Kiertotiehuvitus
New member
Lauantaina 6.6. tänä kesänä kolmostietä Hämeenlinnan pohjoispuolella - perheautoiltiin moottoritiellä. Mittarissa tasaiset 130. Liikenne melko rauhallista, mutta pieniä jononpätkiä. Aina välillä pitää ohittaa joku hitaampi. Sitten jotain taitaa näkyä peilissä - jotain, joka saman tien humahtaa ohi. Vaikea arvioida, mutta sanoisin että ainaskin reilut kaks ja puol sataa oli motoristilla mittarissa. Autossa hetki ”kukkahattuiltiin” vaarallisesta menosta. Ihan oikeasti tunnistin riskin, että olisin voinut hyvin olla sellainen puusilmä, joka lähtee ohittamaan, vaikka joku tulee takaa kovempaa.
Kukkahattuiltiin …, mutta sisällä sielussa se ikuinen pikkupoika, se joka ei järkeile, mutta tuntee, sai sellaisen elämyksen, että hyppi tasajalkaa, hihkui riemusta ja taputti käsiään – samalla lailla kuin lentonäytöksessä jälkipoltin päällä ilmaa repivälle hävittäjälle, tai täyttä höyryä asemalta kiihdyttävälle höyryveturille.
Siis vaarallista oli motoristin meno.
Kukkahattuiltiin …, mutta sisällä sielussa se ikuinen pikkupoika, se joka ei järkeile, mutta tuntee, sai sellaisen elämyksen, että hyppi tasajalkaa, hihkui riemusta ja taputti käsiään – samalla lailla kuin lentonäytöksessä jälkipoltin päällä ilmaa repivälle hävittäjälle, tai täyttä höyryä asemalta kiihdyttävälle höyryveturille.
Siis vaarallista oli motoristin meno.
Viimeksi muokattu:






Ainoostaan kateellinen siitä etten ite osaa tolleen, varmasti muuten tulis iteki tehtyy, senverta vituttaa "muka hyvinvointi-valtiomme" valvomiset/nöyryyttämiset...napisee kukkahatut sit mitä vaan.
