Räyskälän kisa takana ja ei varmaan mies enää tyytyväisempi voisi olla!
Ennakkoon pelon sekaisin tuntein odotin, että mitenköhän tuolla kisaaminen onnistuu, kun kaikille kuskeille uusi rata. Ja kun 36 amatööriä lähetetään samaan aikaan viivalta kisaan, niin ei välttämättä kuullosta ihan järkevältä.
Perjantaina saatiin 4x20min aikaa harjoituksille ja tuli huomattua, että rata on tosiaan epätasainen ja paikoin todella (!) kapea. Yllättävän hyvin tuossa ajassa kuitekin oppi rataa ajamaan. Hyvin mielenkiintoinen rata. Harjoitusten jälkeen oma paras aika oli 1.31.3. Päivän päätteeksi vaihdoin uudet renkaat seuraavaa päivää varten. Ilta menikin sitten mökillä syöden, juoden ja saunoen.
Lauantaina olikin sitten vielä enemmän perhosia vatsassa, kun oli tiedossa aika-ajot ja kisa. Heti aamusta saatiin hyviä uutisia, että jokkiksessa järjestetään erikseen A- ja B-lähdöt, hienoa! 1. aika-ajossa oli vaikea löytää puhdasta rataa ja joutui pariin kertaan käymään varikolla hakemassa vapaa rako. Sellainen sitten löytyi ja pääsi ajamaan pari hyvää kierrosta. Kun tulin radalta pois, niin ei tarvinnut arvata kahta kertaa tuliko hyvä aika, koska Katja hyppi ja pomppi siihen malliin, että hyvinhän se meni. Aika oli 1:29.301 ja tässä vaiheessa paalupaikka! Ajaminen oli kaikkea muuta kuin rentoa ja aika tuli ihan kauhealla puristamisella.
2. aika-ajo luonnollisesti yhtä ruuhkainen kuin ensimmäinen ja taas varikolle hakemaan parempaa rakoa radalta. Ihan hyvää rakoa ei edes löytynyt, mutta ei sillä väliä, koska Honda alkoi röpöttämään eikä kulkenut enää juuri ollenkaan. Sain juuri ja juuri ajettua pyörän varikolle. Harmitus oli aika kova, kun ei saanut aikaa 2. aika-ajossa ja mietin tähänkö tämä kisaaminen täällä sitten loppui. Onneksi luottomekaanikko Jarno oli paikalla ja palautti Bazzaziin virrat ja Honda toimi taas - kiitos Jarno! Räyskälän kuopat aiheutti siis minullekin teknisiä murheita. Lähes kaikki paransi aikaa 2. aika-ajossa ja sen takia putosin lähtöruutuun 3. Eli eturivistä lähtö ja kaikki vielä mahdollista.
Kisan lähestyessä jännitys kasvoi todella paljon. Ei ollut vielä 100% varmuutta, että pyörä toimii korjauksen jälkeen kunnolla kisavauhdissa. Mutta heti tutustumiskierroksella tunsin, että kaikki pelaa taas ok. Lähtövalot syttyi ja sitten ruudussa 2. Pulkkinen liikahtaa ja todella lähellä oli etten itse startannut siinä samassa, kun näki toisen liikahtavan. Heti perään valot sammuu ja sitten menoksi. (Pitää sanoa, että kisan tapahtumat ei muistu ihan kaikkia yksityskohtia myöten mieleen.) Pulkkinen menee kärjessä ja minä perässä. Tuntuu ettei oma vauhti meinaa riittää ja sitten Kärki tulee ohi. Koitan roikkua edellä menevän kaksikon perässä, mutta pääsevät hieman karkuun. Huomaan, että seuraava kaveri on jo takana odottamassa ohituspaikkaa. Hakala tuleekin lähtösuoralla ohi, mutta päätin heti, että en päästä ohi ja mutkaan tultaessa otan sisälinjan ja väkisin otan paikkani takaisin. Tämä onnistui ja edelleen sijalla 3. Kisan pituus 15 kierrosta ja katson taulua joka kertoo vielä 9 kierrosta jäljellä, huh. Pieni väsy iskee mieheen ja edellä ajavan kaksikon kiinni ajaminen tuntuu mahdottomalta. Muutama kierros myöhemmin väsymys meni ohi ja tuli hyvä isku päälle ja lähdin ajamaan kaksikkoa kiinni. Kaverit meni suorilla karkuun, mutta jarruissa sain kiinni. Siis lisää yritystä avauksiin ja suorille. Paluusuoralla sitten lähti pyörä woblaamaan niin pahasti, että olin jo aika varma, että nyt kaadutaan ja sen takia vauhti hieman hyytyi hetkeksi. Onneksi pyörä rauhoittui, mutta samassa Lindgren tulee ohi. Mutta tulikin liian lujaa ohi ja veti jarrun pitkäksi ja sain pidettyä paikkani. Nyt keskityin täysin saamaan hyvät nopeudet pää- ja paluusuorille, jotta saan kaksikon kiinni. Tokavikalla kierroksella pääsen pääsuoralla Kärjen rinnalle ja jarrussa ohi, jes! Viimeisellä kierroksella ajoin nopeat mutkat ennen pääsuoraa jo niin lujaa etten meinannut uskaltaa pitää silmiä auki, mutta siitä sain hyvän vauhdin pääsuoralle ja pääsin pääsuoran jarrussa ihan Pulkkisen perään. Paluusuoralla Pulkkinen kiihdytti taas paremmin, mutta tiesin, että jarrussa olen parempi ja päätin ohittaa siinä. Oikeastaan yllättävän helposti pääsin jarrussa ohi ja enää muutama mutka ja ruutulippu odottaisi minua sinne ensimmäisenä. Viimeiset mutkat meni ok ja totta se oli, että ensimmäisenä ohitin ruutulipun!!! Aivan loistava fiilis. Voitto oli luonnollisesti mahtava juttu, mutta vielä hienompaa oli koko kisa kaikkineen tapahtumineen. Vau! En sitten enää kisassa muistanut Pulkkisen varaslähtöä, joka toi hänen loppuaikaan +20sek sakkoa eli tavallaan viimeinen ohitus oli turha, mutta jäihän siitä hyvä fiilis
Lindgren oli päässyt Kärjestä myös ohi ja tuli hopealle, jättäen Kärjen pronssille - onnittelut molemmille. Harmillisesti Hakala oli kaatunut kisassa, koska muuten olisi varmasti saatu vieläkin maukkaampi kisa aikaiseksi.
Kisassa oma paras aika oli viimeisellä kierroksella ajettu 1:27.990. Lindgrenin nimiin kirjattiin jokkiksen rataennätys Räyskälään ajalle 1:27.606.
Koko aikana en koskenut pyörän säätöihin ollenkaan, jotka oli laitettu Kemoralla sopiviksi. Radat kyllä aivan erilaiset eli varmaan jotain ruuvia olisi voinut kääntää johonkin suuntaan. Ajattelin, että ajetaan nyt ja jos tuntuu pahalle, niin käännellään sitten. Eikä se niin pahalle tuntunut, että olisin lähtenyt sekoittamaan uuteen rataan tutustumista vielä pyörän säätöjä sotkemalla. Oikeestaan ainoa ongelma oli woblaaminen, joka säikäytti muutaman kerran kunnolla.
Kiitos kaikille kilpakumppaneille, järkkäreille, avustajille, kannustajille... Aivan loistava reissu! Hienoa oli myös nähdä, niin paljon tuttuja yleisössä. Ehkä se oli se tärkein kipinä omalle suoritukselle.
Vielä yksi kisa jäljellä ja ihan Siposen kiusaksi peli on vielä auki
Mutta eiköhän Siponen ota koko kauden voiton Motoparkissa vaikka takaperin keulien ajaisi kisan.
