Reissaaminen

[Partisaani]

Näin vuoden ollessa päätöksessä ja kevään tuloa taas kerran odotellessa. Mieltä on useasti askarruttanut kysymys, mikä saa muut suunnittelemaan ja myös toteuttamaan niin kotimaan, kuin kaemmas suuntautuvat reissut? Onko se pelkkä intohimo moottoripyörällä ajamiseen, vai painaako vaa`assa myös lähtemisen viehätys, uudet maisemat ja vieraat kulttuurit? Tällainen mysteeri kaipaa nyt tarkempaa selvitystä ja nythän on juuri sopivasti aikaa sen pohtimiseen.

 

[pasifsc]

Ajaminen on hienoa, uudet maisemat/maat on hienoa, lähteminen on hienoa, uusien ihmisten kohtaaminen on hienoa, erilaiset kulttuurit/tavat on hienoa. Mitäs muuta? Se vaan on niin hienoa. Nää on perus syyt miksi itse reissaan moottoripyörällä.

 

[mek]

Onko se pelkkä intohimo moottoripyörällä ajamiseen, vai painaako vaa`assa myös lähtemisen viehätys, uudet maisemat ja vieraat kulttuurit?

Taisit itse vastata aika kattavasti kysymykseesi. Itselleni muo ovat kaikki tärkeitä, järjestys vaihtelee. Noiden lisäksi hyvä seura/kaverit tulee mieleen.

 

[Kotarikuski]

Minusta parasta on se, että laukussa on tarvikkeet parin viikon reissua varten (eli noin 20 litraa, 6kg), aikataulu ja reitti vapaa, eikun liikkeelle. Suunta riippuu sitten paljolti sadetutkan lupauksista. Kaikenmoinen kiire katoaa mielestä...nyt ollaan reissussa. Yksin reissaaminen on parasta. Kysymys on ennenkaikkea mielentilasta.

 

[koskijus]

Yksin olet oman matkasi herra ja saat päättää aikataulusta, ajosta ja stopeista, reiteistä ym. Se on hienoa.

 

[Chivas067]

mikä saa muut suunnittelemaan ja myös toteuttamaan niin kotimaan, kuin kaemmas suuntautuvat reissut? Onko se pelkkä intohimo moottoripyörällä ajamiseen, vai painaako vaa`assa myös lähtemisen viehätys, uudet maisemat ja vieraat kulttuurit?

Kuten joku jo totesikin, kaikki nuo mitä kysymykseen asettelit.
Mulla työn luonne on sellainen että ehdin vaikka joka päivä ajella 300-500km, mutta ongelma onkin se että samat reitit on koluttu ees sun taas sun miljuuna kertaa, siksi pitää lähteä ainakin kerran kesässä viikon reissulle kauemmaksi, hakemaan tosiaan kaikkea tuota kysymääsi.

 

[Bone]

Racing with the wind....
Freedom....
Where ever you lay your hat (helmet) is your home.....

.....Tästä se lähtenee jokaisen omalla twistillä ja pulinat pois.
Kuka on sanomaan mikä tavoista ja millä värkeillä sitten on se oikea... tai väärä.

 

[Kaj]

Kroatian rannikkoa heinäkuun alussa alas, laivalla Italiaan ja kierros Amalfin rannikolla, Rooman ja San Marinon kautta kotia kohti.

Hyvä etten ole jo pakannut. Aina kun yöllä herään levottomana, eikä uni tule silmään, reissun ajattelu rauhoittaa.

 

[Corsair]

Näin vuoden ollessa päätöksessä ja kevään tuloa taas kerran odotellessa. Mieltä on useasti askarruttanut kysymys, mikä saa muut suunnittelemaan ja myös toteuttamaan niin kotimaan, kuin kaemmas suuntautuvat reissut? Onko se pelkkä intohimo moottoripyörällä ajamiseen, vai painaako vaa`assa myös lähtemisen viehätys, uudet maisemat ja vieraat kulttuurit? Tällainen mysteeri kaipaa nyt tarkempaa selvitystä ja nythän on juuri sopivasti aikaa sen pohtimiseen.

Aika hyvin esitetty kysymyksen asettelu.
Lähteminen on aina tärkeää. Matka on tärkein, sanovat ne jotka tietävät.. Me motoristit sen tiedämme..

 

[Bone]

Ei todellakaan kukaan. Meillä kuitenkin on vaan ja on ollut se yksi omasta mielestä oikea juttu.. Ei liian tiukkaa aikataulua, mutta matkalla on aina määränpää, kuten myös ennakkoon suunniteltuja etappeja (=nähtävää - koettavaa), joissa viivytään yö - pari. Siellä määränpäässä lomaillaan sitten viikko, tai vähintäänkin useita päiviä.
Olihan mahtava matka viime kesänäkin ja samalla konseptilla mennään niin kauan kuin reissaamista harrastetaan
Paitsi, että.. Haaveena Solifer Hiacen koukkuun, XR kyytiin ja vähintään puoleksi vuodeksi Espanjaan. Toteutuisipa vielä joskus..

Ei sua kukaan tonne tuuppaa.

Se on ihan omin käsin otettava "pers-niska ote" omasta ittestään.... ja ryhdyttävä toimiin .

Sanotaan... ettei mitään kadu niim pal kun käyttämättä jättämiä tilaisuuksia.

Hautaan voi mennä vaikka ketä kusettaneena....

Mut helvettiin joutuu satavarmasti itteään kusettaneena.

 

[Partisaani]

Hienoa että näin moni otti kysymyksen pohdintaansa. Tuosta ajamisen intohimosta vs. lähtemisen viehätyksestä vähän lisää. Etenkin pidemmillä reissuilla, mutta jo kotimaankin pätkillä. Pakostakin matkaan osuu monta helvetin tylsää ja jäseniä rassaavaa osuutta. Välillä on oikeasti kuuma (ei tosin suomessa), toisinaan pirun kylmä (useimmiten suomessa), siitä huolimatta jälkeen päin niitä ei edes muista. Vaikka niin Ruotsin, kuin myös Saksan läpiajot saattavat tuntua raskailta, en silti helposti niitäkään vältä. Se kutkuttava tunne, kun polkaiset pyörän liikkeelle satamasta ja edessä odottavat muut, kuin kotikontujen arkiset polut. Jopa se tankkaushuoltiksella nautittu virvoke lisukkeineen maistuu aivan toiselta, kuin normi, arkipäivän setti kotona. Tai kun pysähdyt jossain Keski-Euroopassa kuvaamaan silmiin osunutta näkymää. Näkymää joka paikallisista vaikuttaa aivan yhtä tylsältä, kuin suomalainen peltoaukeama, tai kirkonkylä omissa silmissä.
Aivan erityistä juhlaa on pitkän ajopäivän jälkeen, hotellihuoneen suihkun jälkeen, istahtaa ravintolan terassille. Lasissa tai tuopissa virkistävää, aurinko lämmittää ja voit vain rauhassa katsella maailman menoa. Ainakin minulle tuo on melkein taivas.

 

[Kotarikuski]

Jos tähtäin on jossain kauempana, ei lähistön liian tuttu tiestökään haittaa. Kun tietää että kohta ne jää taa.

 

[Karza]

Ajaminen on aina parasta, varsinkin Alppien mutkatiet, cant get enough! Vaikka vuosikymmeniä jo siellä vetänyt kesäisin, ei saa tarpeekseen ja tuttuun ympäristöön ja paikkoihin on aina kiva palata. Samalla kuitenkin joka kerta niissäkin näkee uusia juttuja ja matkalla myös uusia paikkoja ja maisemia & kokemuksia tulee vastaan.

Ja mulle ehkä se kovin juttu tuon ajamisen kanssa on tutulla hyvällä jengillä matkalla olo, kun saa jakaa parhaiden kaverien kanssa ne loistofiilikset ja kokemukset ja viettää yhdessä aikaa yhteisen harrastuksen parissa.

Hyvää uutta vuotta ja ensi vuonna mennään taas!

 

[TIJ]

Tuntuuhan se kivalle kun jollain teknisellä pätkällä laite pysyy näpeissä, muttei ite ajosuoritus kuitenkaan oo mulle se juttu. Sensijaan niitä lähtöhetken täpinöitä & tärinöitä kyllä venttaa etukäteen. Vieraat paikat & maisemat tärkeitä.

Oon Alpeilla jokusen kerran käyny sekä talvella että kesällä. Siellä takuuvarmasti viihtyy. Mutta kun aikaa & rahaa rajattu määrä niin mieluusti sen investoi reissuun jonnekkin entuudestaan käymättömään paikkaan, vaikka odotusarvo oliskin ettei siellä oo yhtä hienoo kuin Alpeilla.

 

[JMH]

Reissaaminen vauhdilla on hauskaa. Sen lisäks pitäis koittaa reissaamista kotarilla, ajaa rataa ja enskaa. Aika on kovin rajallinen, mutta kaipa tourinki- ja enskareissun ehtii ensi kesänä koittaa minimuodossa.

 

[Miikaael]

Näin ruuhkavuosia elävänä yllä mainittujen lisäksi itsellä ainakin reissuissa on yhtenä isona houkuttimena vapaus kaikista velvollisuuksista.

 

[Guzzman]

Eiköhän se ole se perinteinen klhisee eli VAPAUS, mikä moottoripyörämatkailussa itseä viehättää. Vapaus mennä minne huvittaa silloin kuin huvittaa ja muuttaa suunnittelemaansa reittiä jos niikseen. Ennalta vieraat paikat, maisemat, ihmiset, tunnelmat, kulttuurit on jotenkin addiktoivaa mp-matkailussa. Retkimentaliteetti ja seikkailu, siinä kiteytyy jo aika paljon itselle tärkeää. Ja reissuhan on aina prosessi ja kokonaisuus ainakin omalla kohdalla: suunnittelu, itse reissu ja jälkipuinti.

 

[TLi]

Hienoa että näin moni otti kysymyksen pohdintaansa. Tuosta ajamisen intohimosta vs. lähtemisen viehätyksestä vähän lisää. Etenkin pidemmillä reissuilla, mutta jo kotimaankin pätkillä. Pakostakin matkaan osuu monta helvetin tylsää ja jäseniä rassaavaa osuutta. Välillä on oikeasti kuuma (ei tosin suomessa), toisinaan pirun kylmä (useimmiten suomessa), siitä huolimatta jälkeen päin niitä ei edes muista. Vaikka niin Ruotsin, kuin myös Saksan läpiajot saattavat tuntua raskailta, en silti helposti niitäkään vältä. Se kutkuttava tunne, kun polkaiset pyörän liikkeelle satamasta ja edessä odottavat muut, kuin kotikontujen arkiset polut. Jopa se tankkaushuoltiksella nautittu virvoke lisukkeineen maistuu aivan toiselta, kuin normi, arkipäivän setti kotona. Tai kun pysähdyt jossain Keski-Euroopassa kuvaamaan silmiin osunutta näkymää. Näkymää joka paikallisista vaikuttaa aivan yhtä tylsältä, kuin suomalainen peltoaukeama, tai kirkonkylä omissa silmissä.
Aivan erityistä juhlaa on pitkän ajopäivän jälkeen, hotellihuoneen suihkun jälkeen, istahtaa ravintolan terassille. Lasissa tai tuopissa virkistävää, aurinko lämmittää ja voit vain rauhassa katsella maailman menoa. Ainakin minulle tuo on melkein taivas.

Tuossa tekstissä oli aika hyvin kiteytetty omatkin ajatukseni.

Vielä kun lisää sen, että matkassa ollaan ilman tarkkoja aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia on ihan parasta. Joskus ollaan Tukholman satamassa tehty päätös Norjaan vai Alpeille? Toki paluupäivän deadline on töiden takia ollut pakollinen.

 

[ktv]

Tuossa tekstissä oli aika hyvin kiteytetty omatkin ajatukseni.

Vielä kun lisää sen, että matkassa ollaan ilman tarkkoja aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia on ihan parasta. Joskus ollaan Tukholman satamassa tehty päätös Norjaan vai Alpeille? Toki paluupäivän deadline on töiden takia ollut pakollinen.

Komppaan [emoji106]

 

[Partisaani]

Tuossa tekstissä oli aika hyvin kiteytetty omatkin ajatukseni.

Vielä kun lisää sen, että matkassa ollaan ilman tarkkoja aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia on ihan parasta. Joskus ollaan Tukholman satamassa tehty päätös Norjaan vai Alpeille? Toki paluupäivän deadline on töiden takia ollut pakollinen.

Joo, yleensä on tehty etukäteen raaka suunnitelma, länteen vai itään. Loppupeleissä säätila ratkaisee ja lopuksi kuitenkin Italiaan. Suunnitteluun osallistuu ja vaikuttaa huomattavasti tuo samassa osoitteessa asuva nainen. Toisaalta hän istahtaa kyytiin vasta jossain tuolla lähempänä aiottua kohdealuetta ja poistuukin taas hyvissä ajoin. Näin matka jaottuu kolmeen osaan, lähdön kiimaa pursuava alkuosa, seesteinen keskiosa ja vapautuneen herkkä loppumatka. Järjestely on varsin toimiva ja sitä saa vapaasti kopioda.
Hintaahan tuollaiselle Keski- ja Etelä Eurooppaan suuntautuvalle matkalle tulee, mutta eivät eurot siinä hukkaan mene. En usko että muutoin olisin niinkin monissa kohteissa käynyt. Useimpien lajin ulkopuolisten on varsin vaikea ymmärtää tämän reissaamistavan hienoutta. Elämykset voi jakaa oikeastaan vain toisen motoristin kanssa. Niin ja tänne foorumille voi toki kirjoitella.