Vanhan paluu 8v. jälkeen nyybäksi ja pohdiskelua...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ouzi
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Itsekin käynyt oman sähläyksen vuoksi kyljellään kahvilan mutkassa jo vuosia sitten ja koska itsesuojeluvaisto laittoi miettimään tuon jälkeen ainakin mutka-ajoa, niin vauhtihan siinä hidastui. Tai ainakin kierrosajat.

No hankin sitten radalle sopivamman mopon, siihen säädettiin alusta sopivaksi ja vaihdoin eteen kunnon jarrut. Mopon tekemisiin tuli heti parempi luotto.

KVR:n reeneistä tuli hyviä neuvoja sekä toteamus että kaatopeikkoa ei tällaisella ajamisella ole näkyvillä. Vaikuttaa luottoon omasta tekemisestä varmaankin yhden naksun verran pelkästään tuo toteamus.
Ilmatyynypuvun hankin suojaamaan ja lisäturvaa tuomaan.

Viime kesänä ostin Metzelerin TD slicksit ja se toi uskomattoman paljon varmuuden tuntua ajoon lisää.
Ajamalla tullut lisää varmuutta, varsinkin kun vähän miettii omaa tekemistään jo ennakolta. Tästä tuli KVR:ltä oppia.

Ratapäivillä sitten on fiilistelyajeluiden lisäksi ajeltu kimpassa samaa vauhtia ajavien kanssa ja koitettu parhaan mukaan ottaa oppia toisten menosta ja yritetty neuvoa muita. Vaihtelevalla menestyksellä.

Talviaikana opetellut enskamopolla piikkirenkailla ajelua, että pysyy jonkinlainen tuntuma.
Vanhoja mopokisoja tulee myös katseltua.

Kait se toi ajaminen sitä luottoa parhaiten on ainakin itselleni tuonut, nuo muut tekemiset siihen sitten lisää.
 
Ne peikkojen karistelut on varmasti täysin yksilöllisiä juttuja. Joku ajaa seuraavalla setillä yhtä eniten täysiä kuin ennen pannuja ja esim minä vieläkin alitajuisesti varon inan enemmän Alastaron vauhtivasuria ja Botnian shikaania, kun kummastakin olen kontannut leikkauspöydälle. Ei nuo mitenkään sinänsä mieltä paina, mutta datavertailuissa näkyy, että niissä on löysää enemmän kuin kavereilla.

KVR-valmennuspäivät on muuten minulla olleet ehdottomasti parhaiten käytettyä rahaa koko harrastuksen aikana. Niile varaukseton suositus.
 
Pohdiskelua ja myös kysymys porukalle, nimittäin henkisistä esteistä.

Huomasin että tauon aikana lisääntynyt ikä ja sitä myöden kasvanut itsesuojeluvaisto yhdistettynä aikoinaan kahvilan mutkassa tehtyyn kaatoon on syönyt luottamuksen renkaiden pitoon.
Muina ongelmina huomasin vauhtikammon sisääntuloissa ja huiman kynnyksen kallistamiseen jonkin epämääräisen rajan yli.
Vauhtiin tottunee ajamalla ja kiristelemällä jarrumerkkejä pikkuhiljaa, nyt huomasin kauan ennen keskimutkaa että vauhtia ei ole läheskään tarpeeksi ja meni ihan köröttelyksi pääosat mutkia.

Keskimutkan vauhtia kannattaa hakea pehmeillä jarruilla. Eli jarruttaa normaalia aiemmin, mutta kevyemmin, että saa ostettua itselleen aikaa mutkan sisäänmenovauhdin arviointiin. Sieltä se keskimutkan vauhtikin sitten löytyy. Vasta kun mutkaan sisäänmenonopeus ja keskimutkan vauhti alkaa olla suht tontilla, kannattaa alkaa kirraamaan jarrumerkkiä. Jos Jarrumerkkiä alkaa kirraamaan ennen kuin mutkanopeus on kunnossa, luo vaan pään sisään paniikin ja homma menee selviytymiseksi oppimisen sijaan.

Kun sitä saa vietyä enemmän mutkiin, niin päästäänkin kombinaatioon kallistuskulma johon uskon siihenkin ajamisen auttavan kun saa pään kalibroitua taas asiaan. Jäljelle jää kuitenkin tässäkin ehkä vähän renkaiden pito kantillaan ollessa.

Toistoja, toistoja ja toistoja. Ja toistot niin, että ajaminen pysyy rentona, elikkäs käännetään se yritys sieltä 100%:sta johonkin lähemmäs 50 pinnaa, että jää kapasiteettia uuden opetteluun. Tuntuu hitaalta, mutta kello tykkää.

Suurimpana kuitenkin renkaiden pito, takarenkaan pito avatessa ehdottomasti pahin ja jossain määrin eturengas jarruttaessa sisään joka ei varmaankaan ole varsinainen ongelma tässä. Enemmänkin alastaron kahvilanmutkassa aikoinaan suoritettu high-sider kolkuttelee jossain takaraivossa...
Vaikka tiedän nykyään että sisämutka ulostulossa josta kiiihdytin, oli laineella ja likainenkin. Siihen kuuma päivä ja lanssiryhmän nopeahkon pään vauhtia melkein täysi setti, PP2ct:t ja innokas avaus niin jokainen tiennee mitä tapahtui. Se kuitenkin hakkaa jossain takaraivossa ja pahasti.

Highsiderin välttämisessä tärkeintä ei ole se, että osaa ajaa rengasta pidon rajalla vaan se, että ajolinja on semmoinen, että highsiderin syntyminen on melko epätodennäköistä. Jos avauslinja ja kaasunkäyttö on oikea, ei renkaan pidon menettäminen yleensä johda muuhun kuin hienoiseen sladiin. Elikkäs näin:

Eli pidät kaasun kiinni apeksiin asti. Annat mopon kääntyä riittävästi ennen kuin kosket kaasuun. Käytännössä keula osoittaa kaasulle mennessä sellaiseen suuntaan, että keuliminen kesken avauksen ei aiheuta toimenpiteitä ajolinjaan. Kaasu ja kallistuskulma toimivat 1:1. Kun kallistuskulma pienenee, kaasu avautuu lisää. Lisäksi varsinkin hitaissa paikoissa voi liioitellusti työntää mopoa pystyyn käsillä samalla kun avaa kaasun. Ennen varsinaista avausta siinä apeksin paikkeilla kaasua auki sen verran, että ketjut kiristyy. Kaikki palikat kun osuu kohdilleen niin pyörä nousee pystympään koko avauksen ajan ja kaasu aukeaa pehmeällä liikkeellä. Jos pito karkaa, takanen vaan siirtyy siististi vähän sivuun, kaasu pysyy samassa ja kohta rengas onkin ottanut taas mopon nopeuden kiinni ja pito palaa. Sit kun oppii tuon niin voi alkaa varovasti kokeilemaan, että miten sen saa pysymään siellä sladissa lisäämällä varovasti kaasua avauksen pysäyttämisen sijasta.

Edit. Eturenkaan pidon kanssa: Jos se rengas ei tee mitään omituista jarruissa niin ei olla lähelläkään pidon rajaa. Sit kun se alkaa tärräämään käsille niin tietää, ettei enää kannata kirrata. Toki jarrun kanssa sama kuin kaasulla, pyörän kallistus ja jarru toimii about 1:1 ja pehmeät liikkeet mutkaan sisäänmenossa on tärkeitä. Jarrun voi aloittaa rajustikin, mutta muuten jarrupaineen muutos jarrutuksen aikana tulisi olla pehmeä. Keskarissa varsinkin näkee tosi paljon sitä, että jarrutetaan suoralla eniten täysiä ja samaan aikaan mutkaan sisäänkääntämisen kanssa päästetään jarru kerralla ylös. Huomattavasti turvallisempaa on tehdä tuo pehmeästi niin alusta ei pääse tekemään äkkinäisiä liikkeitä.

Itse tuli mieleen kaksi asiaa, ilman että aikaa tuhraantuu bensan ja renkaiden kuluttamiseen.
Ammatilainen PT, johon mulla on mahdollisuus KVR:n kurssin kautta tai menemällä kyyditykseen esim. Kallion päivillä.
Rataa on toki hyvä kiertää, mutta mua ei kiinnosta kiertää sitä irrationaalisia mörköjä jahdaten mitkä karkaa aina mutkassa :D

Suosittelen vahvasti kurssia, niillä saa rahalleen vastinetta. Mun mielestä yksi päivä esim. tuota KVR:ää antaa enempi eväitä kuin koko kesä omatoimista tahkoamista.

Edit 2. Milläkö siitä kaatopeikosta pääsee yli? 1) Ymmärtää miksi kaatui. 2) Ajamalla. Ainakin mulla tuppaa menemään sen kauemmin kaatopeikon ravisteluun mitä kovempaa ukkoon sattuu. Jos selviää pölyt pyyhkimällä niin kaatopeikko on kadonnu seuraavaan kierrokseen mennessä. Teho-osastolta vaati vissiin puolisen kautta tai kauden aktiivista ajamista, että kaatopeikko oli karisteltu. Toki tääkin on semmonen asia, että mitä useampi kaato on alla, sen vähemmän ne hetkauttaa. En silti suosittele tuota kaatuilua reenaamaan isoilla pyörillä. Joku minisupermoto tai supermoto on sit siihen hommaan ihan loistava peli.
 
Viimeksi muokattu:
Keskimutkan vauhtia kannattaa hakea pehmeillä jarruilla. Eli jarruttaa normaalia aiemmin, mutta kevyemmin, että saa ostettua itselleen aikaa mutkan sisäänmenovauhdin arviointiin. Sieltä se keskimutkan vauhtikin sitten löytyy. Vasta kun mutkaan sisäänmenonopeus ja keskimutkan vauhti alkaa olla suht tontilla, kannattaa alkaa kirraamaan jarrumerkkiä. Jos Jarrumerkkiä alkaa kirraamaan ennen kuin mutkanopeus on kunnossa, luo vaan pään sisään paniikin ja homma menee selviytymiseksi oppimisen sijaan.


Hyvä pointti, miettiny että jarrua myöhemmäksi mutta se tosiaan varmaan tekee vaan kovemman paniikkireaktion vauhdin kautta. Eli pehmempää jarrua vaan ennen mutkaa, jos itselleni antaisin ohjeen.
Myös tuon aprilian jarruihin on opettelua, prkl että ne on tehokkaat... Tippuu vauhti ihan liiaksikin tahtomatta, täytyy katupyörästä saada sormet paaaljon pehmeämmiksi.



Toistoja, toistoja ja toistoja. Ja toistot niin, että ajaminen pysyy rentona, elikkäs käännetään se yritys sieltä 100%:sta johonkin lähemmäs 50 pinnaa, että jää kapasiteettia uuden opetteluun. Tuntuu hitaalta, mutta kello tykkää.

Tätä olen ajatustasolla käynyt läpi ja ne 3 pyörään tutustumispäivää koitin pitääki vauhdin sellaisena että ehdin jokseenkin miettimään mitä tein ja mitä teen seuraavaksi. Tuo vauhtikammo antoi tähän mutkissakin kivasti aikaa :grin: Tokikaan en kiellä, etteikö tahtoa välillä löytynyt liikaakin kun vuosien ajopoltteita on edelleenkin varastossa. Täytyy vaan itselle tyypillisesti pureskella asiat kunnolla läpi ennen tekemistä että pysyy fokus sitten tekemisessä.



Highsiderin välttämisessä tärkeintä ei ole se, että osaa ajaa rengasta pidon rajalla vaan se, että ajolinja on semmoinen, että highsiderin syntyminen on melko epätodennäköistä. Jos avauslinja ja kaasunkäyttö on oikea, ei renkaan pidon menettäminen yleensä johda muuhun kuin hienoiseen sladiin. Elikkäs näin:

Eli pidät kaasun kiinni apeksiin asti. Annat mopon kääntyä riittävästi ennen kuin kosket kaasuun. Käytännössä keula osoittaa kaasulle mennessä sellaiseen suuntaan, että keuliminen kesken avauksen ei aiheuta toimenpiteitä ajolinjaan. Kaasu ja kallistuskulma toimivat 1:1. Kun kallistuskulma pienenee, kaasu avautuu lisää. Lisäksi varsinkin hitaissa paikoissa voi liioitellusti työntää mopoa pystyyn käsillä samalla kun avaa kaasun. Ennen varsinaista avausta siinä apeksin paikkeilla kaasua auki sen verran, että ketjut kiristyy. Kaikki palikat kun osuu kohdilleen niin pyörä nousee pystympään koko avauksen ajan ja kaasu aukeaa pehmeällä liikkeellä. Jos pito karkaa, takanen vaan siirtyy siististi vähän sivuun, kaasu pysyy samassa ja kohta rengas onkin ottanut taas mopon nopeuden kiinni ja pito palaa. Sit kun oppii tuon niin voi alkaa varovasti kokeilemaan, että miten sen saa pysymään siellä sladissa lisäämällä varovasti kaasua avauksen pysäyttämisen sijasta.

Hyvä, eli teoriatasolla tää on siis jokseenkin hallussa. Vielä kun sen käytännössä takoo päähän ajaessa. Kaasulle meno tulee varmaan pääosin ihan "ajallaan" siinä tarkkuudessa missä nykytasolla kykenen, jollei myöhässäkin ja varsinainen avaus todella varovasti jos ollenkaan ennen kuin mopon on saanut ohjailtua (liiankin) selvästi pystyyn. Suurin treeni on varmaan noissa ajolinjojen fiksaamisissa ja ennenkaikkea vakioimisessa.



Edit. Eturenkaan pidon kanssa: Jos se rengas ei tee mitään omituista jarruissa niin ei olla lähelläkään pidon rajaa. Sit kun se alkaa tärräämään käsille niin tietää, ettei enää kannata kirrata. Toki jarrun kanssa sama kuin kaasulla, pyörän kallistus ja jarru toimii about 1:1 ja pehmeät liikkeet mutkaan sisäänmenossa on tärkeitä. Jarrun voi aloittaa rajustikin, mutta muuten jarrupaineen muutos jarrutuksen aikana tulisi olla pehmeä. Keskarissa varsinkin näkee tosi paljon sitä, että jarrutetaan suoralla eniten täysiä ja samaan aikaan mutkaan sisäänkääntämisen kanssa päästetään jarru kerralla ylös. Huomattavasti turvallisempaa on tehdä tuo pehmeästi niin alusta ei pääse tekemään äkkinäisiä liikkeitä.

Tuossahan oli keulan rebound täysillä, edelliselle omistajalle huomattavasti kevyempänä ei ole jäykkien (mulle sopivien) jousten takia ollut ilmeisesti ongelma kun on kovaa ajanut. Mutta itsellä keula pakkas ihan körötellessä kasaan ja muutama etupyörän luisto tuli koettuakkin ennen kuin tajusin mitenpäin osat keulassa oli kun öljyjä vaihtelin.
Se ei tuntunut kyllä mitenkään pahalta, pyörää pystyyn ja matka jatkuu varoen sekä ihmetellen että kuinka se noin. Siitä se epäilys keulan pitoon varmaan eniten peräisin on. Keulan pitoon luotan silti huomattavasti enemmän kuin takaseen. Apeksiiin/keskimutkaan jarruttaminen mulla tulee ihan aika luonnostaan historiasta ja faktasta että katupyörä jolla aikoinaan ratailin ja jolla otin taas ensimaut ratailuun, tahtoo pompauttaa keulan ylös kun jarrusta päästää. Joten sillä tuli sidottua keulaa luonnollisesti kasaan todella syvään, vaikkei toki kovaa.
Tähän on oppimista kuitenkin tiedossa tuon ratavespan kanssa kuten jo sanoinkin.



Suosittelen vahvasti kurssia, niillä saa rahalleen vastinetta. Mun mielestä yksi päivä esim. tuota KVR:ää antaa enempi eväitä kuin koko kesä omatoimista tahkoamista.

Näin olen ymmärtänyt ja siksi rahat laitoin jäsenyyteen sekä koulutuspäivään, ehkä vielä toiseenkin. Vielä kun on helppo korjata kaikkea typerää mitä huomaan itsekin ja kaikkea mitä en huomaa. Jos jotain hyvää on ikä tuonut mukanaan, niin sen että mulle ei ole mikään ongelma myöntää kädettömyyteni ja että ehkä joskus tarvii vähän apua eikä ole välttämättä fiksua oppia kaikkea kovan kautta :blink:
Hämmentävää olla toisaalta boomeri ja toisaalta milleniaali ja toisaalta.... Pitäiskö vaan tahkota uppiniskaisesti väkisin syyttäen muita ongelmista, myydä kaikki ja ostaa rahalla vihreää teetä teeskennellen hyvää ihmistä vai nauttia elämästä miten sen parhaimmaksi näkee :)-:right::grin::jpstyle:



Edit 2. Milläkö siitä kaatopeikosta pääsee yli? 1) Ymmärtää miksi kaatui. 2) Ajamalla. Ainakin mulla tuppaa menemään sen kauemmin kaatopeikon ravisteluun mitä kovempaa ukkoon sattuu. Jos selviää pölyt pyyhkimällä niin kaatopeikko on kadonnu seuraavaan kierrokseen mennessä. Teho-osastolta vaati vissiin puolisen kautta tai kauden aktiivista ajamista, että kaatopeikko oli karisteltu. Toki tääkin on semmonen asia, että mitä useampi kaato on alla, sen vähemmän ne hetkauttaa. En silti suosittele tuota kaatuilua reenaamaan isoilla pyörillä. Joku minisupermoto tai supermoto on sit siihen hommaan ihan loistava peli.

1) Tämän oon ymmärtäny ja parinkin kanssa aikinaan samassa paikoissa kaataneen rataharrastajan syistä jutelleena. Olisi varmasti aikanaan tehny todella hyvää mennä takaisin radalle ASAP, mutta mopon kursimisessa kesti ja ei tullut mentyä ennen kuin nyt.
Silloin ei ollut kyllä ajamisessa lähinnä muuta kuin nuoren testoa ja vauhdinnälkää, sekä lähes loputon luottamus renkaisiin :right: No kyllä niitä linjoja ja perusteita tuli .orgin koulutuksesta silloin haettua, mutta teoriapohjaa tekemiselle ei varsinaisesti ollut ja kiire oli olla nopea.... Nyt on fokus muualla, terveyspalveluita rasittamatta hapsutakki pois, noin tiivistäen.

2)Ajamaan tulen, paljon. Siihen on tahtoa muutenkin kun päässyt taas tämän lajin homman makuun ja 3 vuotta saanut töissä painaa liiaksikin :orgmp: Ja onhan tuolla varikolla edelleen todella mahtava henki ja meininki ratapäivillä. Mieluummin mä sinne pääosin lähen kuin jokilaivalle tai taimaaseen.
 
Jos lähiradan kalenterissa on vapaata arkipäivänä keväällä, niin menepä sinne ajelemaan vapaita. 3-5 tunniksi. Varikolle ja radalle pääsee oikeastaan milloin vain.

Tuolla ns. ”kohellat” löysät pois, niin ei ajokiima, setin aika- ja onnistumispakko sitten pilaa kevään ekoja varsinaisia ratapäiviä oli se sitten pelkkä ratapäivä tai vaikka kvr koulutus.

Eli koita saada kevyttä höntsää omassa rauhassa se yks kerta pohjalle.
 
Olitte kirjoittaneet niin paljon, etten ihan kaikkea lukenut.

Itsekin olen ollut aika monta kertaa nutullaan asfaltilla ja satoja kertoja enemmän mettässä mettämopolla.
Tällaisena insinöörinä tykkään tietää, miten hommat pitäisi tehdä. Nyt kun KVR academy kertoo asioita pikkurahalla ja hyvin syvällisesti, on sieltä tullut ihan hirmusesti apua infonälkään. Aikaisemmin oikean tiedon saanti on ollut törkeen vaikeeta.

Jos oon kaatunut, niin oon aina perinpohjaisesti selvittänyt, miksi kaato on tullut. Ja mahdollisimman nopeasti pyörän selkään ja lisää kilsoja alle. Ei ole ollut ikinä mitään kaatopelkoa.
Vastaavanlaisella mopedilla ja vastaavanlaisilla renkailla muut ovat ajaneet paljon kovempaa kuin minä. Siksi uskottelen itselleni, että "ei se kalustosta oo kiinni". Tietysti pitää olla huolellinen, että renkaissa on oikea seos, pintaa ja oikeat paineet. Pyörä on teknisesti moitteettomassa kunnossa. Sitten sitä voi painaa rauhassa kuskin rajojen mukaan.

Kuten Nitrous tossa kirjoitteli, niin mahdollisimman oikealla ajolinjalla ajaminen auttaa jo itsessään pystyssä pysymiseen. Muuttujia on tietysti tuonkin jälkeen tuhat, mutta jos teoriassa tietää miten ajaminen pitäisi toteuttaa, on se jo hyvä lähtökohta nopeaan ja turvalliseen ajamiseen. :bisseä: Mielikuvaharjoitukset ovat hyvä apu rata-ajan ulkopuolella.

Itse en ole ikinä high-sideriä vetänyt. Mutta usein olen kuullut, että kuski on yliyrittänyt lähteä mutkasta, koittanut saada edessä ajavaa kiinni (väärässä paikassa), kiimassa ajanut tyhmästi yli rajan tai ollut joku kiire. Rauhallisella tekemisellä harva on tainnut saada high-sideriä aikaiseksi?

PS. Eräässä paikassa oli juttua, että alle 40-asteen kallistuskulmassa high-sider ei oo enää mahdollinen. Mikäli tarkastelee vain tätä yhtä lausetta, niin oot ollut aika kallellaan kun oot kaasun avannut auki :orgmp:
 
Itse en ole ikinä high-sideriä vetänyt. Mutta usein olen kuullut, että kuski on yliyrittänyt lähteä mutkasta, koittanut saada edessä ajavaa kiinni (väärässä paikassa), kiimassa ajanut tyhmästi yli rajan tai ollut joku kiire. Rauhallisella tekemisellä harva on tainnut saada high-sideriä aikaiseksi?
Hi-Siderin tekeminen lähtee tyypillisesti jarrumerkiltä ja ajolinjasta jarrumerkin jälkeen.
Jos ajolinja on paska, niin hi-siderin saa aikaiseksi pienilläkin kallistuskulmilla.
Jos ajolinja on optimaalinen, niin hi-siderin saa aikaiseksi vain todella kiimaisella kaasun käytöllä.
 
Jos ajolinja on paska, niin hi-siderin saa aikaiseksi pienilläkin kallistuskulmilla.

Voisitko avata tätä hieman, varmaankin paska ajolinja riippuu mutkasta että millä tavalla se on paska, mutta siis vaikka laspalmas mikä on monelle tuttu. Yleensä paska ajolinja tuolla tarkoittaa sitä että sisäkanttari otetaan liian aikaisin kiinni, eli onko paska higsideriin johtava ajolinja palmasissa liian aikainen taitto, miten se saa aikaan higsaiderin? Liian aikainen/liiallinen kaasun avaus? Eikö se ole sama myös oikealla ajolinjalla?
 
Yleensä paska ajolinja tuolla tarkoittaa sitä että sisäkanttari otetaan liian aikaisin kiinni, eli onko paska higsideriin johtava ajolinja palmasissa liian aikainen taitto, miten se saa aikaan higsaiderin?
Juurikin noin.

Filosofiselta kannalta tarkasteltuna ongelma on siinä että kuski ei yksinkertaisesti tajua mitä tekee väärin. Eihän kukaan tahallaan mopoaan ajata tilaan jossa mopo heittää kuskin selästä. Ei se mopo tee mitään ellei kuski käske. Ei kuskin kroppa ja raajat tee mitään ellei kuskin pää käske.

Jos pohditaan rataharrastajien tekemistä, niin suurimmalla osalla ei ole käsitystä siitä, kuinka lähellä se hi-sider on joka kerta esim las palmasissa. Ihan sama ajaako kuski hitaassa, keski vai nopeassa ryhmässä. Ja riskikerrointa voi aika helposti arpoa kierrosajan perusteella, joka taasen on enemmän ja vähemmän suoraan verrannollinen siihen kuinka paska ajolinja on.

Mitä paskempi ajolinja, sen huonompi kierrosaika, sitä suurempi hi-sider riski normaalilla kaasun käytöllä (avaus apeksista).
Mitä optimaalisempi ajolinja, sitä parempi kierrosaika, sitä pienempi hi-sider riski normaalilla kaasun käytöllä (avaus apeksista).

Hi-sider saadaan tyypillisesti aikaiseksi U-mutkassa, eli esim Alastarossa juurikin palmasissa, tai kahvilanmutkassa, tai kolmosessa. Syystä että paskalla ajolinjalla (jarrumerkin ja apeksin välillä) ajettuna mopo on ajallisesti pitkään maksimikallistuksessa apeksissa ja apeksin jälkeen. Ja kun kuski kuvittelee että apeksin jälkeen pitää avata, niin ainekset on kasassa.

Optimaalisella ajolinjalla (jarrumerkin ja apeksin välillä) mopo ei ole maksimikallistuksessa apeksin jälkeen, vaan kuski nostaa mopoa pystyyn, joten kaasun normaali avaaminen apeksin jälkeen ei aiheuta ylimääräisiä seurauksia.
 
Eikä tarvitse edes olla linja paljoa pielessä ni tapahtuu paljon ja nopeasti.

Muistan viime kesältä Botniaringin harkat ni meni takalenkin neulansilmä pieleen paljolti siks että shikaani meni leveäksi. Aattelin siinä apexiin mennessä että koitanpa ihan piruttain avaa normaalisti ulos neulansilmästä. Ei ollut linja paljoa erilainen normaaliin nähden, ainoa ero oli se että pyörä oli pakosta vielä kallellaan ku ei muuten taittunut kohti exitiä. Siitä ku lähti avaamaan ni en ehtinyt kuin vähän kääntää ni heti potkaisi perä alta. Tämän siis luonnollisesti sai kopattua ettei käynyt pahasti, juuri sen takia että tiedostin riskin ennenkuin edes lähdin kokeilemaan.

Mutta tosiaan jos se mutka on yhtään "kesken" ni kaasua ei saa avata. Se marginaali nopean linjan ja hyvän avauksen vs hieman väärä linja ja normiavauksesta haikkari on hyyyvin pieni.
 
Back
Ylös