Jonkin verran palveluammateissa, myös myyntityössä olleena ja tietenkin siellä sun täällä asioineena mun vankka mielipiteeni on, että jo ihan perustaviin käytöstapoihin myymisen alkeista puhumattakaan kuuluu se, että liikkeeseen tulevalle henkilölle osoitetaan, että hänet on noteerattu. Jos "miten voin auttaa" on liikaa, katsekontakti, nyökkäys ja hymy on vähintä mitä myyjän on saatava aikaiseksi. Sen jälkeen kynnys avun pyytämisellekin on ihan toinen, kuin silloin, kun hiljaa mielessään ihmettelee, olenko minä näkymätön vai mitä muuta vikaa mussa on.
Asiakkaalle voi ja pitää antaa tilaisuus itsekseenkin tutkiskella tuotteita, mutta sellaista tunnetta ei pitäisi päästä syntymään, että on jotenkin varkain asialla ja henkilökunnalle vain häiriöksi. Jos niin käy, syy on yksin myyjien - niille kun maksetaan myymisestä, ostajalle ei kukaan ostamisesta maksa. Ugh, olen puhunut!
Asiakkaalle voi ja pitää antaa tilaisuus itsekseenkin tutkiskella tuotteita, mutta sellaista tunnetta ei pitäisi päästä syntymään, että on jotenkin varkain asialla ja henkilökunnalle vain häiriöksi. Jos niin käy, syy on yksin myyjien - niille kun maksetaan myymisestä, ostajalle ei kukaan ostamisesta maksa. Ugh, olen puhunut!