Jotenkin tuo oman työn hinta tai yleensä koko oman työn tekeminen on muutamassa vuosikymmenessä kokenut sellaisen kadon josta kukaan ei ole hyötynyt yhtään mitään,päinvastoin,ihmiset ovat menettäneet tärkeimmän asian elämästään eli oman työn,oman ajan,yhdessä olon ja lastensa kasvatuksen.
Vielä -70-80 luvun vaihteessa oli perheitä joilla oli arkirutiinit,aikataulut kodin yhteisille töille ja ruoan laitolle. Itselle mieleen jäänyt lauantait saunapäivänä ja siivouspäivänä,ruoan laitto ja perunoista tullut vesihöyry keittiön ikkunoissa,radio,päivän mietelause ja häyrisen urheiluselostukset,perunat ja ruskea kastike oli hyvää.
Ihmisten työ oli pääosin päivätyötä ja kaupat meni kiinni lauantaina kello 13.00.
Autot ja talot korjattiin naapureiden kanssa yhteistyössä ja perunat nostettiin talkoilla.
Nyt jonkun äiti tekee mikropuuroa kolmessa vuorossa että se toisen äiti voi ladata jääkaappiin konellisesti erotettua kanan nahkaa kätevissä paketeissa jotta kakaroilla on helppo valmistaa eineet ja välipalat sillävälin kun itse on kolmessa vuorossa. Kotona käy siivooja kotitalousvähennyksen avulla ja siivoaa asukkaiden jätökset ja koittaa nostaa kakaroiden jalkoja pestessään lastenhuoneen tietokonepöydän alustaa.
On se niin vitun hienoa kun tienaa rahaa niin paljon että pääsee vieraantumaan elämästä perheen ihmissuhteista kun lapsia aletaan kasvattamaan vasta ryhmäterapiassa tai avioliittoneuvojalla.
Mutta kaikki on nykyään niin kätevää ja nopeaa,paitsi onnellisuus ja normaalit tunteet jotka nekin pitää katsoa tositeeveestä kun muuten ei osaa.