• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Perseen puutuminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja baritoni
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Persausta täytyy totuttaa joka kevät pikku hiljaa pitenevillä lenkeillä.. Reilut 700 kilsaa päivässä jaksaa ihan ok, kunhan pitää jaloittelu/tupakkitauon tunnin välein, ainakin yhden pitemmän tauon ja roikuttelee silloin tällöin kinttuja ajaessa. Tämä siis tonnisella kikserillä. Ja mutkat auttavat, valtateillä puutuu pahasti.
 
Tuli oltua Baritonin kanssa juuri tuolla kyseisellä reissulla ja itsellä hiukka enemmän matka-ajoon sopimattomampi pyörä 2003 SV ja aivan samaa oiretta oli. Aikaisemmin oli lähinnä selkä kipeä, mutta kun tajus jättää repun pois selästä, ni sitä ei enää ollut.
idea3.gif
kyllä siinä kaikki asennot yritti löytää, ettei paikat puutuisi, mutta ei sitä koko matkaa kehdannut tapeilla seisoa. Aikaisempaan pyörään verrattuna (CB500) Suzukin kova penkki tuntuis sellasille 200-300km matkoille paremmalta, kuin Hondan pehmyt. Hondassa oli vaan enemmän vaihtoehtoja asennoille.
 
Sanoo Matti Malmilta... tervetuloa isolle kirkolle.

Tohon beban puutumiseen siis löytyy lääke aftermarket satuloiden muodossa joita löytyy useammaltakin valmistajalta, lisäksi satuloiden muotoiluja on mahdollista parantaa.

Itse pyörin kahden vaiheilla, tilatakko esim Corbin vai antaakko talvella oma satula jollekkin sepälle muokattavaksi...
Kaikkihan osaa tehdä liekkejä sun muita satulan kerniin mutta onkos satulantekijöitä jotka oikeasti osaavat parantaa satulan istumamukavuutta?
 
Polkupyöräily, totuttaa persuksen parissa viikossa ja sen jälkeen minkä tahan prätkän satula on mukava. Ittellä tuoss ER:ssä on kohtalaisen kova satula mutta eipä siinä persuskaan puudu.
Mutta ajoasento kuntoon, tauko aina kun siltä tuntuu ja siinä ajaessa voi liikkua satulassa, ajaa seisaaltaan, roikuttaa koipia etc.
Ittelle on ollut eniten myrkkyä pehmeät satulat ja liian edessä olevat jalkatapit, esim Guzzi Nevada oli aika tuskallinen yli 300 kilometrin matkoilla
 
(Juutana @ Heinä. 24 2010 sanoi:
itse olen pitänyt sääntönä että noin tunnin välein pitää pitää tauko. jo 5 minuutin tauko pyörän selästä auttaa palauttamaan verenkierron jalkoihin ja hanuriin. Varsinkin loppupäivästä kankku kiittää jos on alkuvaiheessa malttanut taukoja pitää.

Muita keinoja on sitten kaikenlaiset voimistelut sekä asuvalinnat. Jos on samanlainen silkkiperse kuin minä, niin tekninen alusasu aluskalsareista lähtien on todella pop. Märkänä iho ei hengitä ja hiertyy helposti rikki. Kunnon Rukkat, Hellyt tai Haltit siirtää kosteuden eteenpäin ja takalisto kiittää.

Loput tulee sitten varmaankin karaistumisen kautta, eli kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon pakoaukossa.
Napsauta laajentaaksesi...
tää on ihan hyvä ohje, varsinkin alusasujen suhteen. jos varautuu myös aikataulullisesti riittävään määrään taukoja, niin matkan teko on paljon mukavampaa, eikä tartte pitää kiirettä ylimääräisten taukojen takia.

toi vajaa tunti on myös mulle ollut sellainen sopiva pyrähdys, jonka jälkeen vähän jaloittelua ja vettä.
 
Joka pyörässä, jonka olen omistanut on perse puutunut viimeistään 200-300 kilometrin jälkeen. Hyvät ja istuvat nahkahousut ovat auttaneet ainakin jonkun verran, mutta myös sadan kilsan välein pidetty (rööki)paussi auttaa myös. Ainoa pyörä, jolla on ollut hyvä vetää piiiitkiä päiväsiivuja takapuolen puutumatta, oli vuokralla ollut HD Road King.
inlove.gif
 
Hilja - Honda VFR Vtec 2004 - puudutti allekirjoittaneen persuketta melkoisesti pehmeine satuloineen siihen asti, kun lyhyenä persjalkaisena piti niistää penkistä kaikki mahdollinen vege eli n. puolet pehmusteista.

Puutuminen operaation jälkeen on historiaa. Matkustusmukavuus parani huomattavasti, vaikka äkkiä voisi luulla toisin.

Pehmeä satula pitkällä stintillä ei ole hyvä. Jumppa toki auttaa, mutta lääke vaivaan on satulan pehmusteiden karsiminen.

Ugh.

-jami
 
Noh, kun hankin ton CBRn ja mentiin ekalle reissulle, olin jo sitä mieltä, että mihin p#¤3an oon käteni lyönyt.

Ranteisiin sattui, lonkkiin vihloi, tuuli riepoi ja perse alkoi "palaa" jo alle 100 kmn kohdalla.
Sitten alkoi virittely ja nyt kelpaa pidempikin matka, tultiin just Kilpisjärvi - Alta - Hammerfest - Nordkapp - Saariselkä -kierrokselta ja se oli takapenkki kun rytmitti paussit :cD

Hankin Honskiin
* MRAn vario-touring pleksin
* MFVn 30 mm  tappien siirtosarjan
* englannista 19 mm raiserit tankoon
* AirHawk -istuintyynyn
Viimeksimainittu oli se piste i:n päälle. Istumaasento nousi vielä hiukan eikä nyt pyllyä vihlo. Vain hymyilyttää ajaessa  
033102ass_1_prv.gif
 
Mulla puuttuu munat jo paljon ennen persettä, tää vaiva tosin katoaa kun jatkaa vaan ajoa niin ei edes huomaa enää omistavansa moisia XD

Mutta 100km on aika maks etappi. Tupakan mittanen tauko ja taas menee kepeesti seuraava matka. Tosin menen ihan fiiliksen mukaan, en kellon tai kilometrien, jos on tukalaa niin pysähdytään.

Kaikki kevätjuhlaliikkeet matkan aikana auttaa paljon asiaa, käsien roikottelu sun muu ja satulasta nouseminen. Nostan myös usein jalat perän päälle tai taaemmille jalkatapeille.
 
Väärin suunniteltu aikataulu kun ei jouda pysähtelemään ja pitämään jaloittelu taukoja?
withstupid.gif
 
Jos alkaa jokin paikka puutumaan on vauhtia ja vaarallisia tilanteita liian vähän. Ikinä ei ole esim radalla tai keulitellessa ruvennut perse puutumaan
wink.gif
 
(pecha @ Heinä. 24 2010 sanoi:
Tuo satula nyt on varmaankin se yleisin parantelukohde (yhdessä ohjaustangon korotuksen kanssa), useimmat vakiositsithän on jopa ns. matkapyörissä enempi tai vähempi päin p/cettä. Kannattaa kysäistä, saako alkuperäisvarusteena esim. geelisatulaa, ja jos ei, niin voi tutustua esim. Corbinin tai Sargentin valikoimiin, ne tosin ei ole halpoja. Sitten on myös airhawk-istuintyynyjä... ja oikein hc-maailmanmatkaajilla tietysti vanha kunnon lampaantalja satulan päällä  
wink.gif
Napsauta laajentaaksesi...
muistakaas myös topsaddlery..
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös