Hieno peli... talven aikana tuosta tekee varmaan huikeen ratapelin ajan kanssa, kunhan tietää mitä haluaa. Minä en alkuun kävis muuta ku treenaamassa ja tunniusteleen uutta pyörää. Se treenaaminen tuntuu kaikkien tärkeitten härpäkkeittten ohessa unohtuvan monilta
Jotain rataisaa rengasta kannatta varmaan laittaa, että meno on turvallisempaa. Alustan säätäminen tuntuu olevan melko arka aihe, mut kokeillaan nyt kuitenkin. Ensinnäkin osaamista on suomessa paljon. Kallio Racing, Motoville, Vehniäinen, Jarkko Honkanen etc.. Ilman näitäkin voi käydä radalla jokusen kerran, mutta kokemus auttaa perus setupissa pitkälle... esim. talvi on hyvää aikaa teettää noita juttuja.
Mulla on nyt neljäs kausi menossa ratailua aktiivisemmin (tosin se loppui jo kolme viikkoa sitten). Tää on ollu oikeastaan eka kausi, kun pyörää säädetään isosti ja paljon kokonaisuutena (alusta, kone, painojakauma, geometria etc.) Omassakin tapauksessa perus setuppi on ollut kohdallaan, johon on tehty radasta ja kelistä riippuen muutoksia sen mukaan, mikä itsestä ja kellosta tuntuu hyvältä.
Vaikeinta koko touhussa on ollu ylivoimaisesti rajallinen määrä aikaa testata ja se, että joudun välillä ruuvaamaan itse, toisin sanoen tiedän jo ennen radalle menoa, mitä pyörälle on tehty. Vaikuttaapi väkisin palautteeseen. Olen myös joskus "säätänyt" kaverin pyörää (raiskannut rajoitinta vasten mitään tekemättä) ja kas kummaa siitä tuli parempi ajettava. Ilmeisesti luotto lisääntyi
Jos tätä sekavaa hölinää haluaa vetää jotenkin yhteen, niin suosittelen huollattamaan joskus sen alustan ammattilaisella, jotta ollaan ns. tontilla. Vähän ajettu r6r tuskin kuitenkaan on mikään ihan horror ajettava.
Hienosäädön aika on sitten, kun siihen riittää intoa, aikaa ja kykenee jokseenkin tasaiseen (ei välttämättä kauhean nopeaan) suorittamiseen. Siihen auttaa parhaiten iso määrä kilometreja, eli ajaa kaikki setit, vapailla päivillä vaikka sen tankin tyhjäksi ja nauttii menosta.
Vauhti ja sen tuomat alusta, shifteri ja ecu murheet tulee kyllä varmasti kuin Bilteman kuvasto postilaatikkoon kilometrien myötä.
Ja ei tän harrastamisen tarvii aina niin järkevää olla. Tällä hetkellä hieron pyörästä kymmeniä grammoja per palikka pois, että sen saisi jonkun kilon kevyemmäksi. Vauhtia tulee varmaan joitain sadasosia per kierros, aikaa palaa, mutta jos askartelu ja insinööriporno maistuu, niin ei kai se väärin ole.