Tässä nyt sitä luvattua tarkempaa tarinointia emulaattoreista ja niiden asennuksesta.
Moottoripyörän jousitus vaikuttaa monimutkaiselta ja laajalta aiheelta. Ainakin jälkimmäinen on totta, monimutkaisuus kai riippuu ihan näkökulmasta. Kilpa-ajossa sekä RR että crossi- ja enduropuolella, varsinkin huipputasolla, käytetään paljon aikaa ja rahaa toimivan ja oikeissa säädöissä olevan jousituspaketin rakentamiseen. Moottoripyörän tasapainotilaan vaikuttavat tekijät (kiihdyttäminen, jarruttaminen, ohjausliikkeet) välittyvät radan pintaan renkaiden kautta, ja renkaat ovat yhteydessä pyörän runkoon pääasiallisesti jousituselementtien välityksellä. Jousituksen toimiessa huonosti on tasapainotilaan vaikuttaminen ennakoitavalla ja halutulla tavalla vaikeaa. Esimerkkinä voisi toimia vaikka jarrutuksissa syvälle painuva keula (niiaus): jos keula niiaa jarrutuksessa joustomatkan loppuun asti (ns. pohjaa), välittyy pienikin alustan epätasaisuus suoraan moottoripyörän runkoon. Kuski tuntee tämän lähinnä iskuna käsille joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa pyörän hallinnan menettämiseen.
Jousituksen teoriaa on paljon. Tälläkin foorumilla on (erityisesti rata-osiossa) käsitelty jousituksen säätöjä ja teoriaa hyvinkin laajalti. Asiantuntijoitakin varmasti löytyy, itse olen lähinnä aloitteleva harrastelija aiheen parissa. Suosittelen lukemaan amerikkalaisen Sport Rider-lehden
artikkelisarjan, Sport Bike Suspension Setup. Erityisesti artikkelit
Technicalities: Suspension Overview ja
Suspension Setup ovat mielenkiintoista ja hyödyllistä lukemista, ainakin aiheeseen muuten tutustumattomille, pyörä-, kuljettaja- ja ajotyylistä riippumatta.
Jo aikaisemmassa keskustelussa mainitut ”emulaattorit” ovatkin sitten jo oma tarinansa…
Lähtökohtana voidaan pitää seuraavaa: moottoripyörän etujousitustoteutuksia on pääasiassa kahdenlaisia, ”damping rod”-tyyppisiä (esim. Z750) ja ”cartridge”-tyyppisiä (esim. mikä tahansa tämän vuosituhannen äRRäpyörä). Tällä ei siis ole tekemistä sen kanssa onko haarukka perinteinen right-side-up, vai uudempi upside-down. Varsinkin cartridge-haarukoita on nykyäänkin tuotannossa perinteisinä right-side-up-yksikköinä (esim. 2006 SV1000), kuitenkaan damping rod-USD-haarukoihin en ole vielä törmännyt. Perusajatus damping rod-haarukassa on että vaimennus on toteutettu nesteen (öljyn) virtausvastuksella
kiinteäkokoisten aukkojen avulla. Cartridge-haarukassa vaimennus perustuu myös nesteen virtausvastukseen, mutta vaimennuksesta vastaa erilliset venttiilit joissa virtausta vastustavan aukon suuruus muuttuu suhteessa nesteen virtausnopeuteen. Race Techin Gold Valve Cartridge emulaattori on osa joka voidaan asentaa damping rod haarukkaan ja joka emuloi (jäljittelee) cartridge-haarukan toimintaperiaatetta.
Syvällisempää teoriaa cartridge-haarukan saloista löytyy mm.
täältä ja damping rod-haarukasta sekä emulaattorin toiminnasta
täältä. Yhteenvetona näistä artikkeleista voidaan todeta seuraavaa:
1. Damping rod-haarukoiden nesteen virtausta vastustavien aukkojen kiinteys aiheuttaa nopeus potenssiin kaksi-tyyppistä vaimennusta: ”pienet” töyssyt (ja muut tilanteet joissa haarukan sisään- tai ulosjoustonopeus on pieni) ovat alivaimennettuja ja ”isot” töyssyt (ja muut tilanteet joissa vastaavasti sisään- tai ulosjoustonopeus on suuri) ovat ylivaimennettuja. Toisin sanoen pienehköt töyssyt ja etenkin voimakkaat jarrutukset aiheuttavat syvääkin niiaamista kun taas isommat epätasaisuudet lyövät käsille.
2. Cartridge-haarukoissa nesteen virtausta vastustavien venttiilipakettien aukkojen koon muuttuminen suhteessa nesteen virtausnopeuteen aiheuttaa sen että pienillä joustonopeuksilla vaimennus pysyy sopivana kun taas suuremmilla joustonopeuksilla, virtausnopeuden kasvaessa, venttiilit aukeavat enemmän ja jousitus ei lukkiudu ja lyö käsille. Cartridge-haarukoiden venttiileitä voidaan myös säätää hyvin monipuolisesti, tästä on kyse kun puhutaan keulan ”shimmittämisestä”.
3. Ilmiselvästi cartridge-haarukka on parempi kuin damping rod-haarukka. Damping rod-haarukkakin kuitenkin toimii ”rauhallisessa ajossa, keskivertokäyttäjällä” tarpeeksi hyvin. Taustalla vaikuttavat tietysti myös kustannustekijät. Race Tech:n kehittämät ja patentoimat (!) emulaattorit ovat damping rod-haarukkaan jälkiasennettavat venttiilit jotka toimivat cartridge-haarukan venttiileiden tavoin. Mitään ulkopuolisia säätöjä haarukkaan emulaattorit eivät tuo, mutta menovaimennus on säädettävissä asennusvaiheessa (ja tarvittaessa myöhemminkin purkamalla haarukoita hieman). Paluuvaimennuksen säätö hoituu sitten valitsemalla sopiva öljyn viskositeetti.
sanoi:
From
www.racetech.com
Gold Valve Cartridge Emulators
(for damping rod forks)
Damping rod forks are notorious for being both too harsh and too easy to bottom. This is the nature of damping rod fixed orifice forks. Until now, all you could do is change spring rate, oil viscosity and damping hole size. The best available was a serious compromise.
Damping rods aren't ideal because the nature of forcing oil though a fixed apature. I wont bore you with the details but this setup results in alot of high speed damping (harsh over bumps) with very little low speed damping (lots of fork dive under braking for example).
Simply bunging in heavier oil will just make the ride harsher without really addressing the fork dive problem properly. This is why we install emulators, because they provide the low speed damping required.
The Gold Valve Cartridge Emulator is another one of the outstanding inventions from Race Tech’s Paul Thede. Simply put; Emulators make damping rod forks perform like well-tuned cartridge forks. Emulators are tunable valves that sit on top of the damping rods and are held in place with the main springs. This makes them both simple to install and completely tunable for all conditions and rider preferences.
Oma emulaattoriasennusprojektini lähti käyntiin kun huomasin eräällä jenkkifoorumilla useiden moottoripyöräilijöiden asentaneen miltei ihmepalikoiden maineessa olevat emulaattorit Kawasaki ER6-N/F-moottoripyöriinsä. Tarkemmin katseltuani huomasin jotain erityisen tuttua kyseisten pyörien etuhaarukoiden ulkonäössä ja vertailtuani varaosanumeroita, Race Techin emulaattoreiden mittoja, asennusohjeita yms. päätin tilata emulaattorit ilman 100% varmuutta sopivuudesta ja toimivuudesta.
Asennusprosessi menee hyvin pitkälle
näiden ohjeiden mukaan, paketin mukana tuli muistaakseni hieman seikkaperäisempi paperiversio.
Purkaminen
Käytännössä haarukat pitää ottaa kolmiopaloista irti,
purkaa, ottaa holkki, prikka ja jousi pois sekä valuttaa öljyt pihalle. Tämän jälkeen on avattava haarukan pohjasta löytyvä kuusiokolopultti joka pitää itse damping rod-osaa haarukan sisällä paikallaan. Korjaamomanuaalin mukaan tähän tarvitaan erikoistyökalu sillä itse damping rod voi päästä pyörimään tuon kuusiokolopultin mukana. Erikoistyökalua ei kuitenkaan useassa tapauksessa tarvita, ja sellaisen voi tehdä jopa itse
harjanvarresta. Jos pultti luistaa, kannattaa ensimmäisenä yrittää kasata haarukka takaisin jousen kanssa jolloin jousen paine puristaa damping rod:ia vastaan ja pultti saattaa aueta. Myös iskevän paineilmapulttipyssyn käyttö, jos sellainen on saatavana, on suositeltavaa sillä nopea isku voi pyöräyttää pultin auki ennen kuin damping rod kerkeää pyörähtää mukana. Itse rakensin damping rod:n pitämiseen erikoistyökalun vuolemalla harjanvarren päädyn hieman kartionmuotoiseksi. Harjanvarsi naputettiin kevyesti damping rod:iin kiinni ja pohjapultti aukesi. Tämän jälkeen kuusiokolopultti ja sen alla oleva kupariprikka lähtevät irti ja haarukan sisältä voi tiputtaa damping rod:n (joskus myös ”top-out” jousi tulee damping rod:n mukana ulos, kts. räjäytyskuva ohjeiden lopusta). Haarukoita ei emulaattorien asentamiseksi tarvitse purkaa tämän pidemmälle, liukuputkia ei siis tarvitse erottaa toisistaan. Toisaalta, näinkin pitkälle purettuun haarukkaan on vain muutaman lisäaskeleen työ vaihtaa esim. stefat, joten jos niiden kunto epäilyttää kannattaa ne vaihtaa samalla.
Muutokset ja emulaattori
Emulaattorien asennuksen yhteydessä damping rod:n alapäässä olevat vakioöljyreiät pitää
porata auki 8mm poralla, lisäksi tarvitaan yksi reikäpari lisää sijoitettuna asennusohjeissa olevan kuvan mukaan. Näin damping rod:issa on siis yhteensä 6kpl 8mm reikiä. Tällä estetään vakiovaimennuspiirin toiminta ja vaimennus jääkin
emulaattorin vastuulle. Rei’istä kannattaa poistaa
purseet hiomalla ja kalvaimella tms. Lisäksi on otettava huomioon että emulaattori nostaa jousen esijännitystä korkeutensa verran (muistini mukaan tällä mallilla 16mm). Tämän voi joko käyttää hyödykseen esijännitysprikkojen määrää päättäessä tai uusia holkkeja tehdessä. Itse ratkaisin ongelman tekemällä uudet, alkuperäisiä holkkeja emulaattorien korkeuden verran lyhyemmät
holkit (käytössä oli jo aikaisemmin valmistetut portaattomat esijännityksensäätimet).
Emulaattorin venttiilin avautumisjousi kiristetään tässä vaiheessa sopivalle esijännitykselle (ohjeissa kerrotaan tästäkin tarkemmin, mutta ”kadulle” 2 kierrosta venttiilinjousen esijännitystä on suositus ja tähän itsekin päädyin).
Asennus
Haarukka kasataan päinvastaisessa järjestyksessä poikkeuksena se että damping rod:n asennuksen (kuusiokolopultin alle pitäisi laittaa uusi kupariprikka) jälkeen ”tiputetaan” emulaattori damping rod:n päälle, jolloin se jää jousen ja damping rod:n väliin puristuksiin. (
Kuva emulaattorista damping rod:n päällä, tässä vaiheessa vielä työpöydällä) Öljyt kaadetaan haarukkaputkeen, liukuputkea pumpataan muutamaan otteeseen ilman poistamiseksi ja öljyn pinta mitataan ja säädetään jo aikaisemmin esitellyn ohjeen mukaan ilman jousta, haarukka täysin kokoonpainuneena. Tämän jälkeen jäljellä on vain jousen, prikan, ja holkin sekä mahdollisten esijännitysprikkojen (muista emulaattorin vaikutus!) asennus ja päätykorkin kiertäminen paikalleen.
Tässä vielä ohjeiden selkeyttämiseksi
haarukan räjäytyskuva ja kokoamisen helpottamiseksi
kiristysmomentit.
Emulaattoreissa venttiilinjousen esijännitys vastaa puristusvaimennuksen säätöä, paluuvaimennusta säädetään öljyn viskositeetilla. Jos kokoamisen ja testilenkin jälkeen (tai ylipäätään asennuksen jälkeen) haluaa muuttaa puristusvaimennusta, onnistuu se ilman haarukan täydellistä purkamista: emulaattorin voi noukkia haarukkaputkesta jopa etutolpan ollessa kolmioissa kiinni esim.
”nappaajalla”.
Näiden ohjeiden pitäisi soveltua emulaattorien asennukseen ”vanhojen” (vm.2006 asti) Z750 mallien lisäksi tietääkseni myös ER6-N/F malleille. Olen asian kimpussa viettänyt ”aika monta” tuntia ja kaikki tieto pitäisi olla oikeaa (jos kuitenkin huomaat tekstissä virheen niin ilmoitathan siitä niin korjaan sen). Laitetaan vielä jenkkityyliin disclaimer: nämä ”ohjeet” ovat itse asiassa vain kertomus omista kokemuksistani ja jokaisen tulisi itse varmistua käytettyjen työmenetelmien ja suositusten oikeellisuudesta ja soveltuvuudesta kyseiseen kohteeseen.
-------
Huh…
Tulipahan aika pitkä jaarittelu noistakin ohjeista.
Toivottavasti siinä oli kaikki tarvittava, muttei kuitenkaan liikaa täytettä. Asennus on mielestäni vaikeusasteeltaan täysin verrattavissa esim. stefojen vaihtoon sillä työvaiheissa ei suuria eroja ole. Kuten aikaisemminkin mainitsin omia kokemuksia noista emulaattoreista on vuoden verran ja kaikki pelkästään positiivisia. Ei ne kuitenkaan mitkään ihmepalikat ole, mutta mielestäni muuttavat pikkuzetan keulan käytöstä huomattavasti parempaan suuntaan. Parhaiten tämä tulee esille juuri tiukoissa jarrutuksissa ja isoissa, terävissä töyssyissä.
------
JarmoV:
Tässä ollaan vielä kaukana hifistelystä.
Oma suositukseni sinulle on että aloitat tuolla esijännityksen säätämisellä ja mahdollisesti öljyjen vaihdolla jäykempiin. Jos keula vielä tämänkin jälkeen tuntuu huonolta, voit silti asentaa Öhlärin jouset, etkä ole menettänyt mitään sillä oikean painuman säätäminen on ihan yhtä tärkeää uusilla jousilla. Valitettavasti en voi vahvistaa 100% että -06 pikkuzetassa olisi samat etujouset kuin aikaisemmissa, mutta ulkonäön ja varaosanumerohaun yms. perusteella uskoisin etuhaarukkojen olevan samanlaiset. Parhaimman varmistuksen tähän saat soittamalla Sumekolle ja Öhlinsin maahantuojalle ja esittämällä kysymyksesi heille.
Jay
Edit.
...saadakseen etuhaarukan päätytulpat takaisin paikalleen on jousta kyettävä painamaan korkin asennusvaiheessa tämän kasvaneen esijännityksen verran sisäänpäin.
Tossa tosiaan melkein tarvii kaverin avuksi: Toinen painaa korkkia paikalleen ja toinen sitten alkaa kääntää avaimella kiinni. Sen verran kovaa sitä joutui painamaan, etten samalla onnistunut käyttämään lenkkiavainta korkin kiinni kääntämiseksi.
Juuri tässä väittäisin että tuo oma portaaton esijännityksen säätö pääsee loistamaan: päätykorkin asennusvaiheessa voi esijännitys olla ruuvattuna minimiin jolloin korkki on helppo laittaa paikalleen. Korkin kiristämisen jälkeen onkin sitten nopeaa kiristää esijännityksen säätöpultteja tarvittava kierrosmäärä. Myös "tien päällä" tapahtuvat säädöt onnistuvat helpommin.
Edit. Korjauksia yms.
