Olen monasti tuuminut sitä että moni ihminenhän punnitsee muita oman mittapuunsa mukaan. Eli pitää omaa motivaatiotaan erinäköisiin asioihin normina.
Tästä seuraa että jos Pasanen-X on nuorena ostellut sen hetken kovimpia sportteja ja vaihtanut niitä vuosittain, pelkästään tehdäkseen vaikutuksen toisiin Pasasiin ja vosuihin voi tämä ihan tosissaan uskoakkin että on kypsymisen merkki luopua nopeista peleistä.
Tekniikan kehittely menestyksekkäästi voi olla sinällään älyllisesti hyvin tyydyttävää sekin.
Tavallaan looginen kehityskaari oli minusta se että mopolla piti päästä satasta, piikillä kahta ja isolla pyörällä kolmea (joka ei nykyään ole enää mitään kun valmiita pelejä saa kaupasta, sen kun hakee.)
Neljä taitaa jäädä näkemättä tai sitten pitää olla aika tiheää ilmaa painekotelossa ja melko asialle omistettu pyörä
Pääasiahan on että harrastaessa viihtyy.
Jos viihtyy velton työntötankokompressorin tai kardaanilussun sarvissa niin hyvä niin - kunhan antaa kaikkien kukkien kukkia.
[Voihan nekin vaihtaa joka vuosi eri väriseen jos sillä vaikka saisi naapurin edelleen kateelliseksi.]
Samalla tavalla pidän puistattavana ajatusta siitä että vanhentuessaan ihminen alkaisi, tai tämän pitäisi alkaa, automaattisesti pitämään vaikkapa suomalaisesta iskelmästä:
Alkeellisten taustojen ja mauttomia latteuksia toistelevien sanoitusten läpitunkema tuuba oli minusta p*skaa teininä ja se on minusta p*skaa edelleenkin.
Jos ko. mokellusta vertaa vaikkapa Eppujen tai Juice Leskisen laulurunouden verbaaliseen nerokkuuteen ei voi kuin puistella päätään.
Mutta en esitä etteivätkö ihmiset jotka esimerkiksi haluavat veivata suomalaista laahaustanssia ja vongata vierasta p*nskiä lapin hiihtokeskuksissa - firman luottokortilla ryypiskelyn lomassa - olisi oikeutettuja mielipiteeseensä em. musiikkilajin suurista meriiteistä
Mutta tiivistetysti jos todella nauttii niistä vedoista ja löylyn hallitsemisesta eikä huoltiksella kahvilla notkuvien tyyppien kateudesta niin mihin se huvi siitä katoaisi tukan harvetessa jne. ?
Olen ollut radalla ajamassa jampan kanssa joka sanoi olleensa ensimmäisissä Imatranajoissa rivissä mukana.
Harmaapää manaili entisöidyn Hondansa kaasariongelmaa:
"kävishän se jos tulis mutkasta isolla vaihteella - mutta eihän se silloin lähde mihinkään!"
Luulen että +70 vuotiasta tyyppiä ei paljon gasis respectit kiinnosta.
Tarkoitus oli kuulemma antaa radalla peleille säälitä leipää niin kauan kuin se on hauskaa.