Käytetäänkö kadulla liian tiukkoja (pehmeitä) renkaita?

[Karza]

Pirelli Angelhan on helvetin sporttinen rengas, ei lainkaan "perinteisen touringrenkaan" oloinen. Mutta kestää kuitenkin kilsoja ihan kohtuudella. Jos laitettais Angel jonkun pyörän alle ja kuski ei tietäis mikä kumi on, niin ajolenkin ollessa vielä kesken olisi vahva veikkaus et nyt on joku "tosi sporttirengas" alla. 🙂

 

[Nitrous]

Pirelli Angelhan on helvetin sporttinen rengas, ei lainkaan "perinteisen touringrenkaan" oloinen. Mutta kestää kuitenkin kilsoja ihan kohtuudella. Jos laitettais Angel jonkun pyörän alle ja kuski ei tietäis mikä kumi on, niin ajolenkin ollessa vielä kesken olisi vahva veikkaus et nyt on joku "tosi sporttirengas" alla. 🙂

Joo, vaikeehan noita on sokkona huomata, että mikä kumi siellä alla pyörii varsinkaan kadulla. Pitoerotkaan ei oikeastaan tule esille kuin jarruttaessa ellei sitten ole kylmää ja märkää. Touring kumin profiilin (ainakin PR3) tosin kyllä huomaa sitten heti ensimmäisissä mutkissa lievänä kankeutena yhdistettynä jumalattomaan suuntavakauteen verrattuna katulailliseen sliksiin. Sport-touring renkaan erottaminen perstuntumalla sporttikumista onkin sitten astetta haastavampi tehtävä.

 

[räme]

Toiset sitten kurvailee ihan kivalla tuntumalla
kaikki sekalaiset ajonsa uudenpolven
uskomattoman monipuolisilla sport-touring
kumeksilla... jotka toimii hienosti märällä,
kylmällä.... kylmänä, eli olosuhteissa joissa
useimmilla ne kilometrit joitain poikkeuksia
lukuunottamatta kertyvät.

Vähän paineita pimppaamalla voi vielä
ihan havaittavasti säädellä tarpeiden mukaan
pidon/kuluman suhdetta......
ja useimmilla mopoilla saa hieman rispattua
rautaakin latuun kun vaan runttaa menemään.

Tähän se on tämmösen peruspetterin rengasvalinnat kulminoitunu. Omin kokemuksin pääosin mutta täältäkin luetun kokemusten sekä myös rengastestejä lukien että uuden valinnassa oltaisiin ensin sopivalla hehtaarilla.

Se oma ajotapa kuitenkin painavin juttu vaikka kaverilla olisi samanlainen pyöräkin niin rengasvalinta voi olla aivan toinen.

 

[hillomunkki]

Re: Käytetäänkö kadulla liian tiukkoja (pehmeitä) renkaita?

Oma kokemus viime kesältä:

Alkukausi mentiin Bridgen sporttikumilla (s20 muistaakseni) ja loppukausi sporttouringilla (tjotain) molemmat kuiteskin bridgen uusimpaa mallia. Ja samalla pyörällä, sekalaista ajoa. (Hypermotard 1100)

Kyllähän sen profiilieron huomas mutkapätkillä ja pidossa iha eri luokkaa. Ja tuo touring rinkula oli paras touring kumi mitä minulla on ollut.
Touring kumi hyötytuli taas esille norjan reissulla missä mutkatkin tuli ajettua "rauhassa" ja siirtymät oli kerralla pitkiä pätkiä. Kumi oli kuin uusi tuon 4tkm jälkeen.

Mutta usein olen huomannut että vaihdan touring kumin pois alta ennen kuin se on loppuu, tuntuu että se ei käyttäydy "oikein" sen jälkeen kun kumi ei ole enään tuore (1kausi/ 10tkm). Veikkaan että ens kesänä sama fiilis ja alle menee taas sporttia ellei ole tulossa joku pidempi reissu kesälle.

 

[räme]

Oma kokemus PR3 vs. Roadsmart2 mutkapätkillä FJRllä eikä siis tietotaitoa renkaista "ratakettujen" tasolla lähimaillakaan, rengaspaineet 10% yli tehdasarvojen.

PR3
Märällä ajotuntuma erinomainen, kuivalla reippaammassa ajossa "taipuu" alle; kulutuskestävyydessä ei pärjää Roadsmartille.

Roadsmart2
Kuivalla erinomainen pito reippaanmassakin menossa, pitää märälläkin mutta ei PR3n veroinen; kestää sen 7...9tkm reissuista riippuen.

 

[-JuhaK-]

Olisi hauska nähdä on-board videoo näiltä henkilöiltä, jotka valittaa st-renkaiden pidosta mutkapätkillä.

 

[Etotak]

Minulla on politiikkana mahdollisimman kovat ja kestävät renkaat katukäyttöön. Yleisillä teillä en pääse missään ulosmittamaan pitävämpien renkaiden ominaisuuksia, ellei nyt sitten joskus sattuisi todella äkäinen hätäjarrutus. Ja jos radalla poikkeaa niin sielläkin on periaatteessa sitä parempi mitä aikaisemmin alkaa luistaa silloin kun ei ole tarkoitus ajaa rataennätyksiä - jos haluaa opetella luiston hallintaa niin parempi että niitä luistoja saa helposti aikaiseksi.

Auton kesärenkaistahan on sanonta, että riittää kun ne ovat mustat ja pyöreät. Märät ja kylmät syyskelit ovat sitten vähän eri asia.

 

[Bone]

Minulla on politiikkana mahdollisimman kovat ja kestävät renkaat katukäyttöön. Yleisillä teillä en pääse missään ulosmittamaan pitävämpien renkaiden ominaisuuksia, ellei nyt sitten joskus sattuisi todella äkäinen hätäjarrutus. Ja jos radalla poikkeaa niin sielläkin on periaatteessa sitä parempi mitä aikaisemmin alkaa luistaa silloin kun ei ole tarkoitus ajaa rataennätyksiä - jos haluaa opetella luiston hallintaa niin parempi että niitä luistoja saa helposti aikaiseksi.

Tuossa on pari, suurinta osaa normimopoilijoita kouraisevaa juttua 😀

Joka asiaa kaikkine osa-alueineen ei todellakaan tarvitse viedä ultimaattiseen tappiinsa.

Se mikä täällä monessa yhteydessä käytävässä keskustelussa itseäni eniten oudoksuttaa,
on tiivistettynä seuraava:

Kaksipyöräisen "luistelu" liitetään joko pitkälle jalostuneeseen rata-ajoon ja taitoihin asvaltilla,
ja muutoin sitä ei ole.... tai sitten "luonto kutsuu" saman tien.

Tähän liittyy se jankkaaminen "sporakuskeista" ja että ajetaan kuin sporalla......
ja heti kun "raiteet loppuu".... eli alkaa lipsumaan, taas mentiin eikä ihan kumipuoli alaspäin.

Tuolla teillä, eri olosuhteissa, alustoilla ja tilanteissa kilometrejä kerätessä löytää itsensä
vaihtelevalla menestyksellä, mutta vääjäämättömästi tilanteista joissa ei useinkaan ole
pientä kulmakarvojen kohoamista kummempaa ongelmaa mikäli pelin lipsuminen ei ole
aina "yllätys" ja useimmiten katastrofin alku.

Asiaan liittyy myös aika tiiviisti se jankkaaminen "kropan käytöstä" kaksipyöräisellä.....
ennakoivasti, vastavoimana, tehosteena jne. eli käytetään kroppaa muutenkin
kuin "sika hihnoilla kyydissä"- metodilla 😀.

Kilometrien ja "kehittävien kokemusten" myötä ylläritilanteet tietty vähenee.
Osin kantapään kautta, osin toisen pään kautta..... ja väistämättä
aina välillä menee se vanhin ja viisainkin vipuun. Varsinkin siinä kohtaa kun
olo alkaa tuntua tosi vanhalta ja viisaalta 😀.

Eihän katu/normimopoilussa kantavana ideana tietenkään ole "driftaaminen", eli ei mennä tuohon.

Kaikki "ratailugenren" puitteissa tapahtuva koulutus ja harjoittelu on ilman mitään mutinoita
hyvää ja tarpeellista touhua... ihan aidosti.

Tästä huolimatta... ja osaksi juuri siksi.... jää "normimopoilijalla" joka aloittaa asvaltilta raskaalla
pyörällä ja varsin hyvillä pidoilla uransa, aivan jäätävän olennainen palikka täysin tutkimatta.

Siis tuo lipsuminen.

Liian moni siis ohittaa tuon "kävelyvaiheen" juoksemaan opetellessaan.....
tai pitäisikö tässä kohtaa puhua "konttausvaiheesta" 😀.

 

[Nitrous]

Se mikä täällä monessa yhteydessä käytävässä keskustelussa itseäni eniten oudoksuttaa,
on tiivistettynä seuraava:

Kaksipyöräisen "luistelu" liitetään joko pitkälle jalostuneeseen rata-ajoon ja taitoihin asvaltilla,
ja muutoin sitä ei ole.... tai sitten "luonto kutsuu" saman tien.

Tähän liittyy se jankkaaminen "sporakuskeista" ja että ajetaan kuin sporalla......
ja heti kun "raiteet loppuu".... eli alkaa lipsumaan, taas mentiin eikä ihan kumipuoli alaspäin.

Se mitä tätä foorumia on kymmenisen vuotta seurannut niin sinä taidat olla niitä harvoja, jotka jankkaavat asian olevan noin, etkä suostu tuosta ajatuksesta luopumaan vaikka sitä yrittäs sulle miten päin selittää.

 

[shyhander]

ja väistämättä
aina välillä menee se vanhin ja viisainkin vipuun. Varsinkin siinä kohtaa kun
olo alkaa tuntua tosi vanhalta ja viisaalta 😀.

Olen kaatunut nyt kaks kertaa, ja joka kerta on tuntunut ennen sitä joitain viikkoja/kuukausia, että ei tätä kyllä saa kaatumaan oikeastaan. Eka kerta oli hiekkatiellä ja mitään tietoa ei ole miksi etunen läksi alta ja sorankyntö alkoi. Toinen kerta kun käsittely alkoi tuntua hyvältä, kaadoin moponi sitten parkkipaikalla jalat maassa. Kai se pitää oppia påikkuhiljaa, että se kakspyöräinen ei vaan pysy pystyssä itsestään.

 

[Nitrous]

Olen kaatunut nyt kaks kertaa, ja joka kerta on tuntunut ennen sitä joitain viikkoja/kuukausia, että ei tätä kyllä saa kaatumaan oikeastaan.

Mulla oli melkein tollanen olo melkein 5 minuuttia ennen viime kesästä kaatoo. Se hyvä puoli tossa oli, ettei tippunu kovin korkeelta henkisesti kun ei ton kauemmin ehtiny leijumaan.

 

[Bone]

Se mitä tätä foorumia on kymmenisen vuotta seurannut niin sinä taidat olla niitä harvoja, jotka jankkaavat asian olevan noin, etkä suostu tuosta ajatuksesta luopumaan vaikka sitä yrittäs sulle miten päin selittää.

Taitaa kuitenkin muualla kuin ratahommissa hartialukon takia kumipuoli alaspäin pöheikköön
poistumisen jälkeen tulla rinta rinnan, tai heti perässä "lipsahtamalla" alkava konttaaminen
monine seuraamuksineen.

Jotenkin on aika vaikea päästä eroon karmeasta ajatuksesta, että kun kakspyöräinen täytyisi pitää
kumipuoli alaspäin ja suunta suurinpiirtein oikeana (tämä se kai on todellisissa tilanteissa kädessä),
on "tuntumalla" ja sen kautta mahdollisimman monien elementtien hallinnalla ( ts. ettei joku
perusasia tule aina yllättäen puun takaa) on se ratkaiseva ero jännäkakan ja piipaakyydin suhteen.

"Tahaton" lipsuminen kun tulee eri paikoissa, eri muodoissaan, tavalla tai toisella vastaan
kadulla, tiellä, liikenteessä.

Mitähän omituista tai epäselvää on sellaisessa olennaisessa elementissä kuin "lipsuminen" kaksipyöräisellä?
Sitä vähemmän sitä esiintyy, sitä pienemmät ovat marginaalit ja sitä nopeammin kaikki
asiat tapahtuvat.... kerrannaisvaikutuksineen, mitä tiukemmalla pidolla liikutaan.

Jos ihmisellä ei ole koko hommasta (lipsumisesta/lipsuttelusta) mitää tuntumaa/kokemusta......
muutoin kun että "sitten mentiin", mistä sen tuntuman sitten hakee?

Raskailla peleillä, kovalla pidolla, kynnys ja harjoittelun/kokemuksen kertymisen hinta on
yksinkertaisesti liian kova.

Vähän sama kun pitäisi aloittaa/opetella nuorallakävely asvaltilla kolmannen kerroksen korkeudella.

Valtaosa ajaa lähes kaikki ajonsa yleisillä laduilla, suht usein aika haastavissa ja vaihtelevissa
olosuhteissa ja tilanteissakin.

Se on se todellinen ympäristö missä prioriteetti on SELVIYTYÄ EHJÄNÄ.
Kierrosajoilla tai nopeuksissa ei tuolla mässäillä eikä brassailla, eikä samaa rinkiä-linjaa-merkkipaikkoja
voi hieroa maximum.attackin kiilto silmissä.

Vuosikausia rataa höyläämällä saadaan ilman muuta korkea ja laaja taitotaso/keinovalikoima
selvitä kiperistäkin paikoista.... yleisillä laduillakin.

Nyt puhutaan kuitenkin "normimopoilijan" ympäristöstä, haasteista ja ihan "hakemattakin"
käsille tulevista tilanteista.

Aika mielenkiintoinen näkökulma kaksipyöräisellä liikkumiseen on kyllä käsillä, jos siihen
ei kuulu olennaisena osana tuntuma/kokemus luistoista ja niiden kanssa sähläämisestä.

 

[Nitrous]

Otetaanpa uusiksi kun ei taaskaan menny perille:

Sinä sanoit:
"Se mikä täällä monessa yhteydessä käytävässä keskustelussa itseäni eniten oudoksuttaa,
on tiivistettynä seuraava:

Kaksipyöräisen "luistelu" liitetään joko pitkälle jalostuneeseen rata-ajoon ja taitoihin asvaltilla,
ja muutoin sitä ei ole.... tai sitten "luonto kutsuu" saman tien.

Tähän liittyy se jankkaaminen "sporakuskeista" ja että ajetaan kuin sporalla......
ja heti kun "raiteet loppuu".... eli alkaa lipsumaan, taas mentiin eikä ihan kumipuoli alaspäin"

Josta vapaa referaatti suomennettuna:
Sinua oudoksuttaa se, että yleinen mielipide tuntuu olevan sellainen, että renkaan luistaminen olisi poikkeava tilanne ja johtaa aina kaatoon.

Minä vastasin siihen lyhennettynä näin:

"sinä taidat olla niitä harvoja, jotka jankkaavat asian olevan noin"

Eli suomennettuna:
Sinä olet niitä harvoja, jotka väittävät yleisen mielipiteen olevan sellainen, että renkaan luistaminen johtaisi aina kaatoon.

Johon sinä vastasit tiivistettynä:
"Mitähän omituista tai epäselvää on sellaisessa olennaisessa elementissä kuin "lipsuminen" kaksipyöräisellä?"

Johon minä nyt vastaan:
Lipsumisessa ei ole mitään kummallista. Siinä on, että joku luulee yleisen mielipiteen olevan sellainen, että lipsuminen olisi kummallista.

Ollaanko me nyt samalla sivulla vai olenko suomentanut tekstisi täysin metsään?

 

[Teppoman]

Eli kaikkien pitäisi ajaa mahdollisimman liukkailla renkailla jotta lipsumista tapahtuisi mahdollisimman paljon ja sitä voisi helpommin harjoitella? Todellisuudessa ja näillä realiteeteilla...😁

 

[rantaile]

Ja sitten vasta saa siirtyä pitävämpiin kumeihin kun on saanu ylitettyä edellisen kumin pitorajan ja kumipuolen ylöspäin.

 

[Nitrous]

Eli kaikkien pitäisi ajaa mahdollisimman liukkailla renkailla jotta lipsumista tapahtuisi mahdollisimman paljon ja sitä voisi helpommin harjoitella? Todellisuudessa ja näillä realiteeteilla...

Itse en pidä tuota luistelun osaamista tärkeimpänä ja ihan ensimmäisenä opeteltavana taitona, mutta kyllä siitä pidemmän päälle ihan oikeaa hyötyäkin on. Jos tuota pyörän elämisen hallintaa haluaa opetella, on hiekkatiet siihen ihan loistava paikka. Ja eipä tuossakaan oikeastaan muuta opeteltavaa ole kuin se, että osaa ajaa rennosti vaikka pyörä alla vähän elääkin.

Edit. Mieluummin siis muuttaa alustaa kuin rengastusta jos haluaa uusia haasteita treenaamiseen.

 

[Bone]

Itse en pidä tuota luistelun osaamista tärkeimpänä ja ihan ensimmäisenä opeteltavana taitona, mutta kyllä siitä pidemmän päälle ihan oikeaa hyötyäkin on. Jos tuota pyörän elämisen hallintaa haluaa opetella, on hiekkatiet siihen ihan loistava paikka. Ja eipä tuossakaan oikeastaan muuta opeteltavaa ole kuin se, että osaa ajaa rennosti vaikka pyörä alla vähän elääkin.

Edit. Mieluummin siis muuttaa alustaa kuin rengastusta jos haluaa uusia haasteita treenaamiseen.

Kumman usein monella normimopoilijalla lipsahdus, syystä tai toisesta, on konttauksen synonyymi.
Vastaavasti varsin harmitonkin mopon "leijuminen", kunnon liukumisesta puhumattakaan
vetää joko kuskin jäykäksi ja paskan notkeaksi.... tai molempia samaan nippuun.
Lievimmillään se koetaan ainakin helvetin epämiellyttäväksi ja tekee olon epävarmaksi.

Eipä tässä liioin ole taidettu asioita laittaa tärkeysjärjestykseen, puhumattakaan ensimmäiseksi
opeteltavista.
Ei liioin ole itsetarkoitus "opetella luistelemaan", vaan tavalla tai toisella hankkia ihan käytännön
selkärankatuntumaa asiaan johon väistämättä törmää.... ajellessa, ei jotain "suoritusta tehdessä".

Hauskaa näin pidemmällä perspektiivillä, täällä, että osa laittaa omista näkökohdistaan alkuun
aina kauhakuormaajalla "lunta tupaan", että ei mitään merkitystä..... ja hetken päästä luetellaankin samoja asioita ihan merkityksellisinä "omista näkökulmista"....ja sitten niistä on jo ihan oikeaa hyötyäkin

Turha tuolla on asiasta viisastella liioin Teppo Tepontepon Tepon tapaan.....
Asia alkaa olla aika kadoksissa samalla tapaa kun kekusteltaisi siitä,
"seisooko paska", vai kelluuko se kyljellään kun pönttö on vielä "vetämättä"..... ja mihin se on vetämättä .

 

[Nitrous]

Hauskaa näin pidemmällä perspektiivillä, täällä, että osa laittaa omista näkökohdistaan alkuun
aina kauhakuormaajalla "lunta tupaan", että ei mitään merkitystä..... ja hetken päästä luetellaankin samoja asioita ihan merkityksellisinä "omista näkökulmista"....ja sitten niistä on jo ihan oikeaa hyötyäkin

Ensimmäinen reaktio ja vastine aika usein riippuu ihan siitä millä tavalla keskustelun avauksessa se asia on esitetty.

 

[Bone]

Ensimmäinen reaktio ja vastine aika usein riippuu ihan siitä millä tavalla keskustelun avauksessa se asia on esitetty.

Tätähän tää on 😀.

Yhteistä kieltä ei vaan löydy, vaikka usein saman asian äärellä pyöritään
hyvinkin pitkälle samoilla argumenteilla.

Jotkut omituiset kutsuvat sitä jopa elämäksi .

Hyvää Uutta Vuotta kaikille.... vilpittömästi.

Pääasia on mopoilu ja silloin kun ei olosuhteiden pakosta voi
keskittyä olennaiseen.... mopon pärinään....
sitten ollaan "otsat vastakkain" parran pärinässä .