Tossa äsken duunimatkalla tuli taas käytännön demo siitä, miksi jarruttamista(kin) kannattaa treenata. Mummeli käveli mun edellä kunnon vesisateessa suojatien vieressä sujuvasti kahden kaistan yli päin punaisia, sitten soi auton torvi ja puoli sekuntia myöhemmin kuului "tömps", mummeli siitä lentoon ja perään pari pyörivää ukemia. Olin ensimmäisenä paikalla ihmettelemässä tilannetta. Mummelin rojut oli pitkin tietä ja toinen kenkä auton eturenkaan alla, ilman jalkaa onneksi. Mummeli mun suureksi yllätykseksi nousi siitä saman tien jaloilleen ympäriinsä paskaisena ja paljain jaloin. En rehellisesti sanoen mitenkään voinut olla ajattelematta niitä paria elokuvaa, se kolmas osahan ei niin häävi ollut. Mummeli oli kuulemma menossa sairaalaan, arjen optimointia tuokin.
Eipä tuossa syyllisyyksistä sinänsä epäselvää ollut, mutta törmäys näytti aika turhalle. Kysäisin kuskilta, että miten voi olla aikaa painaa torvea mutta ei jarrua. "Kyllähän minä... kyllä minä painoin mutta...". No näkihän sen, että jarrupoljin löytyi vasta sitten kun oli viimeinen pakko ja se vähä käytettävissä oleva tila oli käytetty mielipiteen julistamiseen. Saattoi molemmat tuossa jotain oppia.
