellä meni karkuun. Ei ole helppoa muuten ohittaa toista samanlaista pyörää, kun itsellä teknisen vian vuoksi kierrokset loppuivat 11 tuhanteen. Ja Juutanalla oli käytössä vielä n. 3000 kierrosta enemmän. Onneksi kuitenkin takasuoralla siitä pääsin ohitse.
Yksinään ajaminen tuntui kyllä hankalalta ja jarrutukset siirtyivät taas aikaisemmaksi koko ajan. Ja Vuolinko käytti tätä hyväkseen ja ohitti pääsuoran jarrussa. Arvatkaa ottiko päähän... Pitää oikeesti opetella jarrumerkkien käyttö.
Yritin kyllä monesti Vuolinkoa kuitata, mutta se viimeinen kovuus miulta puuttuu. Monesti rinnalle lähtösuoralla, mut ei vaan uskalla jarruissa mennä ohitse. Pelottaa, että jos se toinen ei huomaakaan tai päästäkään ohitse.
Ja yhtään ei helpottanu Louhelaisen painostus takana. Hän ajoi jarrut pitkäksi ja pääsin siinä ohitse. Janne painosti takana ja näin varjon muutaman kerran kärkkymässä, mutta rupesin tietoisesti peittelemään jarruissa. Kemora opetti
Ja sainpas pidettyä sen takana.
Harmittaa vaan, kun en saanut tuplattua pistesaldoa, Vuolinko sai sen viimeisen pisteen siinä edellä. Taitaa tulla tavaksi tää meidän välinen kisaaminen
BTW. Melkein saatiin kaikki naiset samoihin kisoihin, harmi että Saara oli kipee. Ois varmasti ollut joku ennätys, että 4 naista samassa sarjassa.
Vehniäinen oli muuten sanonut, että yksikään nainen ei ole ajanut superbikeä suomessa, pitäisikö tämä ottaa haasteena ja uhallaan osallistua johonkin superbike B osakilpailuun.
Rata itsessään ei kyllä meikäläisen suosikkeihin jää, sen verran ranteita kolottaa vieläkin, ettei meinaa näppäilystä tulla mitään. Joutuu näköjään tuota Suzukin jarrukahvaa pikkasen puristaan, että jotain alkaa tapahtumaan.
La aamuna oli kyllä ihan kiva yllätys, että kaksi lähtöä ajetaan. No heti piti ottaa tavoitteeksi päästä A-lähtöön ja sinne sitä juuri rajaa hipoen taas pääsi. Onneksi muutama hurja jaksoi ajaa A-lähdön vielä B:n perään niin ei tarvinnu viimenen olla. Respectiä suuresti heille.
Ruudukoitten jakamisen jälkeen päätin, että kyllä Sammy ja Juutana pitää kisassa kuitata. No kummatkin sain heti lähdössä, mutta ISOPasi shikaanin hässäkässä vyöryi ohitse. Ja Louhelainen jostain takaa oli saanut kierrettyä koko hässäkän. WTF!
Kypärän sisällä kiehui, kun Juutana oli tulppana edessä ja toiset edellä meni karkuun. Ei ole helppoa muuten ohittaa toista samanlaista pyörää, kun itsellä teknisen vian vuoksi kierrokset loppuivat 11 tuhanteen. Ja Juutanalla oli käytössä vielä n. 3000 kierrosta enemmän. Onneksi kuitenkin takasuoralla siitä pääsin ohitse.
Yksinään ajaminen tuntui kyllä hankalalta ja jarrutukset siirtyivät taas aikaisemmaksi koko ajan. Ja Vuolinko käytti tätä hyväkseen ja ohitti pääsuoran jarrussa. Arvatkaa ottiko päähän... Pitää oikeesti opetella jarrumerkkien käyttö.
Yritin kyllä monesti Vuolinkoa kuitata, mutta se viimeinen kovuus miulta puuttuu. Monesti rinnalle lähtösuoralla, mut ei vaan uskalla jarruissa mennä ohitse. Pelottaa, että jos se toinen ei huomaakaan tai päästäkään ohitse.
Ja yhtään ei helpottanu Louhelaisen painostus takana. Hän ajoi jarrut pitkäksi ja pääsin siinä ohitse. Janne painosti takana ja näin varjon muutaman kerran kärkkymässä, mutta rupesin tietoisesti peittelemään jarruissa. Kemora opetti
Harmittaa vaan, kun en saanut tuplattua pistesaldoa, Vuolinko sai sen viimeisen pisteen siinä edellä. Taitaa tulla tavaksi tää meidän välinen kisaaminen
BTW. Melkein saatiin kaikki naiset samoihin kisoihin, harmi että Saara oli kipee. Ois varmasti ollut joku ennätys, että 4 naista samassa sarjassa.
Vehniäinen oli muuten sanonut, että yksikään nainen ei ole ajanut superbikeä suomessa, pitäisikö tämä ottaa haasteena ja uhallaan osallistua johonkin superbike B osakilpailuun.
Moottoripyorailyn_tuki_ry
New member
Ja taisi ne kärkipään kuskit meillä hoitaa myös homman aika tyylikkäästi. Huuli pyöreänä vertailin meidän jätkien vauhtia SBB:n aikoihin. Eli kohtuullisen hyvä esikoulu luokkamme on "oikeisiin" kilpaluokkiin.
Omasta ajostani ei ole oikeastaan mitään positiivista kerrottavaa, paitsi se, että aika-ajo meni kerrankin hyvin. Taisi olla ensimmäinen kerta näiden reilun 40 kilpailulähdön aikana kun ajoin kisassa hitaammin (0,2 sek) kuin aika-ajossa. Tällä kertaa jostain syystä sytyin aika-ajossa ja fysiikka oli kunnossa. Sitten perusvirhe kisaa vasten. Tuli syötyä tukevasti, katseltua auringonpaahteessa muiden kisat ja sitten pyörän päälle. Taistelufiilis oli kadonnut ja kun joku vielä lähdössä konttasi eteen ja jouduin väistämään ja edellä olevat tekivät 100-200 metrin kaulan, niin se olikin sitten siinä. 4-5 kierroksen jälkeen lihakset olivat aivan finaalissa ja tuli vaihtovirheitä, joista yhden seurauksena tempaisin suoran pitkäksi ja yksi kaveri pääsi siinä ohi ja Pete lisäsi karkumatkaa 4 sekuntia. Lopussa päätin varmistella kun näyttötaulutäti näytti, että takana tulevaan on 1-2 sekuntia matkaa. No niin ei tainnut sitten ollakaan, koska n. sekunti myöhemmin paluusuoran jarrussa joku täräytti ohi. Enää ei ehtinyt paikata ja turpaan tuli viimeisellä kierroksellakin. No, tavoitteet kuitenkin täyttyivät, koska kolme sekuntia nopeampi tulos mikä oli tavoite ja ruhtinaalliset kaksi pistettäkin tuli haalittua.
Jäipähän kuitenkin hampaankoloon ja nyt Alastarolla treenailemassa. Tervetuloa ajamaan, jokaisessa ryhmässä on tilaa ja sääkin aika bueno.
Viimeistään kuitenkin Motoparkissa nähdään, ilmoittautuminen on avattu ja vajaan viikon vielä voi käydä ilmoittautumassa. Toivottavasti mahdollisimman moni sinne tulee päätöskilpailuun vääntämään.
Laurille ja kumppaneille kypärän nosto hienosta ajosuorituksesta ja erityismaininnat Hirsimäelle ja muille edelläni pysyneille kusiaiskuskeille. Siinä se nähtiin, että kyllä kusiaisellakin pärjää tonniselle Räyskälässä tai sitten me vain taktikoitiin ettei jouduttaisi syömään sanoja. Kyllä YCC on kuitenkin luokka jossa kuski ratkaisee, ei pyörä. Jeren kusiainen taitaa olla 1800-luvulta ja mies itärajalta.
Jukka