Takaiskarin esijännityksen säädöstä!!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja busai
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Ei ihan. Linkut tuli crossipuolelta, koska linkuilla saatiin männän liike lyhkäisemmäksi, täten hitaammaksi, jolloin iskari ei kuumentunut samalla tavalla.

Vai sittenkin ihan? Linkut siirtyivät parissa vuodessa crossipuolelta ihan tavallisiin katumoottoripyöriin mallimuutosten yhteydessä, poissulkien alkuvuosina lähinnä custom-tyyliset mp:t.

Jo 80-luvun puolivälissä katump:t ml. kyykyt, jossa ei ollut linkkua takana olivat kaupallisesti ihan out.

Mutta toki: linkku mahdollisti swingin progressiivisen jouston yhdellä lyhyemmällä ( tai samanpituisella pidemmän ) ja kokonaispainoltaan kahta kevyemmällä iskarilla.

PS. ns piggyback-säiliöillä ja typpitäytöllä saatiin crossikäytössä lämpötilannousu hallittua jo ennen linkkusysteemien tuloa.
 
Jos palaa vanhaan kunnon energiaperiaatteeseen, niin tulee mieleen kyllä että saman energian se yks pamppu joutuu kuolettamaan lämmöksi kuin haarukan pamput, oli iskarin matka lyhyt tai ei.

Olisko Race Techin suspension raamatussa ollut maininta että haarukkaan kiinnitetyt iskarit oli luonteeltaan sitä degressiivisemmät mitä pidemmät joustovarat laitettiin.. tai jotain sinne päin. Eli kun takahaarukka painuu sisäänpäin, niin iskarin kulma loivenee koko ajan tehden jousituksesta vähemmän kantavan ts. "löysempää" mitä syvempään takajousitus painui. Siksi crossissa tulirajat vastaan ja tarvittiin linkustopamput.
 
Varmaan oleellista on se, mikä on lämpöä poistava pinta-ala.

Asiasta kolmanteen, tuo virtauksen haittaaminen on muuten näppärä tapa valmistaa lämpöä muuallakin kuin iskarissa. Sillä voi vaikka lämmittää mökkinsä ilman sähköä; hullunkierto pyörittämään tuuli- tai vesimyllyllä vettä ja kuristus mökin sisälle. Liike-energia muuttuu lämmöksi kuristimen kohdalla.
 
Vaimenninöljyssä on liuenneena kaasuja. Kun lämpö nousee ja männän liikesuuntaan nähden vastakkaisella puolella on pienempi paine, pyrkii kaasu kuplimaan, mikä huonontaa vaimennusta ja lisää kulumista. Typpipaineistuksella saadaan kupliminen estettyä.
 
Korvaa takapamppu mittauksen ajaksi "ruuvilla"/kierretangolla, jolloin mutteria kierroksen pyöräyttämällä kiinnityspulttien välimatka muuttuu aina sen kierteen nousun verran.

Samalla, kun kävin kääntämässä takarenkaan tallilla, askartelin ohjeesi mukaisen mittausvehkeen. Lineaarinen linkusto näyttää pyörässäni olevan.

Mittalaite_ja_tulokset.jpg

Rautalankavirityksellä talvella mitattu linkkusuhde 2,1 tarkentui myös tuon myötä arvoon 2,0.

Gixerin linkku on aika progressiivinen vakiona, että kantaa kuorman myös matkustajan kanssa. Muistelen, että mitä pystymmässä takahaarukka on, sen lineaarisemmalla alueella linkku toimii.

Linkkuosat tässä valokuvassa, kaipa ne on vakiot? Mittausvehkeen 10 mm alumiiniputki on iskarin alapään pultinreiässä.

Linkusto.jpg
 
Samalla, kun kävin kääntämässä takarenkaan tallilla, askartelin ohjeesi mukaisen mittausvehkeen. Lineaarinen linkusto näyttää pyörässäni olevan.

katso liitettä 19017

Rautalankavirityksellä talvella mitattu linkkusuhde 2,1 tarkentui myös tuon myötä arvoon 2,0.



Linkkuosat tässä valokuvassa, kaipa ne on vakiot? Mittausvehkeen 10 mm alumiiniputki on iskarin alapään pultinreiässä.

katso liitettä 19018

Vakiolta näyttäs, mut mittaamatta paha sanoo. Voi tosin olla, ettå puheet gixerin linkun progressiivisuudesta ovat pahasti liioiteltuja.
 
Vakiolta näyttäs, mut mittaamatta paha sanoo. Voi tosin olla, ettå puheet gixerin linkun progressiivisuudesta ovat pahasti liioiteltuja.
Voihan siinäkin olla isoja eroja eri vuosimallien välillä. Esim jos jossain 80-luvun wessassa on ollut progressiivinen linkku, niin on voinut legenda jäädä elämään sen takia. Ei ois mitenkään harvinaista.
 
Mahdollinen jousituksen progressiivisuus voidaan aikaansaada linkun lisäksi yhtä hyvin jousella ja/tai iskunvaimennuksella.

Eri ratkaisuja lienee lähes yhtä monta, kun on pyörämallejakin.:D

PS käsittääkseni jousituksen progressiivisuus on silloin haluttu ominaisuus, mikäli renkaat halutaan pitää kiinni alustassa vaihtelevissa olosuheissa, vaihtelevalla kuormituksella mahdollisimman hyvin.:;):
 
Nyt onkin hyvä säätää jousitus kohdalleen. Viimeksi yhtä vähän rahaa on käytetty Lapin maakunnassa päällystetöihin 1960-luvulla. Silloin kyllä liikennettä oli hiukan vähemmän ja päällystettyjen teidenkin pituus oli lyhyempi, joten luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Ehkä pitää mennä 1950-luvulle.
 
Palataan tähän kovasti tunteita nostattavaan aiheeseen. Katsotaan esimerkin kautta mistä jousen esijännityksessä on kyse.

Otetaan teräslevy, johon on hitsattu pystyyn pätkä kierretankoa. Asetetaan levyn päälle ja tangon ympärille jousi ja jousen päälle laippa, jossa on tangon mentävä reikä ja tankoon mutteri joka kierretään ylempään laippaan saakka. Siinä on alkutilanne, jossa jousessa ei ole esijännitystä eikä painoa kuormana ja jousen pituus on sama kuin sen vapaa pituus. Oletetaan jousivakioksi 10 N/mm eli 1 kg/mm.

Asetetaan ylemmän laipan päälle 30kg levypaino, jolloin jousi puristuu kasaan 30mm verran. Nyt meillä on tasapainotila, jossa gravitaatio vetää painoa 30kg voimalla alaspäin ja puristunut jousi nostaa sitä 30kg voimalla (F = kx = 1 kg/mm x 30mm = 30kg) ylöspäin. Tartutaan käsillä levypainoon ja lähdetään nostamaan. Havaitaan että paino on tuossa tilassa nolla, koska jousivoima sitä kannattelee 30kg voimalla. Kun painoa nostetaan hiljalleen ylöspäin, jousi suorenee ja sen painoa ylöspäin nostava voima vähenee 1 kg/mm. Puolessa välissä matkaa jousi siis kannattelee painoa 15kg voimalla ja nostajan täytyy itse tuottaa 15kg voima. Kun jousi on suoristunut vapaaseen pituuteensa, nostaja siis joutuu käsin kannattelemaan koko 30kg massan. Jousi siis 30mm puristuneessa tilassa 'kevensi' 30kg massan nollaksi.

Lasketaan paino takaisin laipan päälle ja kierretään mutteria se 30mm puristuman verran alaspäin laippaan saakka. Yhä jousi nostaa painoa 30kg voimalla ylöspäin. Mutta nyt kun käsin lähdetään nostamaan painoa, nostaja joutuu heti alusta asti tuottamaan 30kg voiman, jotta punnus nousisi ylöspäin. Näin koska jousi ei mutterin vuoksi pääse oikenemaan punnuksen noustessa ylöspäin.

Nyt meillä on käsissämme siis esijännitetty jousi, ja samaan tilanteeseen olisi tietysti päädytty myös ilman painoa pelkästään kiristämällä mutteria 30mm lähtötilanteesta alaspäin. Nyt jos laipan päälle asetetaan 30kg paino, jousi ei puristu yhtään kasaan; jousen esipuristuma siis kantaa tuon 30kg. Jos taas painoa laitetaan 60 kg, niin esijännitetty jousi puristuu 30mm verran lisää. Eli jousen esijännitys keventää jousen kantamaa kuormaa puristuman ja jousivakion tulon F=kx verran.

Kuten tiedämme, niin esijännitystä lisäämällä pyörän perä nousee niin kuormittamattomana kuin kuskin ollessa satulassa. Miksi näin? Kuten edellä esitettiin, esijännitetty jousi keventää jousta kuormittavaa massaa. Ilman kuskia ja kuskin kanssa esijännitys siis kompensoi osan päälleen tulevasta kuormasta, ja enemmän esijännitetty jousi tietysti kompensoi enemmän, jolloin painuma vähenee. Esimerkin jousi on hyvin löysä eikä linkuston vipuvaikutusta ole siinä mukana. Käytännön tilanteissa jouset ovat paljon jäykempiä, joten jo pieni esipuristuman lisääminen saa aikaan huomattavan lisäyksen kantokyvyssä. Siksi esijännitystä lisättäessä -jos se tehdään pampun ollessa pyörään asennettuna- näyttää kuin jousi ei puristuisi kasaan vaan että iskari pitenisi. Todellisuudessa jousi kyllä puristuu - eihän se muuten päällään olevaa kuormaa kompensoisi.
 
Back
Ylös