Moro,
Aloittajan, mitä vinkkejä? Kun ei ole mainittu, niin alla.
Lukeudun siihen koulukuntaan, että oikeilla varusteilla, tietämyksellä, ajamisen nautittavuudella - kyykkyasennossa vedetään pisimmät touringit. Saattaa kuulostaa merkilliseltä, joten sitä perustellen.
Vuosia sitten olin käymässä Kontiorallissa, johon tourinkikermaa kokoontuu ja siellä lähtöään teki vanhempi herrasmies harmaata jo ohimollaan. Herrasmiehen pyörä oli ajamisen nautittavuuden terävintä kärkeä, tulenpunainen uuden kiiltävä Ducati, saattoi olla Panigale ja kaikki matkatarvike oli lastattu melkoiseksi torniksi tankkilaukkuun, jonka huipulla oli pehmuste, eikä mitään muuta. Herrasmiehellä oli samansävyinen kokonahkapuku, racing-kengät ja umpikypärä ja asettautuessaan pyörän päälle, hän ikäänkuin otti tankkilaukkutsydeemin syliinsä, veti käsivarret tiiviisti, otti ylävartalolla, siis rintakehällä tukea tankkilaukusta, haki kypärälle, siis päälle ja niskalihaksille tukea tankkilaukun päältä, jyräytti Ducatin laulamaan vakuuttavaa lauluaan ja poistui paikalta monen arvostavan katseen saattelemana väkijoukosta - se oli lähes taidetta.
Tuota mukaillen olen tyyliäni kehittänyt.
Vifferillä ajaa sen parisataa kilsaa ja sitten kiiruusti tankille, aikaa menee vaihdellen, tunnista - kolmeen, touringissa. Näin tehden pisin yhtäjaksoinen päivätaival on ollut 800 km. Muistaakseni se ei oikeastaan tuntunut missään, vaan innoissani ja reippaana saavuin määränpäähän, valmiina aloittamaan illan riennot.
Minulla on pitkille matkoille tankin korkkiin kiinnitettävä tankkilaukku, jonka haitaria voi venyttää ylöspäin. Laukkuun lastaan kevyttä tavaraa, niin että siitä tulee pulleahko ja sitten vaan asentoa kyyryyn, etuvartaloa eteenpäin, päätä alas, niin kuin kyykyillä kuuluu - ja voilá, selkä-, hartia- ja niskalihakset saavat huomattavan helpotuksen ylimääräisestä tuesta ja asennon oleessa urheilullinen - jaksaahan tuota nyt vaikka kuinka, eikä pelkoakaan uinahtamisesta.
Alavartalo ja jalkaterät. Käytän racing-tyyppisiä ajojalkineitä, ne antavat mukavimman tuen jalkaterälle ja nilkalle, huono puoli on pehmeä pohja, pohja ei tue juurikaan jalkapohjaa.
Vifferissä jalkatapit ovat todellakin tapit, ohkaiset puikot jotka eivät levitä ja kevennä aiheutuvaa pintapainetta jalasta jalkapohjaan. Näin ollen pitkään ei voi ajaa jalan ollessa siinä yleisimmässä paikassa, eli jalkatappi on kantapään ja päkiän väliin jäävässä kolossa, alkaa nimittäin särkeä, ja se on ainut havaittava särky, jolle on tehtävä jotain. Yksinkertaista tietenkin on siirtää paino päkiälle ja sitäkin vaihdella.
Toki, eihän se persaus mahdottomia kestä ja pientä asennon siirtämistä matkan varrella, niin kyllä se siitä.
Näillä eväillä ja lastauksilla kyykky kuin kyykky on kova touring-moottoripyörä, eikä pidä ihmetellä, että miten ne jaksaa kyykyssä tuolleen vetää.
Itse asiassa alkoikin tuota kaasurannetta pakottaa vietävästi, onneksi siihen on viikon päästä tuleva apu - autobahn.
Se on sitten kahtasataa ja sillälailla - siitä se elämä alkaa.